Lyhyesti uupumuksesta

 

Minä sairastin uupumuksen opiskeluaikanani. Yksi niistä vuosista oli todella rankka: kirjoitin gradua, tein aineopintoja ja auskultoin opettajaksi. Kaikkea yhtä aikaa. Sitten keväällä muisti alkoi reistailla. Esimerkiksi en muistanut, olinko jo juonut kahvia. Olin hyvin helposti kiihtyvä, ärsytti kaikki tai millään ei ollut väliä. Kyynistyin. Sain lääkkeeksi masennuslääkkeitä, mutta sivuoireet vaivasivat ja lopetin lääkityksen.

Seuraavassa vähän uupumuksesta: Mikään ei tunnu miltään. Uupunut on apaattinen ja turta, värit ikään kuin katoavat elämästä.

Psykiatri Juhani Mattila sanoo: "On se surullista, että niin moni uupuu. Ennen moni oli masentunut tai ahdistunut, nykyään yleisin oireyhtymä on ilman muuta uupumus."

Tosin uupumus voi olla piilomasennusta, mutta usein uupunut ei tunne oikein mitään. Hän voi olla vieraantunut myös masennuksen tunteesta.

Juhani Mattilan mukaan masennus on tavallaan helpompi kuin uupumus, koska siinä potilas sentään tuntee jotakin.

Uupumus voi oirehtia myös niin, että ihmiselle tulee fyysisiä oireita. Hän saattaa ravata lääkärissä esimerkiksi kipujen takia, mutta niille ei löydy fyysistä selitystä.

Uupumukseen liittyvän merkityksellisyyden katoaminen saattaa liittyä siihen, ettei kukaan oikein huomioi työntekijää töissä. Uupunut saattaa puurtaa ja puurtaa, mutta hänet huomataan vasta sitten, kun hän tekee jonkun virheen.

Nykyisin työelämässä saa hirveän vähän kiitosta, arvostusta, kunnioitusta tai myötätuntoa. Usein uupumus halutaan medikalisoida."Ajatellaan, että siihen auttavat esimerkiksi masennuslääkkeet. Kokemukseni mukaan lääkkeistä ei ole apua uupuneelle, vaan ne voivat jopa huonontaa tilannetta", sanoo Mattila.

Jos ihminen tekee mielestään merkityksellistä työtä ja saa siitä kiitosta, silloin jaksaa yllättävän paljon.

Lähteet: Helsingin Sanomat 16.9.2021, kuvat omat

Uskalla kertoa mielipiteesi

 

Minä olin melkoinen neitisuorasuu  ja yhä rouva suorasuu. Olen impulsiivinen ihminen ja saatan puhua ensin ja sitten vasta ajatella. Tämä on johtanut joskus vaikeuksiin työpaikalla ja kotona miehen kanssa. Mutta noin yleisesti tämä on ollut hyvä tapa. Olen saanut omat rajat, itsetunnon ja voiman.

Oman mielipiteen kertomisen vaikeuden taustalla voi olla monia syitä. Saattaa olla, että omien ajatusten ilmaiseminen on vaikeaa isossa porukassa tai esimiehen läsnäollessa.

Ihmisen käytöstä leimaa usein tarve kuulua joukkoon. Halutaan olla samanlaisia kuin muut, ja siksi mukaudutaan ja halutaan miellyttää, eikä haluta nostaa esiin eriäviä mielipiteitä.

Moni voi pelätä sitä, että pidetään hankalana tai turhasta valittajana. Tämän vuoksi voi tuntua helpommalta mukautua toisten näkemykseen kuin kohdata toisen kielteinen reaktio.

Työpaikan kommunikaatio-ongelmien taustalla väijyy konfliktien pelko. Sen vaikeudet saattavat peilautua usein myös yksityiselämään ja ihmissuhteisiin.

Jos omaa mielipidettään ei pysty kertomaan muille, se vaikuttaa ennen pitkää minäkuvaan ja itsensä arvostamiseen. Jos on aina toisten kanssa samaa mieltä, voi menettää tunteen asioiden merkityksellisyydestä. Se voi pidemmälle vietynä vaikuttaa työssä jaksamiseen ja stressinhallintaan.

Oman mielipiteen kertomisella on hyviä puolia.Kokemus oman mielipiteen esiin tuomisesta lisää itseluottamusta, ja samalla uskottavuus muiden silmissä lisääntyy.

Ihminen voi harjoitella aivan konkreettisia sanamuotoja tilanteisiin, joissa tuntee halun sanoa oma mielipiteensä. Hän voi sanoa toiselle, että onpa mielenkiintoinen näkemys, mutta haluaisin, että tämäkin näkökulma tulisi huomioiduksi.

