Kun lapset lähtee, puolisot voivat lähentyä tai eivät

 

Meillä tyhjä pesä kesti aikansa haikeutta ja ikävää. Olemme olleet naimisissa 30 vuotta, seurustelua kesti kaksi vuotta. Mieheni ja minun parisuhde parantui. Nyt on enemmän aikaa puuhata yhdessä esimerkiksi metsässä samoillen ja road trippejä tehden. Tai vain keskustellen. Aina vain ihmettelen, miten minulla on noin ihana mies. Olen kuin uudelleen rakastunut. Rakkaus muistuttaa melko paljon seurusteluaikamme ihastusta ja rakkautta. Ja vällyn alla tapahtuu paljon.

Kun lapset muuttavat pois kotoa, saattaa tulla tyhjyyden tunne. Tällöin on helppo ajatella, että tyytymättömyys omaan elämään on puolison syytä.

Aiemmin näitä vaikeita tunteita, epämääräistä tyytymättömyyttä ja tyhjyyden tunnetta, on voinut väistää ruuhkavuosissa ja perheen pyörittämisessä. Tyhjässä pesässä ne onkin pakko kohdata ja miettiä, keitä me olemme nyt, mitä haluamme ja mikä kaikki meille on mahdollista.

Tämä voi tuntua hankalalta ja pelottavalta. Joku saattaa huomata, ettei oikeastaan tunne puolisoaan enää eikä ole varma, haluaisiko tutustuakaan.

Taustalla saattaa olla pelkoa siitä, mitä puoliso ajattelee itsestä. Rakastaako hän minua enää, kun olen tämän ikäinen ja näköinen. On kaikenlaista kremppaa, ryppyjjä ja selluliittia.

Voi tuntua turvallisemmalta pysyä kaukana. Silloin väistämättä menettää kuitenkin mahdollisuuden uuteen alkuun.

Tyhjän pesän tilanne saattaa olla kuitenkin suhteelle mansikkapaikka.

Kun pesä on tyhjä, vapautuu aikaa ja resursseja. Kumppanit voivat ihan eri tavalla keskittyä toisiinsa. Parhaimmillaan lasten lähtö antaa tilaisuuden rakastua uudelleen. Nähdä toinen muunakin kuin lasten vanhempana.

Uudelleen tutustumisessa tarvitaan tilkka uteliaisuutta. Että on kiinnostunut siitä, mitä puoliso ajattelee nyt, mikä on hänelle tässä hetkessä tärkeää, mitä hän toivoo tulevaisuudelta ja millaisia pelkoja hänellä on.

Pitkään kestäneessä parisuhteessa ajatellaan helposti, että tiedetään, mitä toinen ajattelee. Mutta tämähän ei ole totta. Molemmille on tärkeää nyt tulla nähdyksi sellaisena kuin oikeasti on, ei toisen oletusten mukaisesti.

Jos kumpikin on kiinnostunut toisen ajatuksista ja toiveista, yhteys vahvistuu. Tai sitten keskustelu tuo näkyviin sen, että suunta ei ole yhteinen. Tämäkin on tärkeää tietää.

Asiat ovat tosi hyvin jo niin kauan, kun molemmilla on vähänkin toivoa. Yleensä on tärkeintä tajuta, että parisuhde ei ole itsestäänselvyys vaan joka päivä on tärkeää muistaa, että rakastamisen aika on nyt.

Lähteet: Kauneus&Terveys 8/2025, kuvat omat

Miten suku vaikuttaa parisuhteeseen?

Minun miehellä on ollut helppoa, koska ei ole ollut anoppia eikä appea. Molemmat vanhempani ovat kuolleet. Miehen vanhemmat ovat elossa. Minulla on anoppi ja appi. He osaavat olla sopivasti läheisiä ja etäisiä, eivätkä puutu meidän asioihin.

Parisuhteeseen tuodaan yleensä kahden suvun arvot, tavat, elämäntapa.

Rakastumisen ensihuumassa ollaan täysin auvon onnellisia. Ja mieltä kiehtoo, kun kumppani tekee kaiken eri tavalla kuin omassa perheessä tehtiin.

Sitten kun pari vuotta kestävä intohimon kausi loppuu. Toisen tavat voivat ruveta jopa ärsyttämään.

