Hiljainen hetki kesken keskustelun voi tuntua hankalalta ja epämiellyttävältä. Tilanteessa voi kokea huolta: sanoinko jotakin sellaista, joka oli sopimatonta ja sai muut hiljaisiksi? Taustalla voi olla myöskin epävarmuus: kuinka tässä pitäisi toimia? Mitä muut ajattelevat, jos olen nyt hiljaa?
Läheisissä suhteissa hiljaisuus ei usein tunnu yhtä kiusalliselta kuin vieraiden kanssa, koska tilanteisiin ei liity samanlaista epävarmuutta.Hiljaisuus kuuluu vuorovaikutukseen. Sen kokeminen on tavallista muillekin. Tämän ymmärtäminen voi auttaa hiljaisuuden sietämisessä, ja vähentää tarvetta täyttää tyhjää tilaa.
Jos hiljaisuuden aikana miettii, puhuinko liikaa tai jotenkin hölmösti, on hyvä ajatella, että ajatukset ovat vain omia tulkintoja tilanteesta, ei välttämättä oikeita havaintoja.
Hiljaisuuteen olisi hyvä tutustua ja antaa sille tilaa: mitä tunteita se synnyttää ja miksi?
Jotkut sietävät hiljaisuutta enemmän kuin toiset, koska he ovat tottuneet siihen. Heille hiljaisuuden täyttäminen voi olla jopa hankalaa. Toiset ovat voineet tottua nopeatempoiseen keskusteluun. Osa eroista selittyy myös temperamenttityypillä ja persoonallisuuden eroilla.
Joku on nopeampi reagoimaan, ja hänelle voi siksi olla haasteellista olla hiljaa. Voi olla, että hän on aina se reipas aloitteentekijä. Tässä tunnistan itseni, vieraassa vuorovaikutussuhteessa pyrin hiljaisuuden tultua aina vain kälättämään. Minusta tuntuu, että joudun aina kannattelemaan keskustelua.
Jos suhde keskustelijaan tai keskusteluihin on riittävän turvallinen, kannattaa sanoittaa tilanne ääneen: "Minulla on sellainen tunne, että aina vain puhua pälätän, koska minun on vaikea sietää hiljaisuutta."
Silloin toinen keskustelija voi kertoa, miltä hänestä tuntuu: Haittaako hiljaisuus vai kokeeko hän esimerkiksi, ettei hän ehdi sanoa väliin mitään. Toiselta ihmiseltä voi saada tietoa, jonka avulla pystyy mukauttamaan omaa toimintaansa ja ymmärtämään omaa tarvetta täyttää tyhjää tilaa. Tai opetella antamaan toiselle aikaa sanoa jotakin.
Hiljaisuutta on tutkittu monilla tieteenaloilla. Esimerkiksi liike-elämässä hiljaisuutta voi käyttää tehokeinona hinnan neuvoittelussa. Sen sijaan että hintaa alkaisi selitellä ja esitellä, voi neuvottelija tyynesti todeta hintapyynnön ja olla sen jälkeen hiljaa. Silloin vastapuoli voi joutua ottamaan kantaa.
Hoitotyössä hiljaisuudella voidaan rohkaista potilasta kertomaan ajatuksiaan ja tunteitaan, kun hänelle annetaan tilaa.
Jos itse on aina se, joka kannattelee keskustelua ja muiden hiljaisuus ärsyttää, voi asettaa tavoitteen: antaa toisille mahdollisuus toimia toisin. Mitä voisi tapahtua, jos olisi itse hiljaa? Voi olla niin, että niin, että muutkin alkavat kannatella keskustelua. Tilanteen epävarmuutta voi vähentää myös kysyä muilta kysymyksiä. Silloin ei tarvitsekaan olla äänessä, mutta tilanne ei luultavasti tunnu yhtä kiusalliselta kuin hiljaisuus.
Lähteet. Helsingin Sanomat 23.1.2021, kuvat omat
