Yhteyden luominen parisuhteessa

 

Meidän avioliitossa yhteys toimii. Kuuntelemme toisiamme ja vastaamme  kysymyksiin. Voimme puhua vaikeistakin asioista. Olen tästä onnellinen. Jos jommalla kummalla on kännykkä kädessä ja hän on esimerkiksi somessa, kännykkä lasketaan pois, että voidaan jutella.

Hyvä parisuhde tulee arjen pienistä hetkistä. Tämä kuulostaa korulauseelta mutta on täysin totta.

Tavallisen vuorovaikutuksen tärkeys voi helposti uhohtua erityisesti ajassa, jossa huomio kiinnittyy kumppanin sijaan ruutuun tai kiireeseen.

Avainsana on yhteys, mutta suuri osa ihmisistä ei välttämättä enää tiedä, mitä se konkreettisesti tarkoittaa toteaa psykologi  Karoliina Mellanen.

Aihetta on tutkinut yksi maailman tunnetuimpia parisuhdetutkijoita John Gottman. Hänen mukaan eronneita ja yhdessä pysyneitä pareja erotti yksi asia: yhdessä pysyneet parit onnistuivat yhteyden luomisen yrityksissä.

"Yhteys tarkoittaa, että jotain tapahtuu meidän välillämme. Yhteyden luomisen yritykset ovat pyrkimyksiä väylän aukaisemiseen, esimerkiksi katsekontaktin, kosketuksen tai keskustelun avulla. Ne ovat pyrkimyksiä siihen, että tulemme toisistamme tietoisiksi ja huomioimme toisemme", Mellanen sanoo.

Käytännössä yhteyden luomiset ovat tavallisia tilanteita. "Niissä on kyse siitä, että kerrot asioistasi, pyydät mukaan yhteiseen tekemiseen, kysyt mielipidettä tai toisen kokemusta, käännyt toisen puoleen ja olet yhteydessä", sanoo psykologi ja erityistason paripsykoterapeutti Suvi  Laru.

"Pitää nähdä se vaiva, että tekee yhteyden avauksia. Toisaalta pitää nähdä myös se vaiva, että vaikkei huvittaisi nostaa katsetta puhelimesta, nostaa silti ja vastaa toisen avaukseen", Mellanen toteaa.

"Onhan sekin reaktio, jos vain murahtaa jota puhelimen äärestä. Mutta silloin ei synny yhteyttä, koska toinen ei voi olla varma, menikö viesti edes rekisteriin asti", Mellanen sanoo.

Pohjimmiltaan hyvässä yhteydessä kyse on siitä, että molemmat osapuolet kokevat tulleensa kuulluiksi ja nähdyiksi.

Jos istutaan toistuvasti ruokapöydässä hiljaa ja ilmeettöminä, viesteihin reagoimattomasti, se voi herättää vaikeita tunteita.

Suhde kärsii, jos yhteys huononee. Se, että kokee olevansa tärkeä, on hyvin inhimillinen tarve. Ei ole mikään ihme, että kuulluksi ja nähdyksi tulemisen kokemusta saattaa hakeutua etsimään toisaalta , jos omalta kumppanilta ei sitä saa.

"Jos suhteessa ei ole kohtaamisia, voidaan alkaa hakeutua eri suuntiin tietoisesti tai tiedostamattomasti", Suvi Laru toteaa.

Mellasen mukaan hyvin usein pariterapiassa suhteen ongelmien taustalla löytyy yhteyden menetys.

"Ei ole jaettu asioita, ei olla oltu kiinnostuneita toisesta, eikä kerrottu toiselle omasta elämästä. Eletään yhdessä,mutta erikoisen huonolla tavalla", Mellanen sanoo.

Tärkeää on Larun mukaan muistaa, ettei parisuhde ole staattinen tila, joka pysyy aina sellaisena kuin se on luotu.

"Parisuhteen hoitamisen ja ylläpitämisen ei kuitenkaan pitäisi tuntua työltä. Parisuhde on kukka, joka vaatii kastelua kukoistaakseen", Laru sanoo.

