Miten päästä eroon murehtimisesta?

 

Kun tulevaisuus painaa mieltä, ei murehtimisen lopettaminen käy noin vain.Tulevaisuudesta huolta kantavan ei kannata miettiä, miten pääsisi murehtimisesta eroon. Sen sijaan kannattaisi pohtia, mitä murehtimisella tavoittelee, miksi murehtii ja mikä sen merkitys itselle on. Näin voi päästä kiinni murehtimisen juurisyihin.

Murehtiminen on normaalia mielen toimintaa, mutta se voi mennä myös yli. Murehtiminen on monesti keino selviytyä ahdistuksesta. Se voi olla opittu tapa, jolla ihminen pyrkii hallitsemaan tulevaa. Ongelmaa voi lähestyä kahdella tavalla.

Ihminen voi pohtia, miksi epävarmuuden sietäminen tuntuu vaikealta. Miksi on vaikea hyväksyä, ettei voi kontrolloida kaikkea? Jos yrityksestä hallita tulevaisuutta päästää irti, myös murehtiminen menettää merkityksensä.

Toinen keino lähestyä ongelmaa on muokata murehtimiskäyttäytymistä. Siihen voi olla apuna esimerkiksi huolihetket: huolille varataan päivästä tietty aika. Se kannattaa päättää rentoutumis- tai hengitysharjoitukseen, jotta se saa selkeän lopetuksen.

Huolet tulevat huolihetkenkin ulkopuolella mieleen. Silloin ne on tarkoitus huomata: "Nyt huomaan, että minulla on nyt tällainen huoli. Laitan sen ylös." Silloin voidaan todeta, että nyt ei ole murehtimisen aika, palaan siihen myöhemmin. Huolihetkeä käytetään paljon univaikeuksien ja ahdistuksen hoidossa.

Tulevaisuusorientoimisen lisäksi ihminen voi elää niin sanottua sitku-elämää: sitten kun on vakituinen työpaikka ja oma asunto, sitten elämä on hyvää.  

Jo tällaisen ajattelun tiedostaminen auttaa palauttamaan ajatuksia nykyhetkeen. Kannattaisi kysyä, miksi nykyisyydessä eläminen tuntuu vaikealta. Yksi syy tähän voi olla se, että nykyhetki vaatii usein muutosten tekemistä, jotta olisi siihen tyytyväinen. Sitku-ajattelussa saa olla passiivinen.

Pelkkä hetkessä eläminenkään ei ole tavoiteltava tila. Kun pitäisi tehdä tulevaisuutta koskevia päätöksiä, voi tähän hetkeen keskittyminen olla vaikeiden asioiden pakoilemista.

Joskus uupunut ihminen voi myös verhota jaksamattomuutensa hetkessä elämiseksi, kun ei ole varma, riittääkö jaksaminen sovittuihin tapaamisiin. Hän voi sanoa "minä elän spontaanisti hetkessä", vaikka kysymys on siitä, ettei kykene muuhun. Kun ihminen voi hyvin, hän on tulevaisuuden suunnittelun ja nykyhetkessä elämisen kanssa tasapainossa.

Lähteet: Helsingin Sanomat, kuvat omat   

Miten sietää hiljaisia hetkiä keskustelussa?

 

Hiljainen hetki kesken keskustelun voi tuntua hankalalta ja epämiellyttävältä. Tilanteessa voi kokea huolta: sanoinko jotakin sellaista, joka oli sopimatonta ja sai muut hiljaisiksi? Taustalla voi olla myöskin epävarmuus: kuinka tässä pitäisi toimia?   Mitä muut ajattelevat, jos olen nyt hiljaa?

Läheisissä suhteissa hiljaisuus ei usein tunnu yhtä kiusalliselta kuin vieraiden kanssa, koska tilanteisiin ei liity samanlaista epävarmuutta.Hiljaisuus kuuluu vuorovaikutukseen. Sen kokeminen on tavallista muillekin. Tämän ymmärtäminen voi auttaa hiljaisuuden sietämisessä, ja vähentää tarvetta täyttää tyhjää tilaa.

