Ostin äkkilähdön, koska Intian matka peruuntui puuttuvan viisumin takia. Kohde oli Gran Kanaria. Mutta äkkiähdön takia tarkempi paikka ja hotelli oli määrittelemätön.
Ja minne päädyinkään? Las Palmasiin. Josta en tiedä kuin Irwinin laulun: Oo Las Palmas, oo Las Palmas sinun luoksesi aina jään... tai jotakin muuta sellaista. Ja Irwinillä on nahkainen lierihattu päässä. Kun hän kuherteli silloisen tyttöystävän kanssa. Matkan varmaankin maksoi tuolloin - ennen Seiskaa - Hymy-lehti.
Tähän väliin marmatan kännykkäni toiminnan loppumisesta. Siis ihan kokonaan. Ruutu (vai sanotaanko nykyisin näyttö) pysyi mustana. Ei sitten ollut kelloa, enkä voinut ottaa lomakuvia.
Suomeen palatessa selvisi. Että Sim-kortti oli käyttökelvoton. Piti hankkia PUK-koodi. Eikä sekään riittänyt. Pitää vielä jostakin kaappieni sokkeloista etsiä se koodi, minkä sain, kun ostin kännykän. Huh, siinä on digiblondille flunssaisena hommaa. Jos viimeistä koodia ei löydy, myyjän mukaan kännykkä pitää avata ja samalla menee kaikki tiedostot. Menköön! Olen niin saakelin kyllästynyt tuon kännykän kanssa hösläämiseen. Että flunssan pääkipu yltyy huippuunsa. Sitten kun saan tämän värkin toimimaan, postaan niitä muutamia kuvia. Ennen kuin kännykkä oli kaputt.
Hotelli kolme tähteä. Ihan ok. Siisti ja mukava huone. Kahden hengen. Mutta sain olla koko loman yksin huoneessani. Hotelli oli meren rannalla. Ihana rantabulevardi ja ranta itse kävellä. Meren tuoksu ja kohina. Las Palmasin sanotaan olevan Kanarian paras shoppailupaikka. Se näkyikin katukuvassa runsaiden merkkivaatteiden putiikkien ansiosta. Las Palmasin sanotaan olevan myös Kanarian viilein paikka. Minua ei kyllä paleltanut kertaakaan.
Lentomatka meni kännisen ölisevän miehen vieressä.Hän oli eläkeläinen ja entinen Suomen Akatemian tutkija. Oppineisuutta rutkasti. Ehkä käytöstapoja ei. Humalassa aivan hillitön. Hän viihdytti minua ölinän vastapainoksi parilla laulullakin. Lentoemäntä käski hänen kaksi kertaa pitää pienempää ääntä. Ei ollut vaikutusta. Sinnikäs tyyppi. Toisaalta ihan mielenkiintoinen tyyppi. Mielenkiintoinen lentokoneessa tyhjän panttina ja väsyneenä istuessa.
Matkan aikana oli todella ihanaa kuljeksia ilman päällystakkia. Vapaasti sinne tänne ympäri kaupunkia huonon suuntavaistoni ansiosta. Ehkä siitä on hyötyäkin; voi osua mielenkiintoisiin paikkoihin. Tavata kiinnostavia ihmisiä. Ja jos hätä hotelliin tuli hämärän laskeuduttua, taksit oli todella halpoja.
Matkan aikana oli todella ihanaa kuljeksia ilman päällystakkia. Vapaasti sinne tänne ympäri kaupunkia huonon suuntavaistoni ansiosta. Ehkä siitä on hyötyäkin; voi osua mielenkiintoisiin paikkoihin. Tavata kiinnostavia ihmisiä. Ja jos hätä hotelliin tuli hämärän laskeuduttua, taksit oli todella halpoja.
Varsinaiset pikkuongelmat alkoivat heti perillä. Kun avasin matkalaukkuni. Huomasin oitis, ettei se ollut minun. Ulkonaisesti täysin identtinen omani kanssa. Sitten soittamaan oppaalle. Hän käski minun toimittaa matkalaukun tiettyyn hotelliin ja tietylle ihmiselle taksilla ja maksaa etukäteen taksimaksun. Minä jouduin odottamaan omaani seuraavaan myöhäiseen iltapäivään asti.
Se ei ollut kivaa. Olisin halunnut saada matkalaukun jo samana iltana. Mutta tutkimattomia on Herran tiet. Ei ollut oikein mukavaa olla matkan ryydyttämissä vaatteissa. Ilman hammastahnaa ja -harjaa. Kosteusvoiteita ynnä muita sellaisia naisen elämään kuuluvia juttuja.
Sitten tuli tämä kännykkä vastoinkäyminen. Tai hermoihin käyminen. Miten vaan. Juuri kun olen päässyt - vaikkakin kuinka huonojen kuvien kanssa - harrasteen alkuun. Ehkäpä sillä oli joku korkeampi merkitys. Tai ei merkitystä lainkaan. Sain muutaman kuva otetuksi. Ajattelin, että olen lomalla. Otan lungisti. Ei mitään oikeaa ja suurta hätää. Thats it. Ja anyway.
Seuraavana päivänä huono tuuri jatkui. Tietokone ei saanut nettiyhteyttä. Vaikka hotellissa kerrottiin sellaisen olevan. Taas tutkimattomia ovat...Talsin sitten välillä internetkahviloihin. Sokkona. Las Palmasissa oli todella paljon kahviloita. Eipä auttanut loogisesti (tai siis naisen suuntavaistottamalla logiikalla) muu kun kierrellä kahviloita. Jos sattuisi internetkahvila kohdalle. Onneksi sattuikin. Mutta seuraavana päivänä en enää löytänyt kyseiseen paikkaan. Oli minulla karttakin. Mutta en osaa sitä lukea. En ole koskaan osannut. Niin erilaisia me ihmiset olemme.
Hotellin huoneen lukko meni myös samaan syssyyn rikki. Ja jouduin tuolloin odottamaan vastaanotossa kaksi ja puoli tuntia, että lukkoseppä saapuisi. Ilman kirjaa tai jotakin lukemista. Siinä sitten vastaanottajavirkailjan kanssa höpöteltiin ja kerrottin jopa elämäntarinat toisillemme. Onneksi sekin oli aivan mielenkiintoista.
Anteeksi tämä naisen luksusruikutus. Mutta kun minulla asiat pitäisi tapahtua nyt ja heti.
Mikä on sinun mielenkiintoisin lomamuisto?
Lähteet:omat, kuvat Pexel, Pixabay