Joskus toisen yhteyden luomisen yritykset saatetaan sivuuttaa tai ohittaa aivan tahtomattaan. Silloin ollaan omissa ajatuksissa ja tehdään omia hommia.

Tällaisessa tilanteessa pitäisi hoksauttaa toista siitä, että oma arkipäiväinen keskustelun avaus on yritys luoda yhteyttä. Tätä toinen ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi. "Aloitteiden teko ei voi olla vain toisen harteilla. Voi miettiä, millä pienillä asioilla osoittaa toiselle, että hän on tärkeä", Laru sanoo.

Lähteet: Helsingin Sanomat 5.7.2025, kuvat omat

Tavan lukea kirjaa voi taas opetella

Minä löysin Netflixin, Yle Areenan, Ruudun vasta kevättalvella. Aluksi olin hyvin innostunut niistä, ja niiden katseleminen melkein kumosi kirjan lukemisen. Olin siihen asti lukenut kolme tuntia illassa. Annoin elokuvien ja sarjojen viedä. Mutta sitten suorastaan pakotin itseni lukemaan kaksi tuntia ja katsomaan sarjoja ja muuta tunnin. Välillä tunti ylittyy, mutta en tunne siitä minkäänlaista syyllisyyttä. Ilta menee näin: kirjoitan kaksi kolme tuntia yhtä käsikirjoitusta, luen kaksi tuntia, katson elokuvia, dokumentteja ja sarjoja tunnin. Tätä blogia kirjoitan iltapäivällä, samoin olen muualla somessa.

Kirjan lukemisesta  on  voinut tulla monelle vaikean tuntuista. Osa ihmisistä  haluaisi lukea etenkin iltaisin, mutta se ei onnistu, koska on helpompaa selata kännykkää tai uppoutua TV-sarjoihin. Tämä aiheuttaa monelle huolta: olenko pilannut keskittymiskykyni kokonaan. Tämä huoli on turha. Ei ole mitään tutkimusnäyttöä siitä, että ihmisen aivot jotenkin surkastuisivat Netflixin tai kännykän käytöstä.

Kyse on ennemminkin siitä, että kännykän ja tietokoneen käytöstä on tullut tapa. Ihminen on luonnostaan mukavuudenhaluinen: tehdään mielellään asioita, jotka ovat helppoja.

Tarvitaankin toiminnanohjausta, jos halutaan vähentää ruutuaikaa ja lisätä kirjojen lukemista. Sana tarkoittaa psyykkisiä prosesseja, joiden avulla pystytään toimimaan suunnitelmallisesti ja esimerkiksi aloitetaan, pidetään yllä ja lopetetaan sen hetken tekeminen.

Jos ennen on lukenut sujuvasti kirjoja, mutta nykyään roikkuu netissä, ihmisellä on kuitenkin lukemiseen tarvittava hermostollinen peruskyky ja lukutaito jäljellä.

Kirjan lukemista voi verrata lenkillä käymiseen. Näin siitä muodostuu tapa, osa arkea. Lukemiselle on annettava aikaa, ja itseltä vaatia hieman itsekuria.

Jos kännykkä huvittaa enemmän kuin kirja, itsensä kanssa voi sopia, että lukee kymmenen sivua joka ilta. Kun lukemisessa pääsee vauhtiin, hyvän kirjan imu vie usein mukanaan.

Lukemista kannattaisi harrastaa, koska se ruokkii mielikuvitusta eri tavoin kuin elokuvat ja sarjat. Lukiessa ihminen kuvittelee, muodostaa kuvia, miltä henkilöt, ympäristö ja tapahtumat näyttävät.

Lukeminen kuormittaa hyvällä tavalla työmuistia, koska ihminen rakentaa säilömuistiin kirjan tarinaa ja maailmaa.

Kun lukee jotakin jännittävää tai vaikuttavaa, kirjan voi laskea kädestään ja miettiä lauseita rauhassa. Sarja tai elokuva menee vauhdilla eteenpäin, jolloin ajatuksille ei jää niin paljon tilaa.