Jos hiljaisuuden aikana miettii, puhuinko liikaa tai jotenkin hölmösti, on hyvä ajatella, että ajatukset ovat vain omia tulkintoja tilanteesta, ei välttämättä oikeita havaintoja.

Hiljaisuuteen olisi hyvä tutustua ja antaa sille tilaa: mitä tunteita se synnyttää ja miksi?

Jotkut sietävät hiljaisuutta enemmän kuin toiset, koska he ovat tottuneet siihen. Heille hiljaisuuden täyttäminen voi olla jopa hankalaa. Toiset ovat voineet tottua nopeatempoiseen keskusteluun. Osa eroista selittyy myös temperamenttityypillä ja persoonallisuuden eroilla.

Joku on nopeampi reagoimaan, ja hänelle voi siksi olla haasteellista olla hiljaa. Voi olla, että hän on aina se reipas aloitteentekijä. Tässä tunnistan itseni, vieraassa vuorovaikutussuhteessa pyrin hiljaisuuden tultua aina vain kälättämään. Minusta tuntuu, että joudun aina kannattelemaan keskustelua.

Jos suhde keskustelijaan tai keskusteluihin on riittävän turvallinen, kannattaa sanoittaa tilanne ääneen: "Minulla on sellainen tunne, että aina vain puhua pälätän, koska minun on vaikea sietää hiljaisuutta."

Silloin toinen keskustelija voi kertoa, miltä hänestä tuntuu: Haittaako hiljaisuus vai kokeeko hän esimerkiksi, ettei hän ehdi sanoa väliin mitään. Toiselta ihmiseltä voi saada tietoa, jonka avulla pystyy mukauttamaan omaa toimintaansa ja ymmärtämään omaa tarvetta täyttää tyhjää tilaa. Tai opetella antamaan toiselle aikaa sanoa jotakin.

Hiljaisuutta on tutkittu monilla tieteenaloilla. Esimerkiksi liike-elämässä hiljaisuutta voi käyttää tehokeinona hinnan neuvoittelussa. Sen sijaan että hintaa alkaisi selitellä ja esitellä, voi neuvottelija tyynesti todeta hintapyynnön ja olla sen jälkeen hiljaa. Silloin vastapuoli voi joutua ottamaan kantaa.

Hoitotyössä hiljaisuudella  voidaan rohkaista potilasta kertomaan ajatuksiaan ja tunteitaan, kun hänelle annetaan tilaa.

Jos itse on aina se, joka kannattelee keskustelua ja muiden hiljaisuus ärsyttää, voi asettaa tavoitteen: antaa toisille mahdollisuus toimia toisin. Mitä voisi tapahtua, jos olisi itse hiljaa? Voi olla niin, että niin, että muutkin alkavat kannatella keskustelua. Tilanteen epävarmuutta voi vähentää myös kysyä muilta kysymyksiä. Silloin ei tarvitsekaan olla äänessä, mutta tilanne ei luultavasti tunnu yhtä kiusalliselta kuin hiljaisuus.

Lähteet. Helsingin Sanomat 23.1.2021, kuvat omat

Ole elämäsi päättäjä

Jos huomaat jumittuvasi päättämämättömyyteen tai yhtenään katuvasi valintojasi, päätöksentekotaitoja kannattaa harjoitella.

Lähikaupasta voi valita 189:ää erillisiä irtokarkkeja ja internet on mahdollistanut maailmanlaajuiset ostos-, elämäntyyli- ja ajatusmarkkinat. Voimme vapaasti valita ja ostaa ja omaksua. Sitähän me haluamme?

Kyllä, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Tosiasiassa liian moni valhtoehto tekee päätöksestä hankalaa ja meistä tyytymättömiä.

Käytännössä pienetkin päätökset aiheuttavat meissä sisäisiä ristitiriitoja ja epävarmuutta. Siksi päätämme huonosti tai vatvomme asiaa liikaa.

Seuraavan kerran kun saat itsesi kiinni jahkailusta,  muista, ettei kukaan tee päätöksiä umpimähkään vaan niiden takana on aina arvot.

Vankka tietoisuus omista arvoista helpottaa päätöksentekoa ja auttaa parempiin ratkaisuihin: Arvostan kyllä luontoa, joten vastaan kyllä, kun luonnonsuojelujärjestö pyytää tukea.

