Minä elän tällä hetkellä jonkinlaisessa epävarmuudessa,koska en ole töissä, mutta itse tätä halusin. Sitä on vaan 30 vuoden aikana tottunut käymään säännöllisesti töissä. Nyt iso muutos. En ole ikään kuin vielä asettunut aloilleni. Enkä tiedä, tarvitseeko edes? Tai ei tarvitse.
Eniten haluaisin vielä opiskella, mutta haluanko tehdä vielä ylipäätänsä töitä? Jos haluan, saanko enää mistään töitä tässä iässä, vai joudunko eläkeputkeen, jos sekin on vielä voimassa tässä hallituksessa? On väläytelty, että eläkeputki lopetetaan. Tällä hetkellä se toimii niin, että yli 55-vuotiaat saisivat ansiosidonnaista päivärahaa eläkeikään asti. Luulen, että minäkin voisin saada sitä. En ole ottanut vielä selvää.
Mutta olen jotenkin hyväksynyt tämän epävarman tilanteen ja elän päivän kerrallaan myös nauttien vapaudestani. Hui hai, huolet!
Elämässä tulee miltei kaikille joskus pävarmuutta, johon itse ei aina voi vaikuttaa.Mutta miten sen kanssa pärjää? Ensimmäinen reaktio voi olla se, että yrittää torjua ja kieltää ikävän tunteen. Mutta olisikin hyvä kohdata epävarmuuden tunteet ja miettiä, miten elää merkityksellistä elämää siitä huolimatta, että elämässä on jokin epävarmuutta lisäävä tekijä.
Olisi tärkeää ajatella, että tässä tilanteessa, näissä olosuhteissa tunnen näin. Epävarmat tunteet ovat tärkeä osa ihmisyyttä. Epämiellyttävät tunteet voivat olla normaalia reagointia olosuhteisiin ja asioihin, joita kohtaa. Elämä voi kuitenkin olla mielekästä, vaikka se sisältäisi myös jonkin epämiellyttävän tai epävarman asian.
Tunteiden säätelyyn auttaa niiden tunnistaminen ja nimeäminen. Itseltään on hyvä kysyä, aiheuttaako epävarmuutta tuova asia epävarmuuden, pelon, ahdistuksen ja jännittyneisyyden tunnetta. Mistä tunteesta todella on kyse? Tämän jälkeen tunteeseen kannattaa tutustua.
Eli huomata miltä tunne tuntuu kehossa, millaisia ajatuksia se herättää ja miten se mahdollisesti vaikuttaa toimintaan, esimerkiksi omiin valintoihin ja elämään?
Korona-aika on tuonut monelle pitkän epävarmuuden olon. Tuleeko lisää lomautuksia ja irtisanomisia? Tilanteessa tarvitaan itsemyötätuntoa. Sen tunnistamista, että tämä vaikea tilanne aiheuttaa epävarmuutta myös muille.
Aika helposti suhtaudumme tällaisessa tilanteessa itseemme vaativasti ja kriittisesti: Miksi en pärjää? Itsemyötätunto auttaa tähän.
Lisäksi tarvitaan resilienssiä eli sopeutumiskykyä. Siihen kuuluu tilanteen hyväksyminen. Keinot oman hyvinvoinnin lisäämiseen ovat yksilöllisiä. Jollakin se voi olla sosiaalisen tuen hakemista kuten ystävien tapaamista. Jollakin se voi olla liikuntaa, rentoutus- ja hengitysharjoituksia tai kirjoittamista. Hyvin usein molempia. Vaikka olisi iso huoli päällä, on hyvä muistaa, että saa hyvällä omatunnolla nauttia niistä hyvistä hetkistä.
Lähteet: Helsingin Sanomat 14.11.2020, kuvat omat
