Minun miehellä on ollut helppoa, koska ei ole ollut anoppia eikä appea. Molemmat vanhempani ovat kuolleet. Miehen vanhemmat ovat elossa. Minulla on anoppi ja appi. He osaavat olla sopivasti läheisiä ja etäisiä, eivätkä puutu meidän asioihin.
Parisuhteeseen tuodaan yleensä kahden suvun arvot, tavat, elämäntapa.
Rakastumisen ensihuumassa ollaan täysin auvon onnellisia. Ja mieltä kiehtoo, kun kumppani tekee kaiken eri tavalla kuin omassa perheessä tehtiin.
Sitten kun pari vuotta kestävä intohimon kausi loppuu. Toisen tavat voivat ruveta jopa ärsyttämään.
Ihminen oppii lapsuudenkodissa, miten oma perhe toimii. Miten ratkaistaan kiistat? Miten tehdään töitä? Miten kohdellaan toisia ja miten yleensäkin käyttäydytään.
Sekin selviää, miten toisen suvussa on arvotettu rahaa ja omaisuutta tai ollaanko pidetty tärkeinä aineetonta henkistä hyvää.
Hyvin erilaisesta taustasta tulevan kumppanin valitseminen, voi kummuta halusta päästä irti omasta lapsuudenkodista.
Kumman suku on tärkeämpi?
Tämä on aika kinkkinen kysymys. Usein ensisijalle nousee statukseltaan, asemaltaan korkeampi suku. Suku jossa on esimerkiksi akateemisia ihmisiä monessa sukupolvessa.
On olemassa jopa sukuja, joissa pidetään itsestään selvänä, että miniät ja vävyt ovat juuri heidän kanssaan tekemisissä. Omaa etusijaa ei koskaan kyseenalaisteta.
Tällaiseen sukuun naitu kiltti sopeutuja suostuu siihen, että esimerkiksi juhlapyhät vietetään aina kumppanin suvun kanssa.
Aluksi kaikki voi sujua hyvin, mutta usein miniästä tai vävystä alkaa tuntua. Että oma minuus - se mikä itse on ja mistä on kotoisin - on heitetty kynnysmatoksi.
Itsearvostus ja oman taustan kunnioittaminen on tärkeää kumppanin taustan hyväksymisen lisäksi.
Luodaan parisuhteeseen omat jutut
Voi olla hyvin raskasta, jos parisuhteesta ei tule koskaan omaa kotia parille. Jos puolisoiden taustat ja elämä eivät kohtaa.
Parisuhde ei synny rakastumisen alkupalossa vaan vasta myöhemmin, kun ollaan kasvettu kumppaneiksi.
Kun kumpikin tuo taustastaan jotakin omaa liittoon ja jotakin myös hylätään. Voidaan alkaa elää niin kuin me perheenä elämme. Parisuhteesta tulee yhteinen koti.
Onneksi parisuhde yleensä tiivistyy yhteiseksi, omanlaiseksi elämäksi.
Onko sinun parisuhteeseen ollut vaikuttamassa kumppanin perhe?
Lähteet:Hyväterveys 12/2018, kuvat Pixabay
Hyvin erilaisesta taustasta tulevan kumppanin valitseminen, voi kummuta halusta päästä irti omasta lapsuudenkodista.
Kumman suku on tärkeämpi?
Tämä on aika kinkkinen kysymys. Usein ensisijalle nousee statukseltaan, asemaltaan korkeampi suku. Suku jossa on esimerkiksi akateemisia ihmisiä monessa sukupolvessa.
On olemassa jopa sukuja, joissa pidetään itsestään selvänä, että miniät ja vävyt ovat juuri heidän kanssaan tekemisissä. Omaa etusijaa ei koskaan kyseenalaisteta.
Tällaiseen sukuun naitu kiltti sopeutuja suostuu siihen, että esimerkiksi juhlapyhät vietetään aina kumppanin suvun kanssa.
Aluksi kaikki voi sujua hyvin, mutta usein miniästä tai vävystä alkaa tuntua. Että oma minuus - se mikä itse on ja mistä on kotoisin - on heitetty kynnysmatoksi.
Itsearvostus ja oman taustan kunnioittaminen on tärkeää kumppanin taustan hyväksymisen lisäksi.
Luodaan parisuhteeseen omat jutut
Voi olla hyvin raskasta, jos parisuhteesta ei tule koskaan omaa kotia parille. Jos puolisoiden taustat ja elämä eivät kohtaa.
Parisuhde ei synny rakastumisen alkupalossa vaan vasta myöhemmin, kun ollaan kasvettu kumppaneiksi.
Kun kumpikin tuo taustastaan jotakin omaa liittoon ja jotakin myös hylätään. Voidaan alkaa elää niin kuin me perheenä elämme. Parisuhteesta tulee yhteinen koti.
Onneksi parisuhde yleensä tiivistyy yhteiseksi, omanlaiseksi elämäksi.
Onko sinun parisuhteeseen ollut vaikuttamassa kumppanin perhe?
Lähteet:Hyväterveys 12/2018, kuvat Pixabay
Kirjoitat aiheesta, joka on ollut vahvasti läsnä molemmissa avioliitoissani.