Omien arvojen mukaan eläminen ja päättäminen takaa sen, että ihminen voi keskimääräistä paremmin ja elää onnellisempana.

Toisin aina ei ole selvää, mikä on paras tapa toteuttaa arvojaan. Paiskia töitä perheen taloudellisen hyvinvoinnin eteen vai olla paljon läsnä arjessa.

Olen herkkusuu. Yökukkuja. Laiskimus.Muun muassa näihin vedotaan psykologin vastaanotolla, kun selvitetään, miksi elintapojen muutos ei onnistu. Ikään kuin opitut tavat olisivat silmienvärin tai luuston rakenteen kaltaisia pysyviä ominaisuuksia. Niillä ihminen peittää motivaatioonsa liittyviä ristiriitoja ja oikeuttaa itselleen huonot päätökset tai tekemättömyyden.

Sanomme arvostavamme terveyttä, pärjäämistä koulussa ja hyvää suorituskykyä töissä. Lisäksi tiedämme, mikä näiden arvojen kannalta olisi parasta, mutta haluamme juuri nyt ihan toista. Lenkin, läksyjen tai unen sijaan meitä vetää puoleensa sohva ja televisio.

Huono ja yleinen tapa on myös se, että ihminen paahtaa täysillä ja saattaa itsensä uupumukseen tai ylikuntoon. On kuitenkin sallittua välillä heittäytyä tekemättömyyteen ja tehottomuuteen.

Jotkut ihmiset analysoivat faktat ja päättävät niiden perusteella. Tunneihminen elää sydämensä mukaan. Tunne ja järki ei ole kuitenkaan toistensa vastakohtia. Järjen vastakohta on tyhmyys, tunteen taas tyhjyys ja turtumus. Kun päätöksenteosta ei suljeta kumpaakaan, käytetään tunneälyä.

Toiset osaavat tehdä fiksuja päätöksiä nopeasti. Toiset taasen voivat päättää nopeasti ja tyhmästi. Mitä vaikeampi päätös on, sitä enemmän siihen liittyy epämukavaa oloa. Koska ihmisen taipumus on päästä irti mielipahasta ja huonosta olosta, hän päättää nopeasti mitä tahansa, jotta saisi asian pois mielestään.

Hätäilyn sijaan meidän pitäisi tietoisen mielemme tasolla käsitellä aivojen aiheuttama tunnereaktio. Vaikka maailma on muuttunut paljon, aivot toimivat samalla tavalla, kun ovat toimineet 10 000 vuotta. Niiden tehtävä on pitää meidät hengissä, joten ne tiedostavat aavistamastaan vaarasta heti, kun edessämme on tärkeä päätös.

Lähteet:Hyväterveys 11/2020, kuvat omat

Kumppanin testaaminen

  

Epävarma ihminen voi testata treffikumppaniaan tai puolisoaan esittämällä esimerkiksi vaikeasti tavoiteltavaa tai flirttailemalla muille.

Testaamisen tapoja on monia, mutta syy niiden takana on usein sama. Perimmäinen syy puolison tai treffikaverin testaamiseen on epävarmuus ja pelko hylätyksi tulemisesta.

Kumppania testaileva etsii vastausta kysymykseen "pidätkö minusta?"

Erilaisia testaamismuotoja

1. Yhteydenpidon rajoittaminen

Yksi kumppanin testaamistapa on rajoittaa yhteydenpitoa, siksi, että katsoo, miten kauan kumppani kestää olla erossa itsestään.

Treffivaiheessa joku voi leikkiä niin sanotusti vaikeasti tavoiteltavaa, jotta ei vaikuttaisi liian helpolta. Voidaan esimerkiksi viivytellä viestien vastaamisen kanssa.

2. Kumppanin tenttaaminen

Parisuhteessa kumppani voi ajaa toisen nurkkaan tenttailevilla kysymyksillään. Jankkaamalla koko ajan samoja kysymyksiä tenttaaja testaa, ovatko vastaukset samoja ja arvioi kumppanin rehellisyyttä. Tällaisessa tilanteessa toinen voi ahdistua, ja se vie kumppania vain kauemmaksi.