Ihminen oppii lapsuudenkodissa, miten oma perhe toimii. Miten ratkaistaan kiistat? Miten tehdään töitä? Miten kohdellaan toisia ja miten yleensäkin käyttäydytään.   

Sekin  selviää, miten toisen suvussa on arvotettu rahaa ja omaisuutta tai ollaanko pidetty tärkeinä aineetonta henkistä hyvää. 
Hyvin erilaisesta taustasta tulevan kumppanin valitseminen, voi kummuta halusta päästä irti omasta lapsuudenkodista.

            Kumman suku on tärkeämpi?
Tämä on aika kinkkinen kysymys. Usein ensisijalle nousee statukseltaan, asemaltaan korkeampi suku. Suku jossa on esimerkiksi akateemisia ihmisiä monessa sukupolvessa.

On olemassa jopa sukuja, joissa pidetään itsestään selvänä, että miniät ja vävyt ovat juuri heidän kanssaan tekemisissä. Omaa etusijaa ei koskaan kyseenalaisteta.

Tällaiseen sukuun naitu kiltti sopeutuja suostuu siihen, että esimerkiksi juhlapyhät vietetään aina kumppanin suvun kanssa.

Aluksi kaikki voi sujua hyvin, mutta usein miniästä tai vävystä alkaa tuntua. Että oma minuus - se mikä itse on ja mistä on kotoisin -  on heitetty kynnysmatoksi.

Itsearvostus ja oman taustan kunnioittaminen on tärkeää kumppanin taustan hyväksymisen lisäksi.

         Luodaan parisuhteeseen omat jutut
Voi olla hyvin raskasta, jos parisuhteesta ei tule koskaan omaa kotia parille. Jos puolisoiden taustat ja elämä eivät kohtaa.

Parisuhde ei synny rakastumisen alkupalossa vaan vasta myöhemmin, kun ollaan kasvettu kumppaneiksi.

Kun kumpikin tuo taustastaan jotakin omaa liittoon ja jotakin myös hylätään. Voidaan alkaa elää niin kuin me perheenä elämme. Parisuhteesta tulee yhteinen koti.

Onneksi parisuhde yleensä tiivistyy yhteiseksi, omanlaiseksi elämäksi.

Onko sinun parisuhteeseen ollut vaikuttamassa kumppanin perhe?

Lähteet:Hyväterveys 12/2018, kuvat Pixabay

Rohkea, kiistelty käsitys ihmisen luonteesta

Sigmund Freud kiinnitti ensimmäisenä psykologiassa  huomion varhaislapsuuden kokemusten tärkeyteen. Varhaislapsuuden kokemukset näkyvät aikuisessa ihmisessä.

Pieni lapsi - niin kuin aikuinenkin - haluaa kokea mielihyvää. Mutta jos tietyssä varhaislapsuuden kehitysvaiheessa mielihyvän kokemuksia on liikaa tai liian vähän. Tapahtuu kiinnittymä eli fiksaatio tähän varhaislapsuuden vaiheeseen.

Mielestäni Freud kuvasi näitä varhaislapsuuden vaiheita rohkeasti, ennakkoluulottomasti, kiistanalaisesti. Hänen teoriansa suututti ja aiheutti paheennusta 1800-luvun lopun Wienissä. Sitten teoriaan.

• 0-1 vuotias lapsi elää oraalivaihetta; mielihyvä suun kautta
• 1-2 vuotias lapsi elää anaalivaihetta; mielihyvä peräaukon ja virtsaamisen kautta
• 3-5 vuotias lapsi elää fallista vaihetta; mielihyvä "rakastumisesta" isään tai äitiin
  

Oraalivaihe

Oraalivaiheen ongelmat -lapsi  saa liikaa tai liian vähän mielihyvää - aiheuttaa oraalisen persoonallisuuden eli luonteen. Tässä rinnan imeminen on keskeinen mielihyvän lähde. Sekä se saako rintaa liian vähän tai paljon. Vauva myös imee maailmaa sisäänsä. Rintaimetyksessä läheisyys, lämpö, äidin ihon tuntuma ovat myös tärkeitä.