On aivan yhtä arvokasta, mitä lukee, lukeeko dekkaria, Nobel-palkittua kirjaa tai romanttista kirjasarjaa. Tärkeää on löytää kirja, joka sopii parhaiten tähän hetkeen.

Lähteet: Helsingin Sanomat 4.8.2022, kuvat Pexels

Miten saada hyvät yöunet?

Minä kärsin aika harvoin unettomuudesta. Täytyy tapahtua jotakin hyvin mullistavaa, jotta menetän uneni. Mutta kun menetän uneni, olen seuraavana päivänä kuin flunssassa, ajatus ei toimi, kaikki yhtä höttöä. Minusta näkyy selkeästi, etten ole nukkunut tarpeeksi. Nukun yleensä kahdeksan yhdeksän tuntia yössä. Kaamosaikaan nukun kymmenen tuntia, ja joskus tuntuu, ettei sekään ole tarpeeksi. Olen etenkin kello 16-19 aikaan väsynyt, vaikka en syö tukevasti tuolla aikavälillä. Syön päivän lämpimän ruoan lounasaikaan.

Pyöritkö sinä taas illalla monta tuntia sängyssä? Heräilitkö yöllä? Tuntuiko olo aamulla tahmealta ja nuutuneelta? Et ole yksin. Joka kolmas suomalainen kärsii ajoittain unettomuudesta. Uni häiriintyy helposti elämän paineissa, mutta koskaan ei ole myöhäistä oppia nukkumaan.

Moni tietää, mitä pitäisi tehdä, jotta uni olisi laadukkaampaa, muttei silti ole valmis näkemään vaivaa. Ikävä kyllä ei ole pilleriä, joka veisi ongelman mennessään, vaan unettomuutta pitää korjata omilla valinnoilla pitkäjänteisesti, ja se vie jopa kuukausia.

Uniportti aukeaa

Illalla kello 22-23 melatoniinin tuotanto on tavallisella iltaunisella huipussaan. Silloin haukotuttaa, ja silmiä painaa, sillä luonnollinen uniportti on auennut.

Jos kuitenkin ohittaa  tuon noin 30 minuutin aikaikkunan, nukahtamista auttavan melatoniinin tuotanto laskee, ja myöhemmin voi olla vaikea nukahtaa.

Melatoniini eli elimistössä luontaisesti esiintyvä pimeähormoni on hyvin valoherkkä. Jo viiden minuutin sängyssä kännykän selailu laskee rajusti sen tuotantoa, siksi kaikki älylaitteet olisi hyvä sulkea viimeistään kello 21 aikoihin.

Aktiivinen päivä, uninen yö

Jotta valve-unikeinulauta voisi illan tullen kääntyä unen puolelle ja pysyä siellä yön yli, unipainetta tulee ryhtyä kerryttämään heti aamusta ja kasvattaa koko ajan. Kun saa päivisin riittävästi käyttöä aivoille ja keholle, on helpompi rauhoittaa niiden toiminta iltaisin. Yöpuvussa vietetyt päivät voivat silloin tällöin olla hauskoja, mutta tapahtumaköyhinä ne eivät lisää unipainetta toivotusti.

Illalla ajattelu voi tylsistyä

Rentouden lisääminen on paras keino tavallisen yöheräilyn taltuttamiseen. Jos unettomuus alkaa jo illalla huolestuttaa, ahdistus lisääntyy, mikä vaikeuttaa nukkumista entisestään.

Ajatuksia pitäisi jo sänkyyn mennessä pitää jotenkin kurissa. Vuoteessa kannattaa suosia hyviä, arkisia, jopa vähän tylsiä ajatuksia, kuten vaikka syötyjä aterioita tai jumppaliikkeitä.

Jos silti säpsähtelee kesken unien kauhuajatuksiin, on muistettava, että yöllä ajatukset tuntuvat pahemmalta kuin päivällä. Tähän on syynä, että yöllä aivojen otsalohko ei toimi toivotusti, joten viestit tunnekeskuksesta purkautuvat voimakkaampina. Pimeydessä olisi hyvä rauhoittaa itsensä ratkomaan murheita vasta päivällä, jolloin aivot pystyvät kirkkaaseen abstraktiin ajatteluun.

Riittävän laadukas uni riittää

Unettomuus voi syömishäiriön lailla pyöriä ajatuksissa päivän aikana. Tuskaillaan joka iltaista hidasta nukahtamista tai pelätään yöheräilyjä.

Unettomuus kehittyy monen tekijän yhteisvaikutuksesta, mutta kaikenlaiseen unettomuuteen pystyy kokeilemaan hoidoksi samoja keinoja. Eväitä paremmalle nukkumiselle on säännöllinen vuorokausirytmi, hyvä nukkumisolosuhteet ja ilta-ajan rauhoittaminen rentoutumiselle.

Keholla kestää noin viikko sopeutua uuteen unirytmiin, siksi valvominen  viikonloppuisin sotkee aina unikuvioita.

Uni ei muutu silmänräpäyksessä laadukkaammaksi, vaan joskus virkistävää unta saa hyvien muutosten jälkeen odotella jopa pari viikkoa, joissakin tapauksissa jopa pari kuukautta.

Olisi hyvä pysyä rauhallisena. Sen sijaan että miettii huolissaan, kuinka paljon on tullut nukuttua tai valvottua, kannattaa antaa seuraavan päivän kertoa tilanne. Jos herää pirteänä ja hyvillä mielin, pysyy päivän virkeänä ja arki sujuu, uni on itselleen riittävän laadukasta.

  

Lähteet: Hyvä Terveys 12/20, kuvat omat

Nykyaikaista parisuhdeväkivaltaa - digitaalinen kontrollointi

Nykyaika on todellakin digiä. Sitä käytetään jo kiusaamiseen ja parisuhdeväkivaltaan. Keinoina on muun muassa jatkuva soittelu, puhelimen jäljittäminen, vakoiluohjelmien käyttö.

Mustasukkainen kumppani voi lukea puolisonsa some- ja sähköpostitilejä. Hän saattaa myös määrätä, minkälaisia päivityksiä ja kuvia voi laittaa someen. Hän voi painostaa onnellisten parisuhdekuvien julkaisemiseen. Tai estää puolisoa laittamasta itsestään nättejä kuvia.

Kauheimmillaan digitaalinen kontrollointi on kuin agenttielokuvasta. Kun kohteena on tuttu ihminen, digitaalisen valvontakoneiston luominen ei vaadi hakkerin taitoja.

Kännykkään ja tietokoneeseen asennettavia vakoiluohjelmia on saatavissa helposti. Niitä markkinoidaan lasten netin käytön valvontaan. Mutta todellisuudessa niitä käytetään myös aikuisten vainoamiseen. Vainoajat käyttävät myös  lasten turvallisuuteen tehtyjä GPS-paikannukseen perustuvia sovelluksia.

Minusta melkein uskomattomin keino vainota on piilottaa koiran kaulapannan siru vainotun autoon. Sirun avulla seurataan auton liikkeitä.

Eräässä tapauksessa mustankipeä ex-kumppani tarkkaili älyjääkaapin kautta, milloin seurattava on kotona. Verkkoon yhteydessä olevan television kautta voidaan tarkkailla, mihin aikaan televisiota katsellaan.

Tietoja toisen tekemisestä voidaan kerätä salaa. Mutta yleisempää on, että vainooja kertoo kohteelleen tarkkailevansa häntä. Vainooja haluaa osoittaa valtaa.

Minkälaisia ihmisiä vainoojat ovat? Enimmäkseen miehiä. Narsisteja, mustasukkaisia, riippuvaisia, päihteiden väärinkäyttäjiä.

Valvonta paljastuu, kun uhri huomaa, että sähköpostit om merkattu luetuiksi, kännykän akku tyhjenee nopeasti, sometili menee lukkoon.

