Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Mieli vaikuttaa kehoon ja keho mieleen. Olipa esimerkiksi tunteet tiedostettuja tai tiedostamattomia ne voivat vaikuttaa kehoon. Oma arka kohtani on vatsa. Jos minulla on henkisiä ongelmia, se tuntuu heti myös vatsassa. Joillakin se voi tuntua muun muassa pääkipuna, selkäsärkynä.
Selkäkivuista kärsii elämänsä aikana noin 80 prosenttia suomalaisista. Suurimmassa osassa selkäkivulle ei löydy fyysistä syytä.
Psykologi ja kipututkija Tage Orenius on sitä mieltä, että tunteilla on ratkaiseva merkitys kipukokemuksissa. Äkkikipuun liittyy kielteinen tunnetila. Pitkittyneeseen kipuun saattaa liittyä ahdistusta, pelkoja, neuvottomuutta. Jos ihmisellä on huono olla ja mieli täynnä uhkakuvia. Tämä vaikuttaa keskushermostoon ja heijastuu sieltä kehon tuntemuksiin.
Jos ihminen kokee voimakasta pelkoa kipunsa vuoksi - katastrofoi sitä - riski kipujen pahenemiseen ja pitkittymiseen voi olla suuri. Ja jos ihminen ei uskalla kokea ja kohdata kunnolla kipuaan, fysioterapiakaan ei saata auttaa.
Kipu ei tietenkään ole aina vain tunnetta. Eikä kuviteltua kipua. Kunnollista tieteellistä menetelmää mitata kipua ei ole vieläkään olemassa. Ihminen itse on kivun ainoa mittari.
Vielä pari vuosikymmentä sitten ei ollut tietoa ihmisen mielestä ,tunteista, kehosta. Ihminen jaettiin tiukasti erilleen mieleen ja kehoon. Nykyisin ihmisen kokonaisvaltaisuus ymmärretään.
Kipu voi olla joskus tapa kertoa ihmiselle, että hän ei voi hyvin psyykkisesti. Saattaa olla hankala elämäntilanne, stressiä, unettomuutta. Hyvinvointi on kadoksissa. Selkäkipu voi symbolisesti kertoa, että en jaksa enää kantaa. Huolia, surua, vaikeuksia. Joskus kipu saattaa viestittää ihmiselle asioita, joita ihminen ei osaa ilmaista tai ilmaisemiselle ei ole mahdollisuutta yksinäisyyden takia.
Mitä mieltä sinä olet kivun ja tunteiden suhteesta?
Lähteet: Helsingin Sanomat 23.8.2018, kuvat omat