VastaaPoistaEnsimmäisen mieheni suku ei hyväksynyt minua ison perheen suojellun kuopuksen vaimoksi. He myös antoivat sen näkyä. Kun erosimme, mieheni ongelmat olivat tietenkin minun syytäni.
Nykyisen mieheni äiti oli enkeli ihmiseksi, jonka kuopukselle olin hänen mielestään paras mahdollinen vaimo, huolimatta siitä, että minulla oli jo tytär. Hän auttoi meitä esim. leipomalla meille leivät ja hoitamalla lapset, kun olimme molemmat yhtäaikaa töissä. Äreäksi mainostettu appi piti minusta ja minä hänestä. Appi kuoli avioliittomme alkuvuosina. Miehellä on lämpimät välit sisaruksiinsa. Olemme esim. tehneet yhdessä monet matkat.
Erkki oli minun vanhemmilleni oikea toivevävy. Äitini ihmetteli usein ääneen, kuinka minun oli onnistunut saada hänenlaisensa mies.
Oho! Jopas taas jaarittelin.
Oikein ihanaa perjantaita sinulle Marja!
Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Ikävää tuo ensimmäisen miehesi suvun ajattelutapa ja sinun syyttäminen avioerosta. Ihanaa että sinulla on nyt Erkki ja sinut on otettu lämpimästi vastaan hänen suvussaan. En ihmettele äitisi ihmettelyä. Mukavaa perjantai iltaa sinulle!
PoistaVaikka monenmoista onkin nähty niin mieheni (edesmenneen) perheestä ei ole ollut kuin hyvää sanottavaa,appikkko oli jo kuollut aiemmin, oli vain anoppi. Ei tarvinnut asua anopin kanssa, vaikka ei varmaan siitäkään olisi ongelmaa tullut, niin hyväsydämminen ja kovia kokenut hän oli. Nykyinen anoppi on maannut vanhainkodissa täysin dementoituneena ja liikuntakyvyttömänä vuosia, anopit eivät ainakaan ole vaikuttaneet elämääni negatiivisesti. Olimme mieheni kanssa erilaisista oloista kotoisin ja olihan äitini varmaan sitä mieltä että rahaa olisi minunkin täytynyt naida, materialistien haaveita. Eipähän tuo materia ole onnea tuonut hänenkään elämäänsä jos aito rakkaus puuttuu. Minä ainakin olen mieheni valinnut rakkaudesta, en rahasta. Onhan noita inhottavia anoppi-appiukko tarinoita nähty lähipiirissäkin, varmaankin on vaikeaa anopillekkin kun joutuu luovuttamaan esim. rakkaan poikansa naiselle jonka ajatusmaailma poikkeaa omasta. Kyllähän se kieltämättä välillä tuntuu että "suku on pahin" mutta asioillahan on tapana järjestyä, hyvää pyhäinpäivän viikonloppua Marja :-)
VastaaPoistaKiitos, Pihakeiju, kommentistasi. Sinulla on käynyt hyvä tuuri miestesi suvun kanssa. En tietenkään tarkoita nykyisen miehesi dementoitunutta äitiä. Aika kylmä ajattelutapa äidilläsi, että pitäisi naida rahaa. Nykyisin tuskin ajatellaan niin.Vaan ajatellaan rakkautta ja lämpöä. Leppoisaa perjantaita sinulle.
PoistaEn tiedä mitkä ovat olleet odotukset appivanhemmillani, kun jo parikymppisinä yhteen muutettiin. Varmaan olivat luottavaisia, kun aikoinaan takaajiksi talolainallekin suostuivat. Vastikään sain anopilta taulun, jossa luki ”kalamiehen paras saalis asuu täällä” tai jotenkin sinnepäin. Alkuvuosina miehen näkymätön napanuora tuntui useinkin, mutta aika muuttaa molempia pareja. Tehtiin kyllä selväksi jo aika alussa, että meidän perhe on meidän perhe, ja sitten tulee molempien vanhemmat eikä toinen ole yhtään sen parempi kuin toinen. Ehkä miehen suvun oli se asia vaikeampi ymmärtää kun asumme ihan vierekkäin. Koen että omat vanhemmat olivat suhteemme suhteen aina hyvin kannustavia, kun isäkin vielä eli, ja luottamus vävyyn oli hyvä. Siitä olen kiitollinen, että osaamme puhaltaa yhteen hiileen - no ollaanhan jo kauan harjoitelleetkin.
VastaaPoistaHyvää huomista Pyhäinpäivää Marja.
Kiitos, Tuulikki, kommentistasi ja anteeksi, että vastaan näin myöhässä. Olen ollut sairaalassa, josta pääsin eilen pois. Haima-sappitulehduksen takia olen nyt kuukauden sairauslomalla. Tulehdus oli vakavampi kuin viime kerralla. Hienoa että sinulla on noin hyvät anoppi ja appi. Ja lapsuuden perheessäsi hyvät myös. Miehillä tahtoo - etenkin jos on perheen ainoa poika - tuo napanuora äitiin olla aika pitkään. Mukavaa tiistai iltaa sinulle!
VastaaPoistaAw, this was a really nice post. In concept I wish to put in writing like this moreover – taking time and precise effort to make an excellent article… but what can I say… I procrastinate alot and on no account seem to get something done. casino games
VastaaPoistaThank you raynnowui21 your comment. Glad you liked my post. I wish you a good start to winter.
Poista