Valmistautuminen auttaa usein jännitykseen. Kannattaisi kirjoittaa ylös asioita, jotka haluaa saada sanotuksi. Jos rohkeus mielipiteen kertomiseen katoaa etenkin isommassa porukassa, kannattaa puhua ensin pienemmän porukan kanssa.

Myös aina voi kiinnittää huomiota pohjustukseen. Aluksi voi sanoa esimerkiksi, että minulla on asia, josta voi olla hieman vaikea puhua.

Lähteet: Helsingin Sanomat 3.2.2022, kuvat omat

  

Miten voisi tietää, mitä elämältä haluaa?

 

Minulla on yksi selkeä päämäärä elämässä: tasapaino. Se korostuu etenkin nyt, kun teen surutyötä tyttären kuoleman jälkeen. Lopetin työt ja nyt olen kotona. Olen onneksi nyt jo tottunut ja sopeutunut siihen. Työ on niin suuri osa identiteettiä, että sen häipyminen elämästä voi olla vaikeaa. Minulla ei ole kunnianhimoisia tavoitteita. Etsin vain edes jonkinlaista tasapainoa.

Mistä saisi merkityksellisyyttä elämään? 

On hyvin tavallista, että jossakin elämänvaiheessa ihminen kokee olonsa tyhjäksi.Olo voi syntyä siitä, että on tottunut hakemaan merkitystä itsensä ulkopuolisista asioista. Nykyajassa on paljon tätä ruokkivia piirteitä: markkinavoimat tekevät toiveista tarpeita, joita tyydyttämällä kuvittelemme kelpaavan, toisaalta some ohjaa hakemaan klikkauksilla hyväksyntää ja vertaamaan itseä toisiin.

Jatkuva tavoittelemisen tila voi toimia itseään vastaan. Usein se antaa vain lyhytaikaista saavuttamisen tunnetta, josta jää tyhjä olo.

Tyhjä olo voi johtua vaikka siitä, että ihminen on opetellut sivuuttamaan omia tunteitaan ja tarpeitaan ja kadottanut yhteyden itseensä. Silloin on vaikea tietää, mitä elämältään haluaa. Vaikeimmillaan  tyhjyyden kokemus voi olla eräänlaista turtana olemista. Silloin kysymyksessä on masennukseen liittyvä anhedonia, josta kärsivällä ihmisellä on vaikeuksia kokea mielihyvää.

Ihmiselle on luontaista kytkeä elämänsä konkreettisiin tavoitteisiin. Hyvinvoinnin kannalta on silti hyödyllistä selvittää, millaisia taustaperiaatteita ja arvoja löytyy tavoitteiden takaa. Esimerkiksi hyväpalkkainen työ on konkreettinen asia, mutta sen taustalla olevana periaatteena tai arvona voi olla itsenäinen ja riippumaton elämä.

Arvoja voi ajatella vaikkapa ilmansuuntina. Välttämättä niitä ei täydellisesti saavuta, mutta ne kertovat meille, mihin suuntaan purjehtia. Tavoitteet ovat saaria tietyssä ilmansuunnassa. Joskus merenkäynti voi olla niin kova, ettei tietylle saaren rannalle voi rantautua, mutta suunta voi silti olla oikea.

On tärkeää, ettei hyvinvointiaan sido yksittäiseen tavoitteeseen vaan taustalla vaikuttavaan arvoon. Arvon voi jalkauttaa yksittäisiin elämän päätöksiin. Tämä tuo elämään jatkuvuuden tunnetta.

Voi kysyä itseltään, mitkä periaatteet ovat itsellesi tärkeitä ja mitä asioita tekisit, jos sinun ei tarvitsisi miettiä elämän realiteetteja.

Itselleen merkityksellisiin asioihin voi päästä kiinni katsomalla esimerkiksi oman kännykän kuvat läpi. Mitä kuvia olet halunnut taltioida, mitä niiden taustalla on, ja mikä on antanut niin myönteisen tunteen, että olet halunnut ottaa siitä kuvia.

Kun omat arvot alkavat hahmottua, on tärkeä yrittää siirtää ne käytännön elämään. Pohdi, miten arvot näkyvät omassa ajankäytössäsi ja arjen valinnoissa.

On hyvä myös muistuttaa itseään siitä, että vaikka tyhjyyden kokemus on epämiellyttävä tunne, se on kuitenkin vain tunne. Hyväksyvä suhtautuminen omiin tunnekokemuksiin on tärkeää.

