Kotivaatteissa

 

                         Aina utelias ja toimelias Siiri-kissi tuli katsomaan, mitä                      minä puuhaan.

                 

Viime kerralla esittelin vanhoja ja kirpputorilta ostettuja kotivaatteita. Tämän postauksen vaatteet ovat uusia paitsi leggingsit ja lopussa olevat vaatteet. Olin yli kaksi vuotta ostamatta uusia vaatteita ilmastosyistä. Tämän jälkeen tuo lupaus jatkuu.

Tajusin noista kuvista, että nythän tulee kesä, ja tarvitsen kesäkotivaatteita. Ne on nyt ostettava kirpparilta ja kaivettava kaappien onkaloista. Saatan postata niistäkin.

Olen tosi vihaisen näköinen näissä kuvissa. Se johtuu siitä, etten tykkää ja osaa olla valokuvissa, mutta minulla on kuitenkin suuri tarve kertoa. Valokuvinkin. Lisäksi näytän aika punkerolta kuvissa ja pullukkahan olenkin nykyisin. Tyttäreni Veran kuoleman jälkeen olen lihonut neljä kiloa. Se johtuu suklaasta, jolla lohdutan itseäni. Siitä en nyt luovu. Ostan myös aina liian suuria vaatteita, M-koko olisi ollut sopivampi L- koon sijaan.

Vaatteiden värit eivät näy kunnolla kuvissa. Viininpunainenkin näyttää mustalta, mutta kyllä näistä jonkinlaisen kuvan saa siitä, minkälaisissa vaatteissa olen kotona. Lisäksi kuvat näyttivät puhelimessa tarkoilta, mutta kun siirsin ne tietokoneelle ja tähän postaukseen, ne näyttävät vähän suhruisilta ja epätarkoilta. Sille en nyt voi mitään. Tykkään rennoista vaatteista. Kuvissa on eniten pitkiä kollegepuseroita. Olen nyt mielistynyt niihin.

Kuvissa oleva olohuoneeseen johtava ovi on todella likainen. Siinä on Veran hiusvärjäyksessä hutiloitua vaaleanpunaista hiusväriä ja kulumaa. Vera oli samanlainen rähmäkäpälä kuin minä. Viimeisen puolen vuoden ajan hän värjäsi hiuksiinsa vaaleanpunaisia raitoja. En raski hangata väriä pois. 

Kuvauspaikka on jonkinlainen eteinen toisesta ulko-ovesta, mitä ei käytetä. Eteisessä säilytetään lämmitykseen käytettäviä pellettejä saaveissa, jotka saattavat näkyä kuvissa.

Seuraavat vaatteet ovat vanhoja.

 

Vähän hymyäkin löytyi vaatekuvausten jälkeen. 

Ympäristöystävällisesti - Zero Waste-haaste

Minä rakastan luontoa. Käyn miltei päivittäin lenkillä metsäpoluilla ja -teillä. Sienestän, marjastan, kerään luonnonyrttejä ja rohdoskasveja. Haluan, että kaunis luonto säilyy myös tuleville sukupolville. Luontorakkauteni vuoksi otin vastaan Zero Waste-kampanjan haasteen. Ja lähetän sen tässä edelleen kaikille kiinnostuneille bloggaajille.

 Zero Waste Finland ry perustettiin keväällä 2018. Se on voittoa tavoittelematon yhdistys, jonka tavoitteena on jätteen vähentäminen; kestävä, ekologinen kehitys ja elämäntapa. Meneillään olevassa kampanjassa kannustetaan vähentämään jätettä syyskuun ajan.

Suomalainen tuottaa jätettä noin 500 kiloa vuodessa. Roskiin heitetään 120-160 miljoonaa kiloa syömäkelpoista ruokaa. Yhtä ihmistä kohden tämä tarkoittaa 23 kiloa ruokahävikkiä vuodessa.

Meillä kotona lajitellaan kaikki jäte. Nyt uusimpana myös muovijäte, kun paikkakunnalle tuli muovinkeräyspiste.

Minulla on kaupassa aina kestokassi. Pakkaan hedelmät ja vihannekset biohajoavaan muovipussiin. Yritän ostaa mahdollisimman vähän muoviin pakattua ruokaa, mikä on ihmeen vaikeaa. Olen ollut kasvissyöjä 36 vuotta, mikä pienentää hiilijalanjälkeäni. Olen tällä hetkellä siirtymässä kokonaan luonnonkosmetiikkaan. Tänä vuonna en ole ostanut kuin kaksi uutta vaatetta. Loput kirpparilta.

Tässä nyt vain kehua repostelen itseäni. Mutta en minä mikään ekoenkeli ole. Lennän ainakin kerran vuodessa ulkomaille. Ajan autoa. Nyt kun toinenkin lapsi muutti pois, jääkaappiin kertyy liikaa ruokaa, josta osa päätyy biojätteeksi, hävikkiruoaksi. En vielä osaa kokata vain kahdelle.

