Meidän talon nimi pitäisi olla Perikato.Yritin taas sisustaa, koska kevään yltäkylläinen ja kirkas valo paljastaa kaiken nuhruisen, kulahtaneen. En suosi skandinaavista vaaleaa ja pelkistettyä tyyliä tarkoin harkituin väriläiskin. On minulla sellainenkin kausi ollut. Olisiko minun tyylini nyt vähän niin kuin venäläinen? Runsas ja värikäs. Jos tyylistä minun kohdallani voi ylipäätään puhua.
Tämä talon rähjä tarvitsisi aivan ensiksi sisäseinien maalauksen. Tiedän tämän. Mutta en saa aikaiseksi. Miksi? Käytän aikaani mieluummin lukemiseen kuin sisustamiseen ja siivoamiseen.
Sisustustapani on nyt ja heti. Nopeasti sitä sun tätä. Intuitiolla mennään. En mieti ja pohdi kauan aikaa sopivatko värit yhteen tai tuo huonekalu toisen kanssa. Vaan tuo tuohon ja tuo tuonne. Valmista tuli. Ja minulla ei ole juurikaan avaruudellista hahmottamisen kykyä. Siksi eksyn metsässäkin.
Harkitsemattomuuteni takia esimerkiksi eteisen valokatkaisija jäi kalaverkon alle. Eipä tullut mieleen, kun sitä ripustin. Samoin kävi tuulikaappiin ripustamani ryijyn kanssa.
Ensimmäiseksi kurkataan tuulikaappiin. Sinne mallasin kirpputorilta ostamani Pentikin ison kaitaliinan, jonka muutin ryijyksi. Leikkasin vanhasta vahakankaasta palan pakastimen päälle, koska pakastimen pinta on niin ruma ja kulunut.
Eteiseen ripustin ensimmäiseksi vanhan kalaverkon, josta mieheni järkyttyi kovin. Miksi kalaverkko on seinällä? Olin vain tyytyväinen, että hän huomasi sen kalaverkoksi. Koska asettelin sitä seinälle tunnin verran. Kalaverkko oli todella suuri. Koska se on harmaa, halusin sen yläpuolelle hyllyn, johon laitoin ikään kuin vastapainoksi kirpparilta haalimiani vanhoja, värikkäitä Arabian astioita. Mieheni oli niin järkyttyneessä mielentilassa, että suostui tekemään kaksi hyllyä. Tietysti heti. Tämä voi olla joillekin lukijoille vanhan kertausta.
Olen näköjään poistanut tiedostosta tämän hyllyn. Minulla on ollut melkein pakkomielle poistaa tiedostosta jo käyttämäni kuvat. Nyt vähitellen olen alkanut luopua tästä puuhailustani.
Nyt eteisestä lisää kuvia.
Tämän kaapin ostin viime kesänä kirpparilta. Ihastuin
sen kuluneisuuteen.
Tämä on hylly eteisen ikkunan yläpuolella.
Keittiöön uusina "sisustuselementteinä" liimasin seinään vanhoja Arabian kahvilautasia. Tutkailin liimoja ihmeen pitkän tovin Tokmannilla, jotta löytäisin mahdollisimman kestävän liiman. Tämä tapahtui sen jälkeen kun olin yrittänyt ripustaa lautasia kaiken maailman tauluripustimilla. Turhaan.
Laitoin reteästi löytämääni ihmeliimaa näihin lautasiin. Ja hups. Sitä oli valunut muun muassa seinäkynttelikön päälle. Minä olin jo silloin huseeraamassa olohuoneessa.
Vanha peili näyttää olevan vähän likainen. Se hyvä puoli tässä valokuvauksen opettelemisessa on, että huomaa tarkemmin tai tulee katsottua erilaisia puutteita ja muuta sellaista. Peili pitäisi siis puhdistaa.
Sitten vielä vilkaisu olohuoneeseen.
Itse maalaamani taulu näyttää olevan vähän vinossa. Olen sunnuntaimaalari. Akvarellimaalaus sopii minun kärsimättömälle luonteelleni hyvin, koska siinä pitää toimia nopeasti. Kuvaan jäi ikävä heijastus, mutta en tiedä miten sen saa pois kännykkäkameralla tai tietsikalla.
Tämän vanhan käsin virkatun pitsisängynpeitteen ostin talvella kirpparilta kymmenellä eurolla. Minusta se oli todella halpa. Sen verran on varmaankin maksaneet jo langat.
Modernit mutta vanhat ryijyt on selvästi se minun juttuni Ja niitä riittää kaapissa paljon. Toinen keräilyhulluteni on muuan muassa vanhat rasiat. Rasioista voisi tehdä aivan oman juttunsa.
Puhkun yhä sisustusintoa. Seuraavaksi on vuorossa makuuhuoneet.