Oraalivaiheen ongelmista voi aiheutua ihmisen liiallinen lapsellisuus, hyvätahtoisuus; tupakan, alkoholin, herkkujen "imeminen" maidon sijasta. Olen itse fiksoitunut tähän vaiheeseen.  Minun oli äärimmäisen vaikea jo monta vuotta sitten lopettaa tupakan poltto.Aikoinaan äiti kertoi, ettei minulle ollut tarpeeksi rintamaitoa. Joten minua pulloruokittiin. Onhan sekin imemistä. Mutta siitä voi puuttua läheisyys, lämpö tai äidin ihon tuntuma. Tästä voi olla montaa eri mieltä. Ikuinen kiista rinta- ja pulloimetyksestä.

Anaalivaihe

Anaalivaiheessa lapsi oppii hallitsemaan rakkoa ja ulostusta. Ensimmäinen kakka pottaan voi olla kuin lahja äidille. Lapsi saattaa esitellä sitä  innoissaan uuteen taitoonsa ihastuneena.

Jos siisteyskasvatus on anaalivaiheessa liiallista tai liian vähäistä syntyy fiksaatio tähän vaiheeseen. Lasta pitäisi kehua, kun hän oppii potalle ja pääsee vaipoistaan. Tätä vaihetta kuvaa pidätys ja päästäminen. Välinpitämättömyys tai liika kehu voi aiheuttaa anaalisen persoonallisuuden. Jota on - yllätys kyllä - eniten opettajissa.

Freud kuvaili anaalisen persoonallisuuden jämptisti: siisteys, tarkkuus ja saituus. Myöhemmin anaalinen persoonallisuus on liitetty esimerkiksi sadomasokistisesta seksistä nauttiviin ihmisiin.

Fallinen vaihe

Fallisessa vaiheessa lapsi kokee oidipaalitilanteen. Tyttö rakastuu isäänsä ja poika äitiinsä. Joskus myös johonkin perhettä lähellä olevaan vastakkaista sukupuolta olevaan aikuiseen.

Freudin mukaan pojan oidipaalitilanne päättyy kastraation pelkoon. Että isä kastroisi hänet kostoksi äitiin rakastumisesta. Mutta vähitellen poika luopuu toiveestaan saada äiti kokonaan omakseen ja alkaa samaistua isäänsä.

Jos poika fiksoituu tähän vaiheeseen. Äiti on osoittanut liian vähän tai paljon rakkautta. Hän kärsii aikuisena niin sanotusta don Juanismista. Hänen on valloitettava naisia ahkerasti. Mieluiten jo varattuja naisia.

Tytön oidipaalitilanne alkaa peniskateudesta. Tyttö huomaa, että isällä on jotakin, mitä hänellä ei ole. Rakastumalla isäänsä hän kuvittelee saavansa myös hänen peniksensä. Vähitellen tyttö alkaa ymmärtää, ettei hän voi saada isää kokonaan itselleen. Ja tyttö alkaa samaistua äitiinsä.

Falliseen vaiheeseen kiinnittynyt nainen haluaa näyttää seksikkäältä ja pukeutuu sen mukaisesti. Mutta hän ei osaa nauttia seksistä. Freudin mukaan tällainen nainen voi kuluttaa loppuun kolmekin aviomiestä.

Suurin osa lapsista saa sopivissa määrin mielihyvää. Mutta näitä kiinnittymiä voi esiintyä monellakin eri asteisina.

Mitä mieltä sinä olet Freudin rohkeasta teoriasta?

Lähteet: tiedot omat, kuvat omat, viimeinen kuva Pixabay

Parisuhteeni vaiheita

 Tapasin mieheni 27-vuotiaana. Rakastuin vähitellen puolen vuoden kuluessa. Se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Hän otti tavakseen käydä kahvilla luonani - mutta ei ns."päiväkahviseuraa" tyylisesti. Keskustelimme paljon. Rakastuimme. Falling in love, on kuvaava ilmaisu. Hurmaannuimme ja olimme ihmeellisen pyörteen riepoteltavina. Se oli vielä ihanaa, vapaata ja railakasta opiskeluaikaa. Se oli voimakasta intohimoa niin kehon kuin mielen tasolla pitkine, loputtomine keskusteluineen.

Hyvin voimakasta intohimoa kesti muutaman vuoden. Täysin toisessa sisällä oleminen, yhdistyminen. Parisuhdesymbioosi. Parisuhdesulautuminen. Sitten intohimo taittui läheisyyteen ja sitoutumiseen. Ei intohimo mihinään kadonnut; on sitä sopivasti vieläkin. Muutimme aikoinamme aluksi yhteen ja menimme myöhemmin hyvin pienimuotoisesti naimisiin, kun olin 30-vuotias.