Myös huomion kääntäminen toisiin ihmisiin voi auttaa. Ihminen on laumaeläin, ja toisten auttaminen ja sosiaalinen elämä voivat lievittää omaa vaikeaa oloa.

Lähteet: Helsingin Sanomat 9.1.2021, kuvat omat

Epävarmuuden kanssa voi elää

 

Minä elän tällä hetkellä jonkinlaisessa epävarmuudessa,koska en ole töissä, mutta itse tätä halusin. Sitä on vaan 30 vuoden aikana tottunut käymään säännöllisesti töissä. Nyt iso muutos. En ole ikään kuin vielä asettunut aloilleni. Enkä tiedä, tarvitseeko edes? Tai ei tarvitse.

Eniten haluaisin vielä opiskella, mutta haluanko  tehdä  vielä ylipäätänsä töitä? Jos haluan, saanko enää mistään töitä tässä iässä, vai joudunko eläkeputkeen, jos sekin on vielä voimassa tässä hallituksessa? On väläytelty, että eläkeputki lopetetaan. Tällä hetkellä se toimii niin, että yli 55-vuotiaat saisivat ansiosidonnaista päivärahaa eläkeikään asti. Luulen, että minäkin voisin saada sitä. En ole ottanut vielä selvää.

Mutta olen jotenkin hyväksynyt tämän epävarman tilanteen ja elän päivän kerrallaan myös nauttien vapaudestani. Hui hai, huolet!

Elämässä tulee miltei kaikille joskus pävarmuutta, johon itse ei aina voi vaikuttaa.Mutta miten sen kanssa pärjää? Ensimmäinen reaktio voi olla se, että yrittää torjua ja kieltää ikävän tunteen. Mutta olisikin hyvä kohdata epävarmuuden tunteet ja miettiä, miten elää merkityksellistä elämää siitä huolimatta, että elämässä on jokin epävarmuutta lisäävä tekijä.

Olisi tärkeää ajatella, että tässä tilanteessa, näissä olosuhteissa tunnen näin. Epävarmat tunteet ovat tärkeä osa ihmisyyttä. Epämiellyttävät tunteet voivat olla normaalia reagointia olosuhteisiin ja asioihin, joita kohtaa. Elämä voi kuitenkin olla mielekästä, vaikka se sisältäisi myös jonkin epämiellyttävän tai epävarman asian.

Tunteiden säätelyyn auttaa niiden tunnistaminen ja nimeäminen. Itseltään on hyvä kysyä, aiheuttaako epävarmuutta tuova asia epävarmuuden, pelon, ahdistuksen ja jännittyneisyyden tunnetta. Mistä tunteesta todella on kyse? Tämän jälkeen tunteeseen kannattaa tutustua.

Eli huomata miltä tunne tuntuu kehossa,  millaisia ajatuksia se herättää ja miten se mahdollisesti vaikuttaa toimintaan, esimerkiksi omiin valintoihin ja elämään?

Korona-aika on tuonut monelle pitkän epävarmuuden olon. Tuleeko lisää lomautuksia ja irtisanomisia? Tilanteessa tarvitaan itsemyötätuntoa. Sen tunnistamista, että tämä vaikea tilanne aiheuttaa epävarmuutta myös muille.

Aika helposti suhtaudumme tällaisessa tilanteessa itseemme vaativasti ja kriittisesti: Miksi en pärjää? Itsemyötätunto auttaa tähän.

Lisäksi tarvitaan resilienssiä eli sopeutumiskykyä. Siihen kuuluu tilanteen hyväksyminen. Keinot oman hyvinvoinnin lisäämiseen ovat yksilöllisiä. Jollakin  se voi olla sosiaalisen tuen hakemista kuten ystävien tapaamista. Jollakin se voi olla liikuntaa, rentoutus- ja hengitysharjoituksia tai kirjoittamista. Hyvin usein molempia. Vaikka olisi iso huoli päällä, on hyvä muistaa, että saa hyvällä omatunnolla nauttia niistä hyvistä hetkistä.

Lähteet: Helsingin Sanomat 14.11.2020, kuvat omat

Suuri kysymys: Miten tulla onnelliseksi?

Tällä postauksella on suuri aihe. Itse en ole mitenkään mahtavan onnellinen ihminen. Onneni on pienissä, hyvissä hetkissä. Esimerkiksi metsäkävelyllä luonnon kauneuteen havahtumisessa. Raskaan työn  päätökseen saamisessa. Meditaatiossa. Hyvän kirjan lukemisessa. Puutarhatöissä. Ja etenkin kun on vain hyvä olla läheisten kanssa... Kyllähän näitä hetkiä näköjään löytyy.

