Pettymyksiä

 

Minä olen melko kärsimätön ihminen, kaiken pitäisi tapahtua nyt ja heti ja mahdollisimman nopeasti, mutta välillä vaan väsyttää, en jaksa. Silloin tulee pettymyksen tunteita. Ei kuitenkaan vallan suuria.

Esimerkiksi suunnitelmissa oli siivota nyt ja heti - imuroida, mopata, pyyhkiä pölyt ja pestä vessa - mutta se ei  onnistunutkaan. Jaksoin vain imuroida. Petyn.

Nyt talvella on tullut makailtua sohvalla ja luettua. Ystävät tulee mieleen. Miksi en viitsinyt pitkään aikaan käydä jonkun luona kylässä?Tai kutsua meille kylään.Tuli vain puhuttua puhelimessa täältä kaamoksen keskeltä. Petyn.

Joskus ihmiset ei edes huomaa, kuinka kaavamaisesti yrittää suorittaa elämäänsä. Harmiton huti, esimerkiksi myöhästyminen tai unohdus, voi ravisuttaa huolella kasattua korttitaloa.

Paras tapa vähentää pettymyksiä on laskea rimaa, koska epärealistiset odotukset kasaavat pettymyksiä. Kun ei tavoittele esimerkiksi somen kiiltokuvaelämää, pärjää paremmin.

Kukaan ei välty pettymyksiltä. Vakavat takaiskut, kuten oma tai läheisen sairaus, kuolema, onnettomuus, ero tai työkriisi, voivat lamata. Pettymys siihen, ettei kaikki sujunutkaan suunnitelmien mukaan, tuntuu musertavalta.

Pettymyksen tunteessa pelko ja katastrofiajatukset lähtevät vyörymään voimalla, ja pettymyksen kourissa olevan elimistön autonomisen hermoston tasapaino järkkyy.

Kaiken keskellä on turvatunteen järkkyminen. Epävarmuus on erittäin epämiellyttävä tunne. Joku lamaantuu tai luhistuu, toinen hyökkää ja kolmas tekee jotakin siltä väliltä. Mitä suurempia vastoinkäymiset ovat, sen tärkeämpää on tuen, esimerkiksi keskustelun merkitys.

Joillekin apua tuo keskustelu, joillekin yhteys johonkin henkiseen, kolmannelle rauhallinen hengitys tai kävelyretki metsässä. Tuen ja ajan avulla on helpompi hyväksyä pettymykset osaksi elämää.

Negatiivisten tunteiden äärelle pysähtyminen on haastavampaa kuin onnen tunteiden, mutta se on opettavaista aikuisenakin. Useimmat kuitenkin ruokkivat pettymystä uusilla ajatuksilla ja tunteilla, jotka tulevat aivan automaattisesti mieleen ja ovat hyvin inhimillisiä. Tunteet voivat tulla yhä uudestaan, ja ihminen voi juuttua johonkin asiaan ja tunteisiin pitkiksikin ajoiksi.

Miten ratkaista pettymykset? Voi tehdä esimerkiksi seuraavan harjoituksen: Laita silmät kiinni ja muistele itsellesi tärkeää ihmistä, jota et ole nähnyt pitkään aikaan. Mitä teette, kun kohtaatte?  Tai muistele hetkeä, jolloin olit hyvin onnellinen. Tai milloin ja miten näit kauneutta ja ihastelit sitä?

Myönteinen mielikuva saa aikaan kehon ja mielen reaktioita. Suupielet kääntyvät hymyyn, ja stressihormonitasot laskevat. Pettymyksen aikaan saanut apeus häviää, ja mieleen rakentuu luovia ratkaisuja.Esiin kuviteltu postitiivisuus vahvistuu, kun sitä ruokitaan pienillä kivoilla jutuilla.

Uudet myönteiset pienet mielikuvat voivat osoittaa, että pettymykset kuuluvat elämään. Ne tulevat ja menevät. Myös pettymysten voima hälvenee, kun ne hyväksyy, käsittelee ja pyrkii jatkamaan eteenpäin vaikka siipi vähän maassakin. Itsemyötätunto ja armollisuus auttavat. Jo orastava toivo pettymyksen jälkeen on hyvä tienviitta tarpeesta kiivetä jälleen ylämäkeen.

 

Lähteet: referaatti Hyvä terveys 01/2023

Miten muistaa listoja ja nimiä?

Minä kirjoitan kauppalistan sen reitin mukaan, osasto osastolta, mitä kuljen kaupassa. En yleensä sitten ota kauppalistaa esille kaupassa. Paitsi silloin, kun en kerta kaikkiaan muista.

Yleisesti sanoen muistiin jäävät sellaiset asiat, joihin on kiinnitetty huomiota, joita on riittävästi kertailtu, ja asiasta on muodostettu jokin mielikuva tai merkitys.

Muisti jaetaan karkeasti kahteen: lyhytkestoiseen työmuistiin ja pitkäkestoiseen säilömuistiin. Työmuistissa asiat säilyvät alle puoli minuuttia. Säilömuistiin kertyy asioita, taitoja ja kokemuksia pitkin elämää. Sen kapasiteetti on rajaton.

Monesti tuntemattomien ihmisten tavatessa käy niin, että ensin esittäydytään ja sitten ryhdytään keskustelemaan. Pian on kulunut puoli minuuttia ja keskustelukumppanin nimi on unohtunut, koska sitä ei ole kertailtu eikä kytketty mihinkään. Pysyvää muistikuvaa ei ole jäänyt säilömuistiin.

Nimien muistamiseen liittyvään ongelmaan auttaa sama tekniikka, joka toimii myös muissa tilanteissa. Luo mielikuvia, keksi yhteys ja toista.

Nimeä kannattaisi kertailla jo siinä keskusteltaessa. Nimen voi vaikka kytkeä samannimiseen tuttuun ihmiseen. Tällöin syntyy jo mielikuva, joka auttaa muistamisessa.

Entäs numeroiden muistaminen? Ensimmäinen asia on numeroiden ryhmittely osiin. Myös visualisoimisesta voi olla apua. Etsitään numerolle jokin vastaava kuva. Esimerkiksi kolme voi olla joutsen, seitsemän viikate ja yhdeksän lumiukko. Tämän kolmen numeron sarjan 3,7,9 voisi muistaa lauseesta "Joutsen löi viikatteella lumiukkoa".

Entäpä neuvoksi klassikkotilanteessa, jossa pankkikortin tunnusluku unohtuu käteisautomaatilla tai kaupan kassalla? Näppäiltävän tunnuksen kohdalla auttaa yleensä motorinen hahmo eli kuvio, joka tunnusluvun näppäilemisestä syntyy. Jos tunnusluku on sormissa näppäilynä, miettiminen voi jopa vaikeuttaa muistamista.

Moni on huomannut, että siinä kauppalistaa kirjoittaessa tulee jo jäsentäneeksi ostettavia tiettyyn järjestykseen. Tämä auttaa muistamaan. Kun asioi tutussa kaupassa, kuten aiemmin kirjoitin, voi myös käydä mielessään läpi reitin, jonka varrelta poimii tavaroita.

Lähteet: Helsingin Sanomat 25.1.2020, kuvat Pixabay

Muut ihmiset pitävät meistä enemmän kuin luulemmekaan

Hyvin monella ihmisellä on taipumus olla huolissaan siitä, mitä muut heistä ajattelevat. Minäkin ajattelin melko paljon näin nuorena. Nyt viisikymppisenä en jaksa enää välittää. Sen kun ajatelkoon.

Nature Human Behaviour-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa huomattiin. Että ihmiset ovat usein valmiita antamaan anteeksi toisen ihmisen huonon käytöksen.

Toisessa tutkimuksessa tutkittiin, miten paljon ihmiset ajattelevat muiden pitävän heistä. Selvisi, että ihmiset yleensä aliarvioivat muiden mielipiteitä itsestään.

Aivojen tapa muodostaa mielikuvia vuorovaikutustilanteista sallii myös anteeksiannon. Silloin tällöin ihmiset voivat käyttäytyä huonosti myös tiedostamattaan. Ja toisten pitäisi pystyä korjaamaan heistä muodostuneita mielikuvia.

Ihmiset uskovat hereästi toisten elättelevän heistä huonompaa käsitystä kuin heillä todellisuudessa on. Toiset pitävät meistä enemmän kuin luulemmekaan.

Yksi ihmiselämän suurista peloista on arvioinnin kohteeksi joutuminen sosiaalisessa, julkisessa tilanteessa. Olemme hyvin varovaisia. Ettemme möhlisi tilannetta ja itseämme.

Käsitys itsestä on siis usein liian kielteinen. Ja aliarvioimme sitä, miten muut meidät näkevät.

Tämä oli hyvä ja lohdullinen uutinen.

Mitä sinä ajattelet tästä uutisesta?

Lähteet: Helsingin Sanomat 20.9.2018, kuvat omat