3. Kumppanin lähipiiriltä kyseleminen

Ihminen saattaa kysyä treffikumppanista tai puolisostaan asioita selän takana. Tiedusteluun ryhdytään todennäköisesti silloin, kun ollaan epävarmoja.

4. Hyväksyntätestailija

"Voi kauhea, apua mitkä vatsamakkarat minulla onkaan!" saattaa hyväksyntätestailija parahtaa peilin edessä. Syynä on kokeilla, pitääkö kumppani itseä kauniina ja täydellisenä.

Parempi olisi oppia hyväksymään itse itsensä. Tarvitseeko ylipäätään olla täydellinen ollakseen hyväksytty ja rakastettu? Itsensä hyväksyminen voi olla pitkä tie.

5. Reaktiot julkisessa tilanteessa

Jonkin aikaa on tapailtu, mutta kumpikaan ei oikein tiedä, mihin suhde on menossa. Ollaanko yhdessä  vai ei? Kadulla tulee vastaan kavereita. Testaaja ottaa yllättäen toista kädestä. Ajatuksena on kokeilla, miten toinen reagoi, kun he näyttäytyvätkin kavereille pariskuntana.

6. Kolmiodraamat

Yksi testailukeinoista on kolmiodraama. Siinä esimerkiksi pariskunnan toinen osapuoli testailee, kuinka paljon toinen on kiinnostunut muista ja tarttuuko hän houkutuksiin. Hän saattaa lähettää kumppanilleen jopa tuntemattomasta numerosta vihjailevan viestin .

Testailija saattaa myös yrittää tehdä kumppanin mustasukkaiseksi flirttailemalla muille.

  Selfie onnellisesta minusta.

Pidän nyt viikon tauon tässä blogissa ja muussa somessa. Olen yleensäkin kesällä pitänyt taukoa. Menneenä kesänä en muistanut tai malttanut. Hyvin usein pidän viikonloppuna taukoa. En halua tulla tästä  liian riippuvaiseksi. Elää somekuplassa. Somessa on silti paljon hyvää ja on kiva kirjoittaa, mutta pitäisi muistaa, että se on vain yksi elämänalue.

Vaikka nyt aikaahan minulla olisi, kun olen  kotona, enkä työelämässä. Tunteet tässä tilanteessa vaihtelevat laidasta laitaan. Olen alakuloinen. Olen innostunut. Olen onnellinen. Olen vapaa. Vapaa. Vapaa. Ja kun nyt haluan mennä tutustumaan Valamon luostariin, voin mennä. Tuosta vain. Milloin vain. Se on upeaa!

Lähteet: Helsingin Sanomat 27.8.2020, kuvat omat

Saako töissä riidellä?

Me ihmiset synnymme omanlaisina. Jokaisella on erilainen kokemusmaailma, mieli ja tausta. Siksi jokainen myös ajattelee eri tavalla asioista.

Työpaikalla pitää pystyä ottamaan erimielisyydet esille. Ikävä kyllä vastaväitteet tulkitaan yleensä hankaluudeksi. Vaikka ei pitäisi.

Ajatus koko ajan jatkuvasta samanmielisyydestä on melkein luonnoton.

Eriävän mielipiteen esittäminen on mahdollista silloin. Kun työpaikan perusasiat on kunnossa ja johtaminen hyvää.

Eriävälle mielipiteelle kannattaa olla tarkoin punnitut perustelut. Eri mieltä ei pidä olla vain siksi, että tykkää vastustaa. Yleensä vähän kaikkea. Tärkeää olisi toisten kuuntelu puolin ja toisin.

Mistä erottaa riitatilanteen, joka ei ole pelkkää erimielisyyttä? Siitä että korotetaan ääntä, nimitellään, haukutaan.

Riitatilanteessa kannattaa ottaa aikalisä. Ja rauhoittua. Sitten voidaan miettiä. Päästäänkö tilanteesta ohi omin voimin. Vai tarvitaanko ulkopuolista apua.

