Turhauttaa

 

Minä turhaudun helposti, koska olen kärsimätön ihminen. Kaiken pitäisi tapahtua nopeasti. Turhaudun monessa tilanteessa.  Turhaudun helposti kassajonossa, jos se on kymmenen metriä pitkä, ja joku jää juttelemaan kassan kanssa. Turhauduin, kun yritin kerrankin tehdä käsitöitä, neuloa sukan, mutta se ei millään onnistunut. Heitