Tämä kysymys voi pyöriä mielessä jonkun kohtaamisen jälkeen. Ihminen lukee toisten ajatuksia, halusi tai ei, mutta ikävä kyllä tulkinnat menevät usein pieleen, ja se on monen mielipahan ja riiidan salattu syy.
Naapuri vain moikkasi, ei jäänyt juttelemaan, mitähän se tarkoitti? Ehkä hän on kyllästynyt meidän juttutuokioihin. Tämän tyyppiseen ajatteluun sorrutaan useinkin. Ihminen kuvittelee tietävänsä, mitä toinen ajattelee ja tuntee.
Usein tällaisessa tilanteessa on päällekkäin parikin ajatusvinoumaa: ajatustenluku eli toisen ihmisen mielen sisäisten tapahtumien ylitulkinta ja katastrofiajattelu eli epätodennäköisten ja itselle epäsuotuisten skenaarioiden pyörittely mielessä. Murehtimiseen ja ahdistukseen taipuvaisilla ihmisillä katastrofikelat käynnistyvät herkemmin ja jäävät mielen päälle pidempään.
On täysin luonnollista antaa merkityksiä satunnaisille asioille, joita ympärillä tapahtuu. Samalla tulkitaan koko ajan automaattisesti toisten ajatuksia. Skeemat eli mielen mallit auttavat tässä. Niihin on varastoitunut kaikki aiempi tieto tietystä tilanteesta. Skeemojen ansiosta ostetaan vaikkapa asioida kaupassa. Tiedetään, että makaroneja ei kannata etsiä maitohyllyltä ja että ostokset ladotaan kassahihnalle.
Myös sosiaalisista tilanteista syntyy skeemoja, mutta ne eivät pädekään joka kerta samalla tavalla. Ihminen on monimutkainen, toisia ihmisiä ei voi tulkita samoin kuin muuta ympäristöä.
Ihminen voi kuvitella osaavansa lukea kaupan kassan ja bussikuskin ajatuksia. Pitkällä tähtäimellä tällä ei ole suurtakaan merkitystä, sillä ventovieraan mielipide ei merkitse niin paljon. Läheisissä ihmissuhteissa asia on toisin, sillä niissä tulkintavirheet voivat aiheuttaa kärsimystä ja ristiriitoja.
Etenkin joskus parisuhteessa ei ilmaista omia tarpeita ja tunteita, vaan toivotaan toisen ymmärtävän rivien välistä. Miksi avoimmuus on niin vaikeaa? Pelätään, että siitä seuraa säröjä suhteeseen tai peräti hylkääminen. Parisuhteessa nämä pelot korostuvat. Evoluution näkökulmasta yksin jääminen on ollut kohtalokasta, ja se tuntuu siltä yhä.
Yhtenä selityksenä avoimen kommunikaation puutteeseen on tapa kasvattaa tytöt kilteiksi, mukautuviksi ja helpoiksi. Tarpeet ja toiveet eivät kuitenkaan häviä, vaikka niistä ei puhuttaisi suoraan. Erityisesti seksuaalisuuudessa suoruus voi pelottaa. Mitä jos tulee torjutuksi ja loukkaa toista?
Ihminen ei pärjäisi sosiaalisena olentona ilman mentalisaatiota eli kykyä pohtia, mitä toinen ajattelee. Ajatusten luku ei ole itsessään huono asia. Mutta ongelmia syntyy, jos uskoo jokaiseen ajatukseen. Kun ymmärtää, että tehdyt tulkinnat ovat oman mielen tuotoksia, voi tarkastella niitä kriittisesti. Kannattaa kokeilla siirtyä itsensä ulkopuolelle havaitsijaksi. Onko mahdollista, että omat uskomukset ovat totta? Miltä tämä tilanne vaikuttaa kauempana tarkasteltuna?
Ajatusten luku on automaattista ja sille on selkeät perusteet, mutta sitä voi kuitenkin haastaa. Ihminen voi harjoitella myös myönteisiä tulkintoja. Voi esimerkiksi ajatella, että juhlayleisö piti puheestasi, vaikka et voi olla varma siitä. Tai kun puoliso tuo kukkia, voit ajatella, että hän teki sen rakkaudesta eikä hyvitelläkseen jotakin.
Lähteet: Hyvä terveys 06/2022, kuvat Pexels
Mielenkiintoinen kirjoitus.
VastaaPoistaMe suomalaiset kuten tiedetään ollaan aika hiljaista ja sisäänkääntynyttä kansaa, onko tutkittu että miehet enempi, ? keskustelu ei aina onnistu tuntemattoman kanssa, niinkuin jossain muussa maassa se on luonnollista, huomenta sanominen tai muuten morjestaminen se vasta vaikeaa onkin, ainakin turussa päin, turkuhan on kuuluisa puhumattomuudesta, erik.jäi mieleen työpaikkani, työporukassa aina oli vaikeaa sanoa edes moi, ja katsoessa edes silmiin, sanoisin että se on ylimielistä, tai jokin ongelma on sillä toisella, vai mistä se johtuu.?
Olen joskus huomannut sen että joku ihminen kätkeytyy sanojensa taakse, ei muka muista jotain, vaikka hänellä ei ole huono muisti.
Kun olen paljon ollut lieksassa, niin siellä ihmiset on erilaisempia, siellä sanotaan huomenta ja päivää, jäädään juttelemaan, ihmiset on iloisempia ja vapaampia itä-suomessa päin,
mitä enempi maaseudulle menee sitä puheliaimpia ihmiset siellä ovat, ehkä heillä on tarvetta puhua jollekkin, tai se on heille luontevaa.
Ei välttämättä tarvita korvikkeita siihen että pystyy jotain puhumaan.
Ei tietysti ole yhtään samanlaista ihmistä, luonne ja taustat vaikuttaa myös siihen miten suhtautuu toisiin ihmisiin, ihminen on silti arvokas Jumalan luoma ja iankkaikkisuutta varten,
emme ole eläimiä tai alkuisin jostain eläimestä.
Kiitos kommmentistasi pike. Minä olen asunut Kainuussa, ulkomailla useampaan otteeseen, Turussa, eri puolilla Suomea ja nyt Itä-Suomessa Mäntyharjulla. Turkuun muutin muutaman ulkomailla asutun vuoden jälkeen. Ja olihan siinä iso ero, miten herkästi tuntemattomat ihmiset puhuivat toisilleen.
VastaaPoistaTurussa aluksi puhuin paikallisbussissa vierellä istuvan kanssa. En yleensä saanut puhekaveria. Vaan minua tuijoteltiin, ja tuli kiusallinen ilmapiiri, joten lopetin tämän tavan. Olin hyvin surullinen tästä turkulaisten erityispiirteestä, koska asuinhan siellä vajaa kymmenen vuotta.
Voin kuvitella, että miten todella idässä Lieksassa puhutaan ihmisten kesken. Jokaisessa paikassa ja tilanteessa. Yksi ystäväni asuu siellä päin. Ja hänelle sopii erinoamisesti syntyjään itäsuomalainen luonne. Niin, ja olen itsekin syntyjäni itä-suomalainen. Kuten kirjoitit meistä on niin moneksi, kuitenkin Jumala hyväksyy meidät, sellaisena kuin olemme.