Kirjoitan seuraavaksi muistakin luonnonsuojeluun liittyvitä asioista kuin ruokahävikistä. Ilmastonmuutos on todellinen ongelma. Biologien mukaan vielä pahempi ongelma on luonnon köyhtyminen. Nämä linkittyvät toisiinsa. Ilmastonmuutos nopeuttaa lajien häviämistä. Ja ekosysteemin tuhoutuminen ilmakehän lämpenemistä.

Alkuperäisluontoa tuhoaa muun muassa metsien raivaaminen pelloiksi, tehometsätalous, liikakalastus, torjunta-aineet, saasteet, roskat...

Ja sitten on tämä muovi. Maailman meriin päätyy joka vuosi muovia noin 12 miljoonaa tonnia. Jos nykyinen meno jatkuu, Davosin talousfoorumin mukaan vuonna 2050 merissä on enemmän muovia kuin kalaa.

Miten muoviongelmaa voisi vähentää?

• Kierrätä kaikki muoviroska. Muun muassa muoviset panttipullot uusiokäytetään Suomessa hyvin.
• Tärkeintä on vähentää kertakäyttömuovin kulutusta. Hanki siis kestokassi ruokakauppaan.
• Autoilun vähentäminen on hyvä ympäristöteko, koska suurin osa mikromuovista irtoaa autojen renkaista.
• Mikromuovia irtoaa myös kosmetiikasta, maaleista, muovipohjaisista urheilu- ja fleecevaatteista.

Yritetään olla ympäristöystävällisempiä! Onko sinulla joitakin tapoja suojella luontoa?

Lähteet: Helsingin Sanomat 8.9.2018, Anna/52, Suomen luonnonsuojeluliitto, kuvat omat paitsi kaksi Zero Waste

Yritän taas sisustaa

Meidän talon nimi pitäisi olla Perikato.Yritin taas sisustaa, koska kevään yltäkylläinen ja kirkas valo paljastaa kaiken nuhruisen, kulahtaneen. En suosi skandinaavista vaaleaa ja pelkistettyä tyyliä tarkoin harkituin väriläiskin. On minulla sellainenkin kausi ollut. Olisiko minun tyylini nyt vähän niin kuin venäläinen? Runsas ja värikäs. Jos tyylistä minun kohdallani voi ylipäätään puhua.

Tämä talon rähjä tarvitsisi aivan ensiksi sisäseinien maalauksen. Tiedän tämän. Mutta en saa aikaiseksi. Miksi? Käytän aikaani mieluummin lukemiseen kuin sisustamiseen ja siivoamiseen.

Sisustustapani on nyt ja heti. Nopeasti sitä sun tätä. Intuitiolla mennään. En mieti ja pohdi kauan aikaa sopivatko värit yhteen tai tuo huonekalu toisen kanssa. Vaan tuo tuohon ja tuo tuonne. Valmista tuli. Ja minulla ei ole juurikaan avaruudellista hahmottamisen kykyä. Siksi eksyn metsässäkin.

Harkitsemattomuuteni takia esimerkiksi eteisen valokatkaisija jäi kalaverkon alle. Eipä tullut mieleen, kun sitä ripustin. Samoin kävi tuulikaappiin ripustamani ryijyn kanssa.  

Ensimmäiseksi kurkataan tuulikaappiin. Sinne mallasin kirpputorilta ostamani Pentikin ison kaitaliinan, jonka muutin ryijyksi. Leikkasin vanhasta vahakankaasta palan pakastimen päälle, koska pakastimen pinta on niin ruma ja kulunut.

Eteiseen ripustin ensimmäiseksi vanhan kalaverkon, josta mieheni järkyttyi kovin. Miksi kalaverkko on seinällä? Olin vain tyytyväinen, että hän huomasi sen kalaverkoksi. Koska asettelin sitä seinälle tunnin verran. Kalaverkko oli todella suuri. Koska se on harmaa, halusin sen yläpuolelle hyllyn, johon laitoin ikään kuin vastapainoksi kirpparilta haalimiani vanhoja, värikkäitä Arabian astioita. Mieheni oli niin järkyttyneessä mielentilassa, että suostui tekemään kaksi hyllyä. Tietysti heti. Tämä voi olla joillekin lukijoille vanhan kertausta.

Olen näköjään poistanut tiedostosta tämän hyllyn. Minulla on ollut melkein pakkomielle poistaa tiedostosta jo käyttämäni kuvat. Nyt vähitellen olen alkanut luopua tästä puuhailustani. 

Nyt eteisestä lisää kuvia.

                       Tämän kaapin ostin viime kesänä kirpparilta. Ihastuin
                       sen kuluneisuuteen.

  Tämä on hylly eteisen ikkunan yläpuolella.

Keittiöön uusina "sisustuselementteinä" liimasin seinään vanhoja Arabian kahvilautasia. Tutkailin liimoja ihmeen pitkän tovin Tokmannilla, jotta löytäisin mahdollisimman kestävän liiman. Tämä tapahtui  sen jälkeen kun olin yrittänyt ripustaa lautasia kaiken maailman tauluripustimilla. Turhaan.