Melko usein töissä aiheuttaa pahaa mieltä se. Että pomon toiminta tuntuu itsestään epäoikeudenmukaiselta. Liian usein ajatellaan. Että kaikkien pitäisi ajatella samoin kuin esimies. Johtajat saattavat puolivahingossa sortua määräilyyn. Silloin johtamistapa aiheuttaa ristiriitoja. Ihmistä pitäisi lähestyä ihmisenä. Ei vain työntekijänä. Vaikka töissä ollaankin.

Monilla suomalaisilla työpaikoilla pelätään olla eri mieltä. Sitä arastellaan kuitenkin aivan turhaan. Oman mielipiteen kertominen on tärkeää koko työyhteisön kannalta. Mielipteiden kertominen on sovittelua ja keskustelua, joka antaa kokonaiskuvan.

On jopa riski, ettei koskaan olla eri mieltä. Jos samanmielisyys on aina tärkein toimintatapa. Ei uskalleta ottaa esiin epäkohtia. Asioista on hyväkin olla eri mieltä. Jotta ne kehittyvät eteenpäin. Kiistelyn ja erimielisyyden välttely voi lisätä epävarmuutta työpaikalla.

Seuraavaksi viisi vinkkiä erimielisyyksien esiin ottamista työpaikalla.

1) Esitä mielipiteesi kunnolla perustellen.

2) Kuuntele muiden mielipiteitä ja tule tarvittaessa vastaan.

3) Älä sorru henkilökohtaisuuksiin vaan pysy asiassa.

4) Muista, että erilaiset mielipiteet on rikkaus.

5)Jos todellinen riitely alkaa. Rauhoitu. Ja ota aikalisä.

Lähteet: Helsingin Sanomat 2.9.2018, kuvat omat

Jyräävä työkaveri tai esimies

Aika moni on jossakin elämänvaiheessa tullut tutuksi jyrän kanssa. Joka kertoo voimakkaasti oman mielipiteensä ja jyrää sen läpi.

Monesti jyrääminen tuo valtaa. Jyrääjä voi päätyä esimieheksi. Hänellä ei ole halua muuttaa käytöstään, koska se tuo kutkuttavaa vallantunnetta.

Esimerkiksi jyräävän pomon kanssa voi tulla toimeen, jos se sopii omaan pirtaan. Ensiksi voi hyväksyä, että hän on tuollainen, autoritaarinen. Jotkut voivat miettiä, pystyvätkö he työskentelemään jyräävässä ilmapiirissa. Jos ei, kannattaa vaihtaa työpaikkaa. Tietynlaiset työntekijät voivat saada jopa turvaa siitä, että pomo on voimakastahtoinen ja päättää asioista kaikkien puolesta.

Mikäli päsmäröinti alkaa ärsyttää liiaksi. Sen voi ottaa pomon kanssa puheeksi. Ensiksi kannattaa kuitenkin miettiä, kestääkö omat voimavarat ja herkkyys sitä.

Jyräävän persoonan syntyminen on monitahoinen juttu. Opitun tavan lisäksi kysymys voi olla yksinkertaisesti ihmisen temperamentista.

Jyrä voi pohjimmiltaan olla herkkä ihminen. Jolle muiden jyrääminen voi olla tapa selviytyä elämässä. Hän on kehittänyt haarniskan, jolla ylikompensoi omaa herkkyyttään tai sisäistä häpeän tunnetta.

Jyrän käytöstä ei voi toinen ihminen muuttaa. Vaan jyrän on itse ymmärrettävä käytöksensä. Hänen on haluttava oppia muun muassa joustavuutta ja kuuntelemisen taitoa.

Jos jyrääjän käytös tuntuu hankalalta, voi ottaa etäisyyttä jyrääjään. Jyrääjän käytös koetaan helposti henkilökohtaisena. Vaikka hän jyrää kaikille samalla tavalla.

Miten tulla jyrän kanssa toimeen?

• Yritä ymmärtää jyrän taustoja. Tavallisesti taustalla on tarve peittää omaa epävarmuuttaan ja siksi päteä.
• Ole kohtelias ja päättäväinen. Tämä on perusasia kaikkiin vaikeisiin tilanteisiin ja ihmisiin suhtautumisessa.
• Älä jyrää jyrää. Mitä vaikeampi tyyppi on kyseessä, sitä huonompi on yrittää jotenkin ojentaa tai näpäyttää häntä. Se vain yleensä pahentaa tilannetta.
• Älä yritä muuttaa jyrää. Et voi muuttaa häntä. Mutta voit yrittää tehdä jonkinlaista yhteistyötä hänen kanssaan.