Onnellisuutta voi lähestyä monesta näkökulmasta, monesta teoriastakin käsin. Onnellisuutta on tutkittu ehkä eniten filosofian parissa.Tässä esitän vain yhden näkökulman monien joukosta. Eikä se ole vain yksi ainoa oikea.

Onnellisuus ei vain tipahda syliin. Siihen voi vaikuttaa suhtautumisella ja teoillaan. Eikä kukaan ole koko aika onnellinen. Ja onni ei ole täysin omissa käsissä. Tutkimusten mukaan perimä selittää siitä noin puolet. Myös  ympäristö, kulttuuri ja yhteiskunta, vaikuttaa.

Seuraavaksi asiantuntijoiden avulla neljä neuvoa onnellisuuden lisäämiseen.

1. Hyväksy ja työstä epäkohtia

Filosofi Frank Martela uskoo, että onnellisuutta lisää se, että suhtautuu elämään melioristisesti.Alun perin latinaa oleva sana tarkoittaa "parantaa". Meliorismi voi todella parantaa elämisen laatua. Meliorismi haastaa optimismi-pessimismi kahtiajaon.

Kärjistetysti sanottuna optimisti uskoo, että asiat menee aina hyvin. Liialliseen toivekkuuteen liittyy omat ansansa. Liiallinen optimisti ei ehkä näe vaivaa muuttaakseen huonoja asioita, koska hän uskoo, että käy hyvin kuitenkin. Pessimisti voi epäonnistumisen pelossa luovuttaa ennen aikojaan ja jättää elämän rempalleen. Melioristi taasen hyväksyy asiat, joihin ei voi vaikuttaa ja pyrkii parantamaan niitä, joihin voi vaikuttaa.

2. Ammenna hyvästä

Ihmiset, joilla on voimakas merkityksellisyyden kokemus, ovat terveempiä ja elävät pitempään. Melioristi kokee, että omalla elämällä on merkitys. Merkityksellisyyden vuoksi elämänlaatu paranee.

Mutta mistä merkityksellisyyttä saa?

Filosofi Martela kehottaa pohtimaan asioita, jotka ovat hyvin elämässä. Näitä voi olla  parisuhde, hyvä harrastus ja tärkeät ystävät. Kun miettii, tällaisia asioita voi löytää yllättävän paljon.

Kannattaa pohtia, mitkä arvot ja tavoitteet ohjaavat elämää. Merkityksellisyys asuu niissä. Ne voivat näkyä pienissä arjen asioissakin. Jos ympäristöarvot ovat tärkeitä, onnellisuus voi lisääntyä jo sillä, että valitsee lautaselle kasvisruokaa.

Kyse on usein pienistä asioista: kun saa halata ystävää pitkän eron jälkeen, nauttia hyvän aterian tai paijata lemmikkiä. Onnelliset osaavat nauttia nykyhetkestä mutta myös katsoa tulevaan. Menneitä asioita ei voi enää muuttaa.

3. Sitoudu elämääsi

Onnelliset työntekijät ovat tutkitusti muita tehokkaampia, luovia ja mukavampia.

Jotkut pukee töihin onnellisuusnaamarin, jonka alle piilottaa todelliset tunteensa. Teeskentely väsyttää ja lisää stressiä. Kukaan ei jaksa loputtomiin esittää sitä, mitä ei ole. Samalla voi kadottaa kosketuksen todellisiin tunteisiin ja tulla entistä onnettomammaksi.

Aitoa onnellisuutta ei voi saavuttaa, jos sitä yrittää suorittaa. Vaikka omaan onnellisuuteen voi vaikuttaa,  sen aktiivinen jahtaaminen kääntyy helposti itseään vastaan. On tutkittu, että ihmiset, jotka keskittyvät onnensa maksimointiin, ovatkin kykenemättömiä nauttimaan elämästä. He eivät osaa sitoutua nykyiseen työhönsä, asuinpaikkaansa, saati ihmisiin.

4. Harjoittele kiitollisuutta

Elämä ei ole koskaan valmis. Ei edes melioristille. Kaikkia vaikeita tunteita ja ristiriitoja ei voi poistaa. On vain hyväksyttävä, että aina voi tapahtua jotakin ikävää. Kiitollisuusharjoitukset auttavat olemaan tyytyväinen niihin asioihin, joita jo elämässä on.

Seuraavan kerran kun elämä kohtelee kaltoin, kokeile meliorismia. Pohdi, mitä et voi muuttaa ja työstä epäkohtia, joita voit. Näin vahvistuu tunne, että asioihin voi lähes aina vaikuttaa jotenkin.

Lähteet: Kauneus&terveys 8-9/2020, kuvat omat

Miten tehdä työ mukavammaksi? Oletko työintohimoinen vai työholisti?