Onneksi digitaalinen vainoaminen on ollut vuodesta 2014 rikos!

Mitä ajatuksia sinulla heräsi digitaalisesta vainoamisesta?

Lähteet: Helsingin Sanomat 18.10.2018, kuvat omat

Päivän vaatteet ja kuulumiset 9.

Päälläni olevat vaatteet on nyt vain tätä blogia varten kuvattuja. Kotona pidän tietty kotivaatteita. Tuli mieleen. Että voisin jatkossa välillä esitellä niitäkin.  Olisi jännää ja mielenkiintoista esitellä kotirytkyjä. Ne vaatteet ei ole erityisen nättejä. Ja hyvin usein älyttömän värikkäitä.

Valokuvissa taas irvistellä kohnotan pönttöuunin pakeilla. Koko ajan melkein samassa asennossa ja ilmeessä. Eikä minusta saa hymykuvia. Paitsi naapurin Arja osaa naurattaa minua kuvatessaan. Tytär valokuvasi, eikä antanut tällä kertaa jämptejä poseerausohjeitaan. Hänellä oli kiirus.

Kuvan mekko on aika juhlava ja monta vuotta vanha merkiltään Derhy. Se on vähän liian iso. Jostakin kumman syystä ostin yhteen aikaan aina yhtä numeroa liian suuria vaatteita. Tykkään mekon etumuksessa olevasta koristeellisesta yksityiskohdasta. Mekon kanssa ei todellakaan tarvitse kaulakorua.

Olin sunnuntaina luonnon rauhassa ja hoidossa Repoveden kansallispuistossa. Patikoin parikymmentä kilometriä. Olen käynyt siellä muutaman kerran aikaisemminkin, koska se on täällä Mäntyharju-Kouvola alueella. Silti ajoin kolme kertaa harhaan.  Ehkäpä ajan niin kaasu pohjassa hurjastellen, etten ehdi seurata kylttejä. Pääsin kuitenkin perille. Kauniiseen, jylhään paikkaan.

Tiistaina olin Kuopion yliopistollisessa sairaalassa kilpirauhasen ultraäänikuvassa. Istuin junassa 600 kilometriä. Ultraava lääkäri oli mukava ja hän kertoi selkeästi, miksi minua kuvataan. Tähän asti sairaala ei ole ilmoittanut toimenpiteiden syitä. PET-kuvassa oli näkynyt kilpirauhasessa pieni kyhmy ja nyt sitä piti tutkia tarkemmin. Sitten aletaan  seurata, että kasvaako kyhmy. Siitä ei voinut ottaa ohutneulanäytettä, koska se on liian pieni. En ala nyt surra ja olla huolissani, onko se syöpä. Taidan olla jo tottunut näihin tutkimuksissa ramppaamiseen.

Jotta löytäisin kävellen sairaalaan, tytär opetti minulle edellisenä iltana google mapsin käyttöä. Opin ihmeteltävän nopeasti, mitä kuvakkeita hipaista ja mihin kirjoittaa kohde.

Kuopion rautatieasemalla - ihan kuin oikeat digi-ihmiset - hipelsin kännykkää itseriittoisena. Sitten kännykkään tuli aika 24 minuuttia, jonka kuluessa minun pitäisi ehtiä sairaalaan. Kännykän naisella oli kolea ääni. Minun mielestä hänen olisi pitänyt neuvoa reittiä useammin. Kipitin korkokengissä koko matkan. Että ehtisin perille 24 minuutissa ja pysyisin naisen ohjeiden perässä. Sama juttu sitten myöhemmin takaisin keskustaan. Kauheaa vauhtia kännykkä tanassa.

Kotona kerroin tyttärelle, että ihan hyvä juttu se google maps. Mutta pitää liikkua kovaa vauhtia, että pysyy sen ohjeiden mukana. Tytär tuijotti minua. Mitä ihmettä sinä taas höpötät? Oletko noin tyhmä? Laite paikallistaa sinut. Ja voit kävellä mitä vauhtia tahansa.

Tyttären haukuttua minut lyttyyn sain ajatuksen. Jees, jees, jees! Google maps olisi verraton apu luonto- ja sienireissuillani. Koska tapaan aika usein eksyä metsässä. Mutta voiko google maps neuvoa minut takaisin ihmisten pariin, kun metsässä ei ole katuja? Tätä täytyy kysyä tarkemmin tyttäreltä. Voi olla että saan taas vuolaan sadattelun päälleni.

Mies ei ollut tällä kertaa mukana sairaalareissulla, koska oli toisella puolella Suomea muutaman lomapäivän ystävänsä luona. Ehkäpä piti lomaa meistä hermoihin käyvistä perheen naisihmisistä. Valtavan suuressa sairaalassa hänestä olisi ollut apua ja tukea oikean osaston etsimisessä. Mies on jonkin verran käytännöllisempi kuin minä. Seurasin opasteita äärimmäisen keskittyneenä ja tiukkamielisenä. Saavuin osastolle. Menin ilmottautumisluukulle (Vaikka piti ilmottautua automaatille. Tietty. Tämä digiaika.) varmistamaan. Että olen oikeassa paikassa. 

En ollut. 

Ihmettelin ja selvittelin niitä lukuisia reittejä, joilla olin sinne osastolle selviytynyt.

Ilmottautumisnainen huokaisi syvään. Ja varmaankin näki lävitseni: Tuo akka on täysi tollo ja hölmö. Lisäksi hirveä suupaltti. Epätavallisen ystävällisesti hän jätti työpisteensä ja vei minut oikealle osastolle.En olisi voinut olla kiitollisempi.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Las Palmasin loman alkuvaikeuksia

Ostin äkkilähdön, koska Intian matka peruuntui puuttuvan viisumin takia. Kohde oli Gran Kanaria. Mutta äkkiähdön takia tarkempi paikka ja hotelli oli määrittelemätön.

Ja minne päädyinkään? Las Palmasiin. Josta en tiedä kuin Irwinin laulun: Oo Las Palmas, oo Las Palmas sinun luoksesi aina jään... tai jotakin muuta sellaista. Ja Irwinillä on nahkainen lierihattu päässä. Kun hän kuherteli silloisen tyttöystävän kanssa. Matkan varmaankin maksoi tuolloin - ennen Seiskaa - Hymy-lehti.

Tähän väliin marmatan kännykkäni toiminnan loppumisesta. Siis ihan kokonaan. Ruutu (vai sanotaanko nykyisin näyttö) pysyi mustana. Ei sitten ollut kelloa, enkä voinut ottaa lomakuvia.

Suomeen palatessa selvisi. Että Sim-kortti oli käyttökelvoton. Piti hankkia PUK-koodi. Eikä sekään riittänyt. Pitää vielä jostakin kaappieni sokkeloista etsiä se koodi, minkä sain, kun ostin kännykän. Huh, siinä on digiblondille flunssaisena  hommaa. Jos viimeistä koodia ei löydy, myyjän mukaan kännykkä pitää avata ja samalla menee kaikki tiedostot. Menköön! Olen niin saakelin kyllästynyt tuon kännykän kanssa hösläämiseen. Että flunssan pääkipu yltyy huippuunsa. Sitten kun saan tämän värkin toimimaan, postaan niitä muutamia kuvia. Ennen kuin kännykkä oli kaputt.

Hotelli kolme tähteä. Ihan ok. Siisti ja mukava huone. Kahden hengen. Mutta sain olla koko loman  yksin huoneessani. Hotelli oli meren rannalla. Ihana rantabulevardi ja ranta itse kävellä. Meren tuoksu ja kohina. Las Palmasin sanotaan olevan Kanarian paras shoppailupaikka. Se näkyikin katukuvassa runsaiden merkkivaatteiden putiikkien ansiosta. Las Palmasin sanotaan olevan myös Kanarian viilein paikka. Minua ei kyllä paleltanut kertaakaan.

Lentomatka meni kännisen ölisevän miehen vieressä.Hän oli eläkeläinen ja entinen Suomen Akatemian tutkija. Oppineisuutta rutkasti. Ehkä käytöstapoja ei. Humalassa aivan hillitön. Hän viihdytti minua ölinän vastapainoksi parilla laulullakin. Lentoemäntä käski hänen kaksi kertaa pitää pienempää ääntä. Ei ollut vaikutusta. Sinnikäs  tyyppi. Toisaalta ihan mielenkiintoinen tyyppi. Mielenkiintoinen lentokoneessa tyhjän panttina ja väsyneenä istuessa.

Matkan aikana oli todella ihanaa kuljeksia ilman päällystakkia. Vapaasti sinne tänne ympäri kaupunkia huonon suuntavaistoni ansiosta. Ehkä siitä on hyötyäkin; voi osua mielenkiintoisiin paikkoihin. Tavata kiinnostavia ihmisiä. Ja jos hätä hotelliin tuli hämärän laskeuduttua, taksit oli todella halpoja.

Varsinaiset pikkuongelmat alkoivat heti perillä. Kun avasin matkalaukkuni. Huomasin oitis, ettei se ollut minun. Ulkonaisesti täysin identtinen omani kanssa. Sitten soittamaan oppaalle. Hän käski minun toimittaa matkalaukun tiettyyn hotelliin ja tietylle ihmiselle taksilla ja maksaa etukäteen taksimaksun. Minä jouduin odottamaan omaani seuraavaan myöhäiseen iltapäivään asti.

Se ei ollut kivaa.  Olisin halunnut saada matkalaukun jo samana iltana. Mutta tutkimattomia on Herran tiet. Ei ollut oikein mukavaa olla matkan ryydyttämissä vaatteissa. Ilman hammastahnaa ja -harjaa. Kosteusvoiteita ynnä muita sellaisia naisen elämään kuuluvia juttuja.

Sitten tuli tämä kännykkä vastoinkäyminen. Tai hermoihin käyminen. Miten vaan. Juuri kun olen päässyt - vaikkakin kuinka huonojen kuvien kanssa - harrasteen alkuun. Ehkäpä sillä oli joku korkeampi merkitys. Tai ei merkitystä lainkaan. Sain muutaman kuva otetuksi. Ajattelin, että olen lomalla. Otan lungisti. Ei mitään oikeaa ja suurta hätää. Thats it. Ja anyway.

Seuraavana päivänä huono tuuri jatkui. Tietokone ei saanut nettiyhteyttä. Vaikka hotellissa kerrottiin sellaisen olevan. Taas tutkimattomia ovat...Talsin sitten välillä internetkahviloihin. Sokkona. Las Palmasissa oli todella paljon kahviloita. Eipä auttanut loogisesti (tai siis naisen suuntavaistottamalla logiikalla) muu kun kierrellä kahviloita. Jos sattuisi internetkahvila kohdalle. Onneksi sattuikin. Mutta seuraavana päivänä en enää löytänyt kyseiseen paikkaan. Oli minulla karttakin. Mutta en osaa sitä lukea. En ole koskaan osannut. Niin erilaisia me ihmiset olemme.

Hotellin huoneen lukko meni myös samaan syssyyn rikki. Ja jouduin tuolloin odottamaan vastaanotossa kaksi ja puoli tuntia, että lukkoseppä saapuisi. Ilman kirjaa tai jotakin lukemista. Siinä sitten vastaanottajavirkailjan kanssa höpöteltiin ja kerrottin jopa elämäntarinat toisillemme. Onneksi sekin oli aivan mielenkiintoista.

Anteeksi tämä  naisen luksusruikutus. Mutta kun minulla asiat pitäisi tapahtua nyt ja heti.

Mikä on sinun mielenkiintoisin lomamuisto?

Lähteet:omat, kuvat Pexel, Pixabay

Kaamosväsymys

Menin kaupoille tässä yhtenä aamuna kello yhdeksältä. Oli niin hämärää, että piti tarkistaa kännykän kellosta. Että se on tosiaankin jo yhdeksän. Minä olen niin pohjoisesta kotoisin, että olen tottunut kaamokseen. Tuntuu vähän siltä kuin olisi turvallisessa pesässä. Mutta tunnen monta ihmistä, joita kaamos väsyttää.

Kaamosoireilu jaetaan kahteen lajiin: kaamosväsymys ja kaamosmasennus.Kaamosväsymyksessä oireet ovat paljon vähäisempiä kuin kaamosmasennuksessa. Suomalaisista vain yksi prosentti sairastaa kaamosmasennusta. Mutta jopa 85 prosenttia ihmisistä tuntee kaamoksen painavuuden. 50 prosenttia sanoo oireista koituvan jotakin haittaa.

Jos väsyttää oikein kamalasti, kannattaa sulkea pois joitakin sairauksia kuten kilpirauhasen vajaatoiminta ja diabetes.

Kaamosväsymyksen selkein tuntomerkki on, että syksyllä alkaa väsyttää ja väsymys helpottaa keväällä. Yleisin kaamosväsymyksen oire on muutos nukkumisessa. Yöunta voi tarvita tunnista kolmeen enemmän kuin kesällä. Eikä uni kuitenkaan virkistä tarpeeksi.

                       Hiilarihimo

Toinen yleinen kaamosoire on ruokahalun muuttuminen. Makean himo kasvaa. Koska nukkuu huonosti, voi iltapäivällä tulla voimakas hiilihydraatti nälkä. Keho kaipaa sokeria ja tärkkelystä. Ja niitä tulee ahmittua liikaa.

Liikakalorit johtavat kolmanteen kaamosoireeseen: Painon lisääntymiseen. Talven aikana voi itse kullekin tulla muutama kilo lisää.

Kaamosväsymykseen voi liittyä melankolian tunteita. Mutta kaamosmasennuksessa mieliala laskee todella paljon. Mielihyvän kokemukset voi hävitä kokonaan. Olo on äärimmäisen kurja.

    Tarkoituksella otettu vielä huonompi kuva kuin tavalliset kuvani ovat. Tämä on minulle

    digiblondille antoisaa kännykän kameran suomiin mahdollisuuksiin tutustumista.

Kaamosväsymyksessä alakulo ja väsymys voivat tehdä mielen ärtyneeksi, mikä voi johtaa vetäytymiseen enemmän omiin oloihin. On parempi ja helpompi olla yksin kuin riidellä toisten kanssa.

                           Kirkasvalolamppu

Tämän varmasti kaikki kaamosväsymyksestä kärsivät tietävät. Mutta miten pitkään valoa on otettava, mikä olisi optimikellonaika. kuinka monta kertaa viikossa? Kirkasvalolamppu tasoittaa sisäisen kellon toimintaa. Lampun vieressä noin 20 sentin päässä on oltava vähintään 20 minuuttia. Noin 80 prosentilla kaamosoireet helpottivat jo viikossa kirkasvalolamppua käytettäessä. Valon ääressä pitäisi istua viitenä päivänä viikossa. Ja mieluiten kello puoli kuuden ja aamuyhdeksän välillä.

                       Liikunta ja unirytmi

Säännöllinen liikunta helpottaa kaikkia kaamosoireita. Illalla ennen nukkumaan menoa kannattaa rauhoittua. Kännykän sininen valo vähetää melatoniinin ("unihormoni") eritystä ja nukahtaminen voi olla vaikeaa. Kännykkä kannattaisi panna kiinni kaksi tuntia ennen nukkumaan menoa. Sen sijaan voi esimerkiksi lukea  tai katsella televisiota. Rauhoittavat samana toistuvat iltarituaalit auttavat myös unenpäästä kiinni saamista.

Vaivaako sinua kaamosväsymys?

Lähteet: Hyvä Terveys 12/2017, kuvat omat