Onko sinulla kokemuksia jyräävästä esimiehestä tai työkaverista?

Lähteet: Helsingin Sanomat 13.5.2018, kivat pixabay

Miksi joku on ahne?

  

Tämä kysymys pani miettimään. Olenko itse ahne? Raha-asioissa en ainakaan. Palkka tulee ja menee. Olen ahne korkkareille, kirpparin vanhoille rasioille, purkeille ja Arabian astioille. Onko viimeksi mainittu ahneutta? Vaan vain keräilyharrastus? Korkkareita en niin  sanotusti keräile. Niitä on vain sisäinen pakko ostaa, koska ne ovat kauniita. Esteettinen kokemus. Ehkä olen ahne niille.Paras ahneus on kai se, että on ahne elämälle.

Selvää ahneutta on muun muassa liike-elämän johtajien jättipalkkiot, pörssipeli. Ahneutta on pidetty aina huonona luonteenpiirteenä. Vasta viime vuosina psykologit on kiinnostuneet aiheesta.

Miksi jotkut ovat ahneita? Ahneuden ydin on lapsuuden huolenpidon puute, epäluotettava ja epävarma kasvuympäristö. Ahneus johtuu siis lapsuudenkokemuksista. Kun kasvaa epäluotettavassa ja sekavassa ympäristössä. Siksi tuntuu tarpeelliselta rohmuta itselleen mahdollisimman paljon. Se saa epävarmuuden pysymään loitolla.

Saksalaiset tutkijat yllättyivät muutama vuosi sitten tutkimustuloksesta, että ahneus on yhteydessä häijyyteen. Häijyllä ei ole empatiakykyä ja läheisiä ihmisiä. Hänellä on taipumus käyttää muita ihmisiä hyväkseen. Vahvistaa itseään muihin ihmisiin kohdistuvilla ilkeyksillä.

Mikä on sinusta ahneutta?

Lähteet: Helsingin Sanomat 23.3.2018, kuvat ensimmäinen Pexel, loput omat

Epävarmuus

Ajattelen, että kaikki elämässä on epävarmaa. Tekee ihminen sitten mitä hyvänsä. Tai elää miten fiksusti tahansa. Ihminen voi silti menettää terveytensä, läheisensä,  perheensä, työnsä, omaisuutensa.

Epävarmuus vain kannattaisi hyväksyä. Päästää irti kaiken hallinnan tunteestaan. Esimerkiksi mindfulness olisi hyvä keino säännöllisesti harjoitettuna ymmärtää, että emme voi takertua mihinkään.

Luovuudesta puhutaan paljon ja sitä tavoitellaan. Mutta luovat ihmiset muun muassa työpaikassa koetaan jonkinlaiseksi uhaksi. Kun he esittävät aivan uusia ja outoja ideoita. Ajatellaan, että he eivät puhalla yhteen hiileen.

Pitäisi ehkä antaa tilaa riskien ottamiselle, erehtymiselle, epäonnistumiselle, epävarmuudelle. Meillä on vain tämä yksi ainokainen elämä. Miksi sitä ei voisi elää irti? Henkisesti vapaana. Eikä ajatella, mitä muut ajattelevat.

Työstä on tehty ihmisen tärkein merkityksellisyyden mittapuu. Toki vietämme paljon aikaa töissä. Mutta se ei saisi määritellä identiteettiä eli pysyvämpää yksilöllistä käsitystä itsestä. Nykyisessä tehoyhteiskunnassa vaaditaan melkein uskonnollista sitoutumista työhön.

Hyväksymällä epävarmuuden ja tilapäisyyden ihmiset voisivat olla tasapainoisempia. Levätä enemmän. Antaa aikaa perheelle ja ystäville. Keskittyä myös oikeasti tärkeisiin asioihin.

Siedätkö sinä epävarmuuden tunnetta?

Lähteet: Voi Hyvin 4/2017, kuvat omat