Surutyöni 148.

 

.

Rakas 22-vuotias Vera-tyttäremme kuoli yllättäen nukkuessaan. Hän oli terve ja hyväkuntoinen molekyylibiologian opiskelija. Syytä kuolemalle ei löydetty. Teen surutyötä.

Vera, suruni sinusta on nyt kauniimpi, vaikka välillä se painaa kuin pitkiä kaikuja, jotka litistyvät palavaan veteen. Välillä kaikki ikävä on yhdessä haljenneessa minuutissa, välillä kaikessa ajassa koko maailmankaikkeudessa.

Minä rakastan sinua Vera. Minä huudan sinua. Sinä vastaat hiljaisuudella ja rauhalla. Sinun on hyvä nyt.

Tämä viikko on ollut rauhallinen. Kannettavani meni taas rikki. Takaosa osittain avautui, mutta siitä ei tullut alkuun kokonaan käyttökelvoton. Näin kävi myös pari kuukautta sitten. Ja miksiköhän? Katselin jotakin ohjelmaa suoratoistopalvelusta maaten tietsikka sylissäni. Nukahdin. Kone tippui lattialle ja räks.

Vaikka olin ensimmäisestä kerrasta oppinut laittamaan tyynyjä sängyn viereen lattialle, mutta välillä tämä unohtui. Edellisellä kerralla korjaus kesti kaksi viikkoa, vaikka vain liimalla.

Kannettavani oli jo yli kuusi vuotta vanha ja hidas. Niinpä päätin ostaa uuden mahdollisimman samankaltaisen suuremmalla näytöllä. Maanantaina menin kauppaan, tein kaupat ja pyysin siirtämään kaikki ohjelmat ja tiedot sellaisenaan vanhasta koneesta uuteen. Digiblondi minäni vaati tätä. Mahdollisimman helppoa.

Koneen piti olla valmis jo tiistaina. Menin taas kauppaan, koska liikkeen mukaan sähköpostisalasana uupui. Siinä sitten huomasin, että koneeseen oli vaihdettu jokin uusi ohjelma. Ehkäpä tekijän vilpittömästä mielestä parempi kuin aikaisempi Google Chrome. Itse en tiedä, mikä on hyvä tai huono.

Ja ehkäpä myyjä oli halunnut myös vain siivota koneelta pois turhan rojun, esimerkiksi useampi tyhjä kansio ja paljon muutakin.

Lopulta ostetun koneen tiedonsiirto vei neljä päivää. Johtuuko tämä siitä, että elelemme Savossa? Vai yksinkertaisesti siitä, että kaupassa oli kiireistä? Mutta siltikään turhia lupauksia ei pitäisi antaa.

Yritän nyt tutustua koneeseen ja harjoitella, joten älkää ihmetelkö, jos tässä postauksessa on virheitä.

Nyt on jo syyskuu, mutta siltikään minusta ei tunnu siltä, että olisi syksy. Monet koristekasvit ovat täydessä kukassa. Moninaiset köynnöskukkani, perennat ja kesäkukat voivat hyvin. Kasvimaalla syksy näkyy enemmän. Sadonkorjuuta on jo osittain tehty.

Omenia tulee tänä vuonna paljon. Sain päähäni tehdä siideriä. Kolusin netin monet ohjeet. Osa oli monimutkaisia siksi, että omenat olisi esimerkiksi pitänyt tehdä mehuksi mehuasemalla tai raastaa raasteeksi tai käsitellä lihamyllyllä.

Valitsin ohjeista helpoimman, jossa omenat vain viipaloitiin neljään osaan. Ohjeissa oli ilman hiivaa käyminen tai sitten sen kanssa. Valitsin taas helpoimman, viinihiivalla käymisen. Siiderihiivaa ei löytynyt kaupoista.

Mies järkevänä ihmisenä totesi, että tuostahan tulee viiniä. Niinpä. Ei auttanut olla kuin samaa mieltä. Se siitä siideristä. Miksi sekoilen näinkin yksinkertaisissa asioissa? ARRDAA! ( Minun ikioma kirosana.)

Olen tehnyt omenapiirakoita ja omenasosetta. Minusta tuntuu väärältä jättää omenat mätänemään.

Pakastimet ovat niin täynnä esimerkiksi mustikoista, sienistä ja muista, että omenasoseen pakastaminen on haasteellista. Mies on hamstrannut reilusti kanaa itselleen. Pyysin häntä syömään ensi viikolla vaikka joka päivä kanaa. Hän suostui ehdotukseen. Jospa soseille riittäisi näin tilaa. Osan omenista tietenkin lahjoitamme halukkaille kavereille.

Olin taas kahden kuukauden jälkeen kampaamossa. Lyhyitä hiuksia pitää leikkuuttaa usein. Värjättiin, tehtiin raitoja ja leikattiin. Olen livennyt puhtaasta luonnonkosmetiikan käytöstä. Aiemmin värjäsin myös hiukseni luonnonväreillä, mutta kun niillä ei voi vaalentaa hiuksia (seli, seli...).

En tykkää yhtään olla kampaamossa ja siihen pätee  sama kuin hammaslääkärillä käymiseen: olen avuton, en voi paeta tilanteesta, pelkään paniikkikohtausta, joita ei ole ollut kuukausiin, kun sain lääkkeet.

Enkä tykkää katsella peilistä naamaani kahta tuntia. Siksi usein luen mukaan ottamaani kirjaa. Kampaajani on hyvin sensitiivinen. Hän huomaa, milloin olen juttutuulella, milloin en. Kampaajalla paniikkikohtauksen  estoon paras             luomulääke on lörpöttely eli haasteleminen, kuten täällä sanotaan.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Kuistilla miehen auton renkaita, etuosassa auringonkukkia. Varsinainen köynnöskukkapaikka on talon etelään antavalla seinustalla. Krassit kukkivat jostakin syystä tänä vuonna huonosti.