Minä en ole onnistunut muuttamaan työtäni mukavammaksi. Ei työni tosin mitään epämukavaakaan ole. Vaan ihan kivaa. Mutta aina voisi kehittyä. Olen kyllä kokeillut kikkaa ja toistakin. Vain joka viides suomalainen kokee työnimua ja sitä kautta työintohimoa päivittäin.

Työntekijä pystyy itse ehkäisemään työuupumusta tai työssä tylsistymistä. Työtä voi yrittää muuttaa sellaiseksi, joka vastaa enemmän omia toiveita, vahvuuksia, arvoja. Kansainvälisesti tästä puhutaan job craftingina.Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen on suomentanut ja muuntanut ilmauksen työn tuunaamiseksi. 

Käytännössä työn tuunaamiseen on monia tapoja. Esimerkiksi taloussihteeri voi lisätä ikuisten numeroiden vastapainoksi työpaikan yhteisöllisyyttä ja järjestää vaikkapa yhteisen taukoliikunnan. Kuvataiteen opettaja voi käydä oppilaiden kanssa silloin tällöin taidenäyttelyissä.

Jos haluaa työnimua, flow-tiloja työhönsä. Työn ei pidä olla liian helppoa vaan tarjota riittävästi haasteita. Ehkäpä vähän yllättäen työnimua koetaan paljon aloilla, jotka ovat esillä julkisuudessa yleensä kuormittavuutensa ja raskauden takia. Vaativaa ihmissuhdetyötä tekevät sosiaali-, terveys- ja opetusalan ihmiset tuntevat kuitenkin muita useammin työn imua.

"Tärkeintä on tunne siitä, että voi olla ylpeä työstään ja tekee jotakin merkityksellistä", Hakala sanoo.

                         Työholismi

Tämä on vastakohta edellä kuvaamani työnimun, työintohimon kanssa. Työholismiin liittyy akaran ylenpalttinen työnteko. Vapaa-ajan laiminlyönti. Vaikeus irrottautua työstä. Työholisti saattaa tuntea syyllisyydentunteita, kun ei ole tekemässä työtään. Usein hän vaatii itseltään enemmän kuin työnantaja. Ehkäpä hän voi hakea itsensä hyväksyntää jatkuvasta suorittamisesta.

Työholismi ennustaa työuupumusta. Se lisää myös perheen ja työn välisten ristiriitojen todennäköisyyttä. Perhe kärsii, kun työholisti olisi aina mieluiten töissä.

Tunnistatko itsessäsi työintohimoa tai työholismia? Oletko yrittänyt tuunata työtäsi?

Lähde: Helsingin Sanomat 13.5.2018, kuvat Pixabay

Epävarmuus

Ajattelen, että kaikki elämässä on epävarmaa. Tekee ihminen sitten mitä hyvänsä. Tai elää miten fiksusti tahansa. Ihminen voi silti menettää terveytensä, läheisensä,  perheensä, työnsä, omaisuutensa.

Epävarmuus vain kannattaisi hyväksyä. Päästää irti kaiken hallinnan tunteestaan. Esimerkiksi mindfulness olisi hyvä keino säännöllisesti harjoitettuna ymmärtää, että emme voi takertua mihinkään.

Luovuudesta puhutaan paljon ja sitä tavoitellaan. Mutta luovat ihmiset muun muassa työpaikassa koetaan jonkinlaiseksi uhaksi. Kun he esittävät aivan uusia ja outoja ideoita. Ajatellaan, että he eivät puhalla yhteen hiileen.

Pitäisi ehkä antaa tilaa riskien ottamiselle, erehtymiselle, epäonnistumiselle, epävarmuudelle. Meillä on vain tämä yksi ainokainen elämä. Miksi sitä ei voisi elää irti? Henkisesti vapaana. Eikä ajatella, mitä muut ajattelevat.

Työstä on tehty ihmisen tärkein merkityksellisyyden mittapuu. Toki vietämme paljon aikaa töissä. Mutta se ei saisi määritellä identiteettiä eli pysyvämpää yksilöllistä käsitystä itsestä. Nykyisessä tehoyhteiskunnassa vaaditaan melkein uskonnollista sitoutumista työhön.

Hyväksymällä epävarmuuden ja tilapäisyyden ihmiset voisivat olla tasapainoisempia. Levätä enemmän. Antaa aikaa perheelle ja ystäville. Keskittyä myös oikeasti tärkeisiin asioihin.

Siedätkö sinä epävarmuuden tunnetta?

Lähteet: Voi Hyvin 4/2017, kuvat omat