Perheelleni olen kyllä ollut aina kiltti, jopa liian kiltti ja lopulta uuvuttanut itseni pikkulapsiaikana.
Autan kyllä mielelläni ystäviä, jos ongelma on tärkeä. On parempi ratkoa sitä yhdessä. Mutta jos ongelma on aivan turha ja merkityksetön, sanon sen kauniisti, että ehkä voisit unohtaa asian, koska se ei ole mikään suuri ongelma.
Satuin lukemaan Hyvä terveys-lehdestä jutun kiltteydestä. Lehden mukaan kiltteys ei ole kirosana. Kiltti ei ole yhtä kuin nössö. Kiltti luo hyvinvointia sekä itselleen että ympäristöön.
Kiltteydellä on nykyisin harmittavan huono maine. Sitä pidetään alistumisena muiden tahtoon. Niin paljon toisten auttamisena, että kiltin ihmisen minuus katoaa ja hän voi sairastua jopa uupumukseen. Kilttejä on helppo käyttää hyväksi. Kilteille nauretaan takana päin.
Kiltteys on alkanut merkitä passiivista mukautumista muiden tahtoon tai miellyttämistä siinä toivossa, että välttäisi konfliktin tai tulisi hylätyksi.
Aitoon myönteiseen kiltteyteen liittyy pyrkimys ajatella ja tehdä hyvää, halu auttaa muita ihmisiä ja valmius tehdä kompromisseja. Kiltti ihminen on yleensä empaattinen.
On tietenkin ylikiltteyttä ja nöyristelevää asennetta. Kaikenkattava positiivisuus ei ole varmasti paras tapa käydä päin ongelmia ja selvitä vaikeista elämänkokemuksista.
Me olemme vain ihmisiä, meillä on puutteemme, eikä kukaan voi olla vain hyveellinen. Kiltteyden ei pidä olla taakka, joka kapeuttaa tunne-elämää. Ja myös kielteiset tunteet ovat oikeutettuja.
Myönteinen kiltteys on arvokasta sosiaalista pääomaa. Kilttejä pidetään hyvinä tyyppeinä, joiden kanssa muut mielellään ovat. Pyrkimys hyvään ja kiitollisuus aktivoivat meissä itsessämme hyvää oloa ja kohentaa mielialaa, ja tunnelman sovinnollinen ja tasapainoinen pohjavire luo psyykkistä hyvinvointia kaikille.
Lähteet: Hyvä terveys 6/21, kuvat omat