 Pitkän parisuhteen edellytys on se, ettei yritä väkisin muuttaa kumppaniaan: hyväksyy sekä hyvät että huonot puolet. Toki alistamista, väkivaltaa, narsismia, sairaalloista mustasukkaisuutta ei pidä hyväksyä. Mutta kukaan ei ole täydellinen. Tärkeää on myös elämänkatsomusten samankaltaisuus. Luonteet voivat olla vaikka vastakohdat, jos elämänkatsomus yhdistää. Rehellisyys toiselle ja itselle on olennaista.

Ajan kuluessa parisuhde kaipaa kolmatta osapuolta. Vanhemmuus, yhteiset lapset sitovat ja vahvistavat parisuhdetta. Ei tietenkään aina. Kun yhteinen aika vähenee, voi pitkäänkin kestänyt parisuhde rikkoutua. Mutta yhteistä aikaa voi aina järjestää, jos siihen on vielä todellista tarvetta. Tunnen monia eronneita ja kaikilla heillä on ollut enemmän kuin tarpeeksi todellisia ja hyviä syitä eroon. Ero on syvällä sisimmässä aina epäonnistuminen, tuskallinen kokemus, pieni kuolema.

Parisuhteessa on siis alussa aina muutaman vuoden kestävä intohimon vaihe, symbioosi. Kaikki eivät kestä voimakkaan intohimon laantumista ja etsivät uuden ihmisen, jonka kanssa aloittaa taas uusi hullaannuttavan intohimoinen suhde. Tätä kuviota voi lukea viikko- ja naistenlehdistä: "Kasvoimme erillemme ja erosimme ystävinä." Mutta parisuhdesymbioosista  voi lähteä myös kulkemaan yhdessä eteen päin ja elää kumppanuuden vaihetta, joka sisältää sitoutumisen ja läheisyyden. "Täydellinen rakkaus" sisältää intohimon, läheisyyden ja sitoutumisen.

Parisuhteessani on ollut myös huonoja vaiheita mutta aina enemmän hyviä. Riidelty on reippaasti: Minä viskelen raivoissani astioita ja mies mököttää tai vastakohtaisesti huutaa niin, että nielurisat näkyvät. Kaikesta on aina selvitty.  Jos saamme elää vanhoiksi, astumme vähitellen vanhenevan rakkauden huoneisiin. Odotan sitä aikaa mielenkiinnolla. Jaksanko  yhä reippaasti heitellä astioita seinään? Jaksaako mieheni mököttää tai huutaa kurkku suorana? Miltä rakkaus silloin tuntuu elossa ja olossa?

Vielä lopuksi psykologi Robert Sternbergin ajatuksia erilaisista rakkauksista. "Ihastuminen on intohimoista rakkautta ilman sitoutumista ja läheisyyttä, eikä ole välttämättä kovin pitkäaikaista elleivät muut komponentit tule vähitellen mukaan tunteeseen...
Tyhjä rakkaus on pitämistä vailla läheisyyttä tai intohimoa, mikä ei riitä täyttämään ihmisen toivetta rakastaa ja tulla rakastetuksi. Tällainen tilanne voi olla suhteessa, jossa pari on erilaisten sopimusten avulla yhdessä...Hullaannuttava rakkaus on riipivää...Suhteesta puuttuu kuitenkin läheisyys. Intohimo on kuin polttoaine suhteessa ja sitoutuminen näyttää suuntaa, mutta läheisyys on moottori. Täydellinen tai ihanteellinen rakkaus on näiden kolmen komponentin yhdistelmä."

Siis sopivassa suhteessa: intohimoa, läheisyyttä ja sitoutumista.
Minun oppimiskokemukseni rakkaudesta: Minä haluan oppia tuntemaan yhden miehen melkein täydellisesti. Miehen joka ymmärtää puolesta sanasta, ilmeestä, arvaa mitä tuoda kaupasta, milloin lämmittää uunit; läheisyys on niin hyvää että voi lukea toisen ajatukset. En halua tuntea monta miestä vain puoliksi.

Lähde: Ahokas, Ferchen, Hankonen, Lautso; Pyysiäinen: Sosiaalipsykologia.