Minä en ole ahne. Olen liiankin höveli, kuten täällä päin sanotaan. En usein tiedä, paljonko minulla on rahaa tilillä. Siskoni arvosteli minua aikanaan, että luopuisin jopa vaatteistani jonkun takia.
Kirkonkylämme keskustan kaupassa käydessäni annan aina 10 euroa tietylle naiselle, joka istuu yleensä kaupan ulostulon penkillä. Hänellä on paljon suruja. Miksi en häntä auttaisi, koska hänen eläkkeensä on hyvin pieni. En edes muista missä ja milloin hänen auttamisensa alkoi, kuitenkin vuosia sitten.
Kun ihmisestä tulee ahne, hänestä tulee myös hyvin itsekäs. Ahneus ei liity vain rahaan vaan myös esimerkiksi valtaan,tavaraan, seksiin. Ihminen haluaa parhaan puolison, auton, kännykän.
Ahneuteen liittyy kateus, tyytymättömyys, kovuus ja alentunut itsearvostus. Tämän vuoksi ahneutta vierastetaan kaikissa kulttuureissa.
Tutkimusten mukaan rikkaimmat antavat vähemmän rahaa keräyksiin kuin heitä selvästi köyhemmät ihmiset.
Evolutiivisesti ahneus on ollut aikoinaan asia, joka on auttanut ihmistä selviytymään, kun ruokaa on ollut niukasti, ja on pitänyt kulkea saaliin perässä pitkiä matkoja. Ruokaa oli pakko ahmia ja hamstrata varastoon.
Ahneuteen liittyy nykyisin monta muutakin syytä kuten kilpailuun kannustava kulttuuri, ihmisen persoonallisuus ja kotoa saatu kasvatus.
Puutteellinen kasvuympäristö voi tehdä lapsesta ahneen aikuisen. Näin voi käydä myös, jos lapsi kokee kasvuympäristönsä sekasortoiseksi, eivätkä vanhemmat huolehdi hänen tarpeistaan riittävästi.
Ahneuden syynä on myös turvattomuuden tunne. Materia tuo turvaa, mielihyvää ja täyttää henkisen kolon.
Lapset ovat tarkkoja jakamisesta ja oikeudenmukaisuudesta. Tunne siitä, että joku saa sisaruksista enemmän, vaikuttaa vielä aikuisenakin. Vanhempien pitäisi olla tarkkoja siitä, että lapsia kohdellaan tasapuolisesti. Tämä suojaa ahneudelta.
Ahneudesta voi päästä eroon. Asian tiedostaminen on tärkeintä. On hyvä vaalia ihmissuhteita, harjoitella kiitollisuutta ja antaa omastaan, esimerkiksi vapaaehtoistyö on vastavoima ahneudelle. Antamisen ilo ei ole klisee, vaan täyttää henkistä koloa paremmin kuin itselle haaliminen.
Monesti ihmisen persoonallisuus muuttuu vasta, kun hän kokee kriisin. Silloin ihminen yleensä havahtuu siihen, mitkä elämänarvot ovat oikeasti tärkeitä - tai katkeroituu.
Lähteet: Helsingin Sanomat 22.8.2019, kuvat Pixabay