Elämäni maalla 1.

 

Tuo kuva ei ole sentään meidän talosta vaan lähellä olevasta autiotalosta. Me asumme 1960-luvulla rakennetussa omakotitalossa, jossa on iso tupakeittiö, olohuone, kolme makuuhuonetta, lasikuisti, eteiset (kaksi ulko-ovea) ja kellari.

Muutimme tänne 15 vuotta sitten. Talo oli ollut asumaton kahdeksan vuotta, ja sitä ennen talossa oli asunut alkoholisti. Voitte arvata, mikä siivoaminen oli. Kasvimaa ja kukkapenkki olivat nurmettuneet.

Talomme on 20:n kilometrin päässä kirkonkylältä. Eli korvessa. Täällä käytetään nimitystä kylä, mennä kylälle kaupoille. Ei tämä tosiaankaan ole mikään city. Muun muassa K- ja S-Market, Tarjan muotipuoti, R-kioski, jokin autonosakauppa, kirpputori, rautatieasema, pari kahvilaa, thairuokapaikka, ruokaravintola ja kahvila, K-Rauta, hyvinvointikeskus, museo.

Talostamme pääsee suoraan metsään, joka on kyllä melkoista ryteikköä. Lenkillä käyn kunnon metsässä metsäautoteillä, pikkuteillä tai poluilla. Nekin ovat muutaman sadan metrin päässä. Sopivasti sekametsää ja kuusikkoa.

Lempimetsäni on noin viiden kilometrin päässä meiltä. Se on mäntymetsä ja aluskasvillisuutta on sammal ja etupäässä jäkälä, suuret korkeuserot ja hyvä polku.

Tässä postauksessa en voi laittaa uusimpia kuvia, ja jotkut vanhemmat ovat jostakin syystä hävinneet. En edelleenkään  osaa siirtää kuvia kamerasta koneelle, vaikka olen käynyt jo kaksi kertaa pyytämässä neuvoa kaupasta, josta ostin sen. Myyjä muistaa jo minun salasanan koneelle. Vähän hävettää olla tällainen digiblondi. Hallitsen vain tämän bloggeralustan, mutta enpä paljon muuta.

Ja siispä menin ATK-kurssille kansalaisopistoon. Olen ollut pari kertaa puolentoistatunnin oppitunnilla. Kurssi aloitettiin alkeista. Opettaja on hyvin selkeä, mutta samalla räiskyvä humoristi. Kysyin häneltä, voisiko hän antaa minulle yksityistunteja tämän uuden Windows 11. oppimisessa maksua vastaan. Onneksi hän suostui, mutta hän on hyvin kiireinen, joten tunnit alkavat lokakuussa.

Herään joka aamu ilman puhelinherätystä. Milloin keho ja mieli haluaa, yleensä kello 6-8 aikaan. Sitten hidas aamu. Tämä kaikki tuntuu niin ylelliseltä.  Juon ensiksi granaattiomenamehua ja syön D-vitamiinin ja pakkasesta muutaman itse kasvatetun tyrnin marjan C-vitamiiniksi.

Minulla on erilaisia aamiaiskausia. Nykyisin syön raejuustoa, jossa on itse poimittuja mustikoita tai puolukoita, viinimarjoja, välillä tummia viinirypäleitä. Joskus syön jogurttia marjojen kanssa. Leipää syön silloin tällöin. Ja tietenkin kaksi kuppia kahvia. Aamiaisen jälkeen lähden lenkille.

Käyn kylällä 3-5 kertaa viikossa, etten ihan mökkihöperöityisi. Kuntosali kolme kertaa, ystävien tapaaminen jossakin kahvilassa yhden kerran, ruokakaupassa, kirpparilla, kierrätyskeskuksessa ja kirjastossa.

Tulen kotiin ja teen ruokaa miehelle ja itselle. Kuuntelen lenkin ja kotipuuhien lomassa tällä hetkellä äänikirjaa Hannu Lauerman Psykiatrin päänavaus. Lukuromaanina Dostojevskin Rikos ja rangaistus. Luin sen viimeksi lukioaikana. Siivoilen sitten vähän keittiön tasoja,  pesen pyykkiä ja astioita. Välillä on isompi pintaremontti- ja siivouskohde. Tänään jääkaapin pesu. Puutarhatöitä ei enää juurikaan ole.  Jäljellä  syyslannoitus ja talvisuojaukset joillekin kukille, kesäkukkaruukkujen tyhjentäminen, sadonkorjuu, kukkasipulien istutus. Aivojani ja sormiani oikein kihelmöi, kun valitsen niitä netistä tulevina päivinä.

Iltapäivän tienoolla kirjoitan tätä blogia. Illalla kirjoitan yhtä kirjoitusprojektia, luen ja katson jotakin suoratoistopalvelua, johan nukahdan tietsikka sylissä.

Hyvää viikonloppua kaikille!