Tytär ehdotti tässä yhtenä iltana, että grillattaisiin ja tehtäisiin viimein sitä sangriaa, minun lempialkoholikesäjuomaa. Ei kun kaupoille ja alkoon.
Mies oli työkeikalla, eikä ollut grillaamassa kuten yleensä. Mutta saimme silti pallogrilliimme hyvän hiilloksen. Naisvoimaa.
Sangrian teen aina yksinkertaisesti. Tällä kertaa luumuja, nektariineja ja limea paloiksi. Puolet punaviiniä, puolet spritea. Oi, kun on hyvää!
Grillasimme kasvislohinyyttejä, paprikoita, tomaattia ja halloumia, joka vähän kärähti. Soitin yhdelle ystävälle ja pyysin mukaan, mutta hänellä oli flunssaoireita ja hän jäi varmuuden vuoksi kotiin. Tänään oli huojentavaa kuulla, että hänellä on lääkäreiden mukaan vain tavallinen flunssa.
Nyytteihin tuli mausteeksi omaa tilliä ja thaibasilikaa.
Jälkiruoaksi uunijuustoa, josta olen nyt innostunut.
Tyttären kanssa onneksi voimme jutella yöhön ja jopa aamuun asti. Hän on puhelias ja avoin. Suhteemme on hyvin läheinen. Tytär ei halua olla blogikuvissa.
Juhlintamme kesti aamuaurinkoon saakka.
Ei meikäläinen tumpelo saa haloista rivejä. Lopulta vain heittelin puita sinne tänne, mutta kuitenkin sateelta suojaan.
Pieneen juhlaan oli aihettakin, koska sain sirkkelöityä ison puukasan talven polttopuiksi. Aikaa siihen meni, mutta eihän minulla ole muuta kuin aikaa leppeinä kesäpäivinä. Lähinnä ruoanlaittoa, leipomista, siivoamista, koneiden täyttöä ja tyhjentämistä.
Ulkohommat ja puutarhanhoito on piristäviä. Ja olen taas tapani mukaan kovasti innostunut uudesta asiasta. Nimittäin noiden polttopuiden teosta. Loput puut on sahattava moottorisahalla. Minulle aivan uutta, mutta uuden oppiminen on hyvää elämää. Minunlaiselle kärsimättömälle ihmiselle nämä polttopuuhommat ovat sopivia. Työtä voi tehdä nopeasti ja kädenjälki näkyy heti. Melkein hihkun innosta. Kuumalla ilmalla teen hommia raukeasti ja hitaasti. Oikeastaan pidän siitä, kun hiki valuu pitkin kasvoja.
Mieskin melkeinpä myös hihkuu tästä uudesta harrastuksestani, kun hänen ei tänä vuonna tarvitsekaan tehdä polttopuita. Ollaan molemmat tyytyväisiä.
Puutarhassa tapahtuu paljon kesän kuluessa.
Kylvin liikaa salaattia, mutta syödään sitä paljon. Oma salaatti on aina luomua kuten muutkin kasvikset.
Kesäkurpitsaakin on aivan liikaa, viisi tainta. Onneksi minulla on paljon kesäkurpitsareseptejä ja aina voi osan sadosta lahjoittaa naapureille.
Tähän pienelle läntille varasin paikat ainoastaan karviaiselle ja mustaherukalle. Alue oli vuohenputken vallassa. Ja vietin paljon aikaa sen juuria pois kaivellen. No, sitten iski vihreän ikävä. Istutin mahtailevan kurpitsan, villiviinejä miehen autotallia vasten, varjoliljoja, rodoja, erilaisia aluskasveja, auringonkukkaa ja kehäkukkaa. Lienenkö näissä jutuissa kyltymätön.
Avomaan kurkku tekee jo kurkkuja. Kohta alkaa säilöminen. Teen hapatettuja venäläisiä suolakurkkuja, maustekurkkuja ja tavallisia suolakurkkuja.
Riviväleissä ja muuallakin olen antanut tämän maanpeitekasvin, muistaakseni keltapeipin, kasvaa vapaasti. Se on niin nätti.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Hyvää viikonloppua kaikille!