Laitoin reteästi löytämääni ihmeliimaa näihin lautasiin. Ja hups. Sitä oli valunut muun muassa seinäkynttelikön päälle. Minä olin jo silloin huseeraamassa olohuoneessa.

Vanha peili näyttää olevan vähän likainen. Se hyvä puoli tässä valokuvauksen opettelemisessa on, että huomaa tarkemmin tai tulee katsottua erilaisia puutteita ja muuta sellaista. Peili pitäisi siis puhdistaa.

Sitten vielä vilkaisu olohuoneeseen.

Itse maalaamani taulu näyttää olevan vähän vinossa. Olen sunnuntaimaalari. Akvarellimaalaus sopii minun kärsimättömälle luonteelleni hyvin, koska siinä pitää toimia nopeasti. Kuvaan jäi ikävä heijastus, mutta en tiedä miten sen saa pois kännykkäkameralla tai tietsikalla.

Tämän vanhan käsin virkatun pitsisängynpeitteen ostin talvella kirpparilta kymmenellä eurolla. Minusta se oli todella halpa. Sen verran on varmaankin maksaneet jo langat.

Modernit mutta vanhat ryijyt on selvästi se minun juttuni Ja niitä riittää kaapissa paljon. Toinen keräilyhulluteni on muuan muassa vanhat rasiat. Rasioista voisi tehdä aivan oman juttunsa.

Puhkun yhä sisustusintoa. Seuraavaksi on vuorossa makuuhuoneet.

Vaatteiden ekologisuus on kasvava trendi

Tässä kirjoituksessa ei ole tarkoitus nalkuttaa, että kaikkien pitäisi pukeutua ekologisiin, ympäristöystävällisiin vaatteisiin. Vaan tarkoitus on antaa vinkkejä jo asiasta kiinnostuneille. Tai miten vain.

Olen alkanut ostaa vähemmän uusia vaatteita kuin ennen. Minulle on kertynyt vaatteita paljon noin parinkymmenen vuoden sisällä. Ostan kirppareilta. Kierrätän vaatteet, joita en ole käyttänyt pitkään aikaan. Kaupoista ja netistä yritän ostaa laadukkaita ja pitkään kestäviä vaatteita.

Viime vuosina ollaan tultu tietoisemmaksi siitä, miten vaateteollisuudella on suuri vaikutus ympäristöön. Esimerkiksi Indonesian Citarum-joki on yksi maailman saastuneimmista. Syynä vaateteollisuuden kemikaalit. Maassa tuotetaan halpatyövoimalla vaatteita länsimaihin.

Suomen Luonto Lehden vuoden 2017 turhakkeeksi valittiin fleecevaatteet, joista irtoaa pesussa paljon mikromuovia. Ja se päätyy vesistöihin. Tämä muoviongelma on yleisesti tiedossa. Kalojen  ja vesilintujen elimistöön voi päätyä muovia ja ne kuolevat siihen ennen pitkään.

 

Seuraavaksi muutama vinkki ekologisempiin vaatteisiin.
Ensimmäinen voi kuulostaa monimutkaiselta, mutta on itse asiassa helppo toteuttaa.

Valitse 33 vaatetta, joita käytät kolmen kuukauden ajan. Vie loput vaatteet varastoon. Kolmen kuukauden jälkeen voit päivittää vaatekaappiasi tuomalla varastosta "uusia" tilalle ja viemällä "vanhoja" vaatteita varastoon. Lukumäärän - 33 vaatetta - on pysyttävä koko ajan samana. Alusvaatteita ja sukkia ei lasketa mukaan.

Tällä tavalla huomaa, mitä vaatteita oikeasti käyttää. Ja kun vaatteet ei unohdu vaatekaapin uumeniin, ei tule ostaneeksi joitakin sen tyyppisiä vaatteita, joita jo omistaa.

Toinen vinkki: Älä juokse kärppänä muodin perässä. Vaan suunnittele etukäteen mitä oikeasti tarvitset. Todellisia tarpeitaan voi hahmottaa paremmin. Jos niistä kirjoittaa listan. Eikä ryntää kaupasta kauppaan. Tai napsuttele vimmaisesti nettisivulta toiselle.

Myös ostoksista kannattaisi pitää listaa. Näin saa tarkan kuvan siitä, mitä on vuoden aikana hankkinut. Ekologinen shoppaaja ostaa myös käytettyjä vaatteita.

Mikä tekstiili on ympäristöystävällisin?  Kotimainen villa. Mutta sitä ei ole tarpeeksi saatavilla. Puuvillan luomusta voi varmistua, jos vaatteessa on GOTS- järjestön sertifikaatti.

Paras ympäristöteko on ostaa vaatteita, joita käyttää pitkään. Vaatteita kannattaisi myös korjata ja muokata.

Oletko sinä kiinnostunut vaatteiden ja muiden tuotteiden ympäristöystävällisyydestä?

Lähteet: Anna 22.2/8, kuvat Pexel