Ikäsyrjintä työelämässä

 

Työnhakija on pätevä ja motivoitunut. Hän on omasta mielestään täydellinen ja sopiva avoinna olevaan työtehtävään. On vain yksi ongelma: hakija on viisikymppisenä liian vanha, ja paikka menee 30-40-vuotiaalle.

Tällaisista kokemuksista kertoivat monet vastaajat Helsingin Sanomien kyselyssä, joka kartoitti lukijoiden kokemuksia työelämässä tapahtuvasta ikäsyrjinnästä.

"Olin muutaman haastattelukierroksen jälkeen kahden parhaan hakijan joukossa. Lopulta rektyroija soitti ja kertoi valinneensa toisen. Syytä kysellessäni hän kertoi suoraan, että toinen hakija oli nuorempi, ja hänen mielestään tukisi paremmin työyhteisöä", vastaa 48-vuotias mies.

56-vuotias nainen kertoo:

"50 vuotta täytettyäni en ole yhtä paikkaa lukuun ottamatta päässyt edes haastatteluun. Kyse ei ole voinut olla pätevyydestä, harkitsin hyvin tarkasti, mihin paikkoihin hain."

Virallisesti ikäsyrjintää ei tapahdu, jo lakikin sen kieltää. Työnantajat vakuuttelevat, että pätevyys, motivaatio ja asenne merkitsevät ikää enemmän.

Työterveyslaitoksen erikoistutkija Mervi Ruokolaisen mukaan ikäsyrjintä johtuu ennakkoasenteista: vanhempi työntekijä ei istu länsimaiseen ihanteeseen, jossa vaalitaan nuoruutta ja alati kehittyvää ihmistä. Vanhempia työntekijöitä saatetaan pitää muutoksen jarruina, jotka haluavat asioiden pysyvän ennallaan ja alkavat jäähdytellä eläkeiän häämöttäessä.

Ennakkoluulot eivät kuitenkaan pohjaudu faktoihin ja Ruokolainen sanoo: "Meillä on ikävä tapa, että jos meillä on huono kokemus vanhemmasta työntekijästä, ajatukset helposti yleistetään koskemaan koko ikäryhmää."

Tämän vuoksikin isoa ikäryhmää kohdellaan hahmottomana massana, jolloin yksilölliset erot sivuutetaan. Iäkkäät työntekijät suljetaan ulos sopivista ehdokkaista usein jo rekrytointivaiheessa.Tällainen ikäryrjintä nimetään Niina Viitasalon vuonna 2015 ilmestyneessä sosiaalipolitiikan väitöskirjassa torjunnaksi.

Viitasalon mukaan ikäsyrjintä voi ilmenee työpaikoilla myös painostamisena. Esimerkiksi esihenkilö tai työkaveri voi ehdottaa, että työntekijän olisi jo aika siirtyä eläkkeelle. Vaikka työntekijä tuntisi olevansa tuottava, naljailu voi kestää vuosikausia.

Monen Hesarin kyselyyn osallistujan mielestä vanhemman polven työntekijä nähdään kulueränä, jonka voi savustaa ulos tuoreemman työvoiman tieltä.

"Muutaman kerran on tullut kommenttia, että on jo aika alkaa jäähdyttelemään,Viitasalon väitöskirjassa tämä mainittu syrjinnän muoto on vähättely. Vanhemman työntekijä osaaminen saatetaan teilata, ja hänen annetaan ymmärtää, ettei hän enää pärjää modernin työelämän vaatimuksissa." 

Eräs 60-vuotias vastaaja kertoo esimerkiksi kokeneensa, että hänen koulutustaan on pidetty työpaikalla vanhentuneena. Lisäksi hänen ikäänsä on kommentoitu asiattomasti.

"On nimitelty eri tavoin: täti-ihminen, tantta. On sanottu, että kun sinä olet niin vanha.", kertoo 60-vuotias  nainen.

Neljäs syrjinnän muoto on työnteijän eristäminen. Työntekijä jää paitsi koulutuksista, perehdytyksistä tai projekteista.

Onneksi asenteet vanhempia työntekijöitä kohtaan ovat parantuneet, ja yli 50-vuotiaiden ikäsyrjintä työpaikoilla on vähentynyt.

Lähteet: Helsingin Sanomat 12.1.2023, kuvat omat

Henkinen väkivalta parisuhteessa

 

Minulla oli hyvin nuorena opiskeluaikojen alussa suhde ja asuimmekin yhdessä miehen kanssa, joka harjoitti henkistä ja fyysistä  väkivaltaa. Olin niin nuori ja kokematon, että siedin sitä kaksi vuotta ennen kuin erosimme. Sitäkään mies ei halunnut hyväksyä vaan viilteli toistuvasti pyörän renkaani puhki. Seuraili minua. Kyttäsi kuin typerä kärpänen.

Kun asuimme yhdessä, hän yritti eristää minut ystävistäni. Hän määräsi päivieni kulun. Vain yliopistolle ja sieltä suoraan kotiin. Kuntosalimenollekin piti olla hänen suostumus. Jos menimme pubiin tai yökerhoon, en saanut vilkaistakaan muita miehiä tai sain kotona turpaan. Hä löi ja potki. Sopivasti, jottei tullut sairaalareissua. Hän oli taitava siinä.

Mies kontrolloi myös pukeutumistani. En saanut pukeutua tiukkoihin tai paljastaviin vaatteisiin kesähelteelläkään. Hän tutki papereitani ja kalenteria. Nyt en tajua, miten kestinkään tuota petoa. Mutta se varmaankin johtui kokemattomuudesta. Hän oli ensimmäinen seurustelusuhteeni ja miehen kanssayhdessä asumiseni. Alistuin tajuamatta tilannetta.

Kun erosimme - tai paremminkin vain minä erosin - en ollut iloinen tai helpottunut. Tunsin valtavaa häpeää siitä, että olin suostunut olemaan väkivaltaisessa suhteessa. Tunnen vieläkin häpeää, kun ajattelen tapahtunutta, silti kirjoitan nyt siitä. Häpeää kohti! Mutta häpeä pieneni vähitellen, ja sain itse otteeni elämästä. En halunnut olla vuosi kausiin seurustelusuhteessa miehen kanssa. Pelko jäi.

Eristämistä, nimittelyä, perusteettomia syytöksiä, ulkonäön ja tekojen jatkuvaa arvostelua sekä fyysisellä väkivallalla uhkailua. Esimerkiksi tätä voi olla parisuhteessa esiintyvä henkinen väkivalta, kertoo aihetta tutkinut sukupuolentutkimuksen yliopiston lehtori ja väkivallantutkija Elina Penttinen.

Henkinen väkivalta voi olla systemaattista. Tarkoituksena on alistaa kohde, hajottaa tämän itsetunto pirstaleiksi ja saada toinen kontrollin alaiseksi.

Kuitenkaan henkistä väkivaltaa ei aina mielletä väkivallaksi. Sanasta väkivalta tulevat usein ensimmäisenä mieleen musta silmä, lyönnit, potkut ja muu fyysinen pahoinpitely.

Koska väkivalta vaikuttaa uhrin itsetuntoon, tämän on helppo ajatella, että vika on itsessä ja haukut ansaittuja.

Väkivalta hiipii suhteeseen yleensä vähitellen. Se voi alkaa viattoman oloisina pyyntöinä ja palveluksina. "On esimerkiksi pyydetty, että toinen ei viettäisi niin paljon aikaa ystävien kanssa tai ei käyttäisi niin paljastavia vaatteita. Uhri kokee, että pyyntöön pitää suostua. Se on pienempi paha kuin ottaa vastaan seuraukset siitä, ettei noudata pyyntöä".

Vähitellen samanlaisia pyyntöjä alkaa sadella useammin. Päätösvalta omaan elämään kapenee ja kontrolli kiristyy. Henkisestä väkivallasta tulee tulee helposti osa arkea.

Kumppani haluaa kontrolloida kotiintuloaikoja, pyytää nähdä tekstiviestejä tai syyttelee toista jatkuvasti esimerkiksi kodin siisteydestä.  Myös jatkuvat kommentit toisen pukeutumisesta tai vihjailut moraalista ovat henkisen väkivallan merkkejä.

Rajuimmillaan väkivalta voi olla esimerkiksi uhrin totaalista eristämistä kotiin tai uhkailua fyysisellä väkivallalla.

"Puoliso saattaa esimerkiksi uhata tekevänsä itselleen jotain, jos toinen ei tottele. Se tekee monessa tapauksessa suhteesta lähtemisestä ja ongelmien ratkomisesta mahdotonta", sanoo Naisten linjan viestinnän suunnittelija Ada Kairavuori.

Miten henkinen väkivalta eroaa riitelemisestä? Normaalissa parisuhteen riidassa kaksi tasa-arvoista ihmistä ottaa yhteen. Normaalissa riitelyssä kumpikaan osapuoli ei tunne itseään uhatuksi tai joudu pelon vuoksi muuttamaan käytöstään.

Henkisen väkivallan tunnistaakin ensisijaisesti seurauksista. Uhri on koko ajan varuillaan, peloissaan tai kokee tekevänsä jatkuvasti asiat väärin. Usein uhri lamaantuu ja pyrkii luovimaan arjessa.

Henkisen väkivallan tunnistamisessa auttaa kaksi ominaisuutta. Ensimmäinen on pelko. Pelkääkö sanoa vastaan? Joutuuko rajoittamaan itseään ja tekemisiään? Muuttuuko oma käytös, ettei toinen raivoaisi?

Toinen tunnistamista auttava asia on toistuvuus. Kontrollointi, eristäminen, syyttely, haukkuminen ja uhkailu on jatkuvaa, toistuu aina vaan.

Henkisestä väkivallasta eroon pääseminen ei johda yleensä ajatukseen, että on selviytyjä. Se voi johtaa masennukseen ja syyllisyyteen siitä, että on mennyt väkivaltaiseen suhteeseen.

Kun uhri tunnistaa kokeneensa väkivaltaa, hän usein alkaa hävetä sitä, että antoi toisen kohdella itseään huonosti.

Häpeän lisäksi on muitakin seurauksia. Kun on toistuvasti saanut kuulla olevansa alempiarvoinen tai huono, asian sisäistää vahvasti. Itsetunto on alentunut ja minäkuva pitää koota uudelleen särkymisen rippeistä.

Jos on joutunut rajoittamaan ystävien tapaamista, ihmiset ovat saattaneet kaikota ympäriltä. Ahdistus, masennus ja paniikkioireet ovat mahdollisia. Samoin pitkittyneelle stressille tyypilliset oireet, kuten levottomuus, päänsärky ja unettomuus.

Suhde voi selvitä henkisestä väkivallasta, mutta se vaatii tekijälle yksilöterapiaa, arvojen miettimistä uusiksi ja tunteista puhumista. Väkivallan kokenutta yritetään tukea ja kannustaa pitämään puoliaan.

Lähteet: Helsingin Sanomat 11.2.2021, kuvat omat