Seitsemän asiaa minusta

 

Huomasin tämän haasteen  Outis lifen blogissa. Eli kirjoitan seitsemän asiaa minusta.

1. Olin nuorena punkyhtyeen laulajana. Sain siitä nimen karju-Marja, koska laulamiseni oli lähinnä karjumista. Minulla oli nahkahousut ja punainen sänkitukka.

2. En tykkää siivoamisesta, kampaamossa käynnistä, kosmetologilla käynnistä, hierojalla käynnistä, tietenkään en  myös hammaslääkäristä. Kärsimättömänä ihmisenä hermoilen, jos kaupassa on liian pitkä jono. Sen sijaan pidän puutarhan ja kasvimaan hoitamisesta. Ja nyt on satokausi! Kille-kissa on aina apuna tai työnjohtajana puutarhahommissa. Ihanaa, suloista Siiri-kissaa emme päästä vielä ulos.

 Siiri-kissi ajattelee, että kantarellit ovat hänen lelujaan.

3. Tykkään olla metsässä. Nyt voi kulkea metsän rauhassa etsien puolukoita, mustikoita ja sieniä. Metsä raikastaa ajatuksia, ja samalla rauhoitun.

 

4. Miltei rakastan kokkaamista,  leipomista ja säilöntää. Kokkailussa sävellän, en noudata reseptiä turhan tarkasti. Ruokani maistuu hyvin ainakin peheelleni ja ystäville.

5. Luen paljon, noin kolme tuntia illasta. Sekin rauhoittaa ja mieli voi liidellä vapaasti  vieraissa ja mielenkiintoisissa maisemissa ja elämissä.

6. En pidä sitten yhtään silittämisestä ja ikkunoiden pesemisestä. Mieluummin lukisin ja pohtisin filosofiaa ja psykologiaa.

7. Olen kahvisieppo. Voin juoda sitä kymmenenkin isoa kuppia päivässä.

Kuulumisia

Aika on mennyt vinhaa vauhtia. Tämän kesän helteiden aikana nautin. Olo oli raukea ja hyvä. En silti ottanut aurinkoa, stoppi tuli kymmenen vuotta sitten. Nyt päivät ovat sateisia ja harmaita jotenkin turtuneella tavalla. Ollaan syksyn reunalla.

Lääkäri määräsi minulle lisää sairauslomaa, lokakuun loppuun asti. Olen miettinyt, minkälainen minä olen ilman kipulääkkeitä. Lisäksi ikään kuin masennuksen kavalat louhikot ja rotkot odottaisivat minua. Sen pelko on tiukka kuin nyrkki. Myös masennus kuuluu lääkärin mukaan vieroitusoireisiin. En tätä haluaisi, koska olen tarpeeksi repaleinen paniikkikohtausten takia, jotka ovat onneksi vähentyneet.

Olen elänyt tyystin hiljaiseloa. Tavannut vain muutamaa kaveriani ja ystävää, käynyt kuntosalilla. Leivontakausi on ohi. Hyvä niin. Lihoin sairaalassa noin kuusi kiloa. Niitä ei tässä iässä saa helposti karistettua. Olen hyväksynyt uuden ulkonäköni. Se on ongelmista oikeastaan turhanpäiväisin.

   Käyttövettä.

  Juomavettä

Ajankohtaisin ongelma on se, että vesi loppui kaivosta. Haetaan käyttövettä järvestä, ja mies tuo juoma- ja ruoanlaittovettä töistä. Astiat ja muut pitää pestä käsin. Samoin peseydytään saunassa, järvessä tai lämmitetään vettä. Kaikki käytännön jutut tuntuu nyt  vähän työläiltä. Tarvitaan agraarielämän henkeä!

Olemme reipashenkisesti tehneet miehen kanssa halkoja talven varalle. Mies käyttää sirkkeliä ja moottorisahaa, ja minä kipitän halot suojaan. Nyt ne ovat vallanneet jo pienen terassimme.

En tykkää käydä kampaamossa, mutta etenkin lyhythiuksisen on pakko käydä välillä siellä.  Luonnonkosmetiikan käyttäjänä tunnen huonoa omatuntoa siitä, että värjäytän hiukset synteettisillä väreillä, mutta täällä yksikään kampaamo ei käytä luonnonvärejä. Hiuksista tuli aivan liian tummat, ja kampaaja teki oudon kampauksen. Milloinkahan tämä nainen on aivan tyystin tyytyväinen lopputulokseen?

  Alkuruoka.

Tytär lähti taas opiskelemaan. Ikävä ja haikea mieli. Käytiin yhdessä Amarillossa. Minun annokseni näyttää oudolta, mutta siinä on iso falafelpihvi.

Lukutoukan kirjapino.

Jihuu,  sataa! Kaivo täyttyy vähitellen.

Hyvää viikonloppua kaikille!