Elämänkulku vaikuttaa työssä jaksamiseen. Työuupumusta ei voida kunnolla hoitaa, jos ei ymmärretä, että elämä on osa työtä ja työ on osa elämää.
Ihmiset voivat uupua erilaisissa elämänvaiheissa, koska heidän elämänvaihe ja työn työmäärä eivät ole sopusoinnussa keskenään. Työtä pitäisi voida muokata elämäntilanteen mukaan.
Ensimmäinen rajapyykki työuupumiselle on työuran alkuvaihe. Työntekijällä voi olla silloin rahahuolia, pienet verkostot ja resurssit muutenkin. Samaan aikaan heihin ladataan suuria odotuksia, nuoruuden nälkää ja poltetta työhön. Tässä elämän ja työn ristiriidassa nuori työntekijä saattaa uupua.
Seuraava uupumisen rajapyykki on pienten lasten vanhemmuus. Aivan nimensä mukaisesti ruuhkavuodet. Tämäkin voi aiheuttaa uupumista, koska työ ei lopu kotiin päästessä vaan alkaa toisenlainen työ. Pieniä lapsia pitää syöttää. Pesukoneet käyvät herkeämättä. Isompia lapsia pitää kuljettaa harrastuksiin. Pienet lapset saattaa valvottaa yöllä.
Kolmas rajapyykki työuupumiselle on omien vanhempien vanheneminen ja huolenpito heistä. Vanhat vanhemmat haluavat yleensä asua mahdollisimman pitkään omassa kodissa. Heillä voi alkaa olla muistiongelmia. Monet työntekijät menee suoraan töistä huolehtimaan vanhemmistaan. Toisen vanhemman kuoltua, toista vanhempaa halutaan kannatella ja lohduttaa surussa ja surraan itsekin.
Suomalainen työelämä ei ota työntekijän elämänkulkua huomioon. Töissä ajatellaan työ työnä elämä elämänä, vaikka niitä ei voi erottaa.
Hyvässä työpaikassa on eri ikäisiä ja erilaisessa elämänkulun vaiheessa olevia ihmisiä. Työ tulee luoda inhimillisemmäksi. Ei niin että viestitään, että ihmiset ovat aina vaihdettavissa.
Mitä mieltä sinä olet elämänvaiheen huomioon ottamisesta töissä?
Lähteet: Helsingin Sanomat 10.2.2019, kuvat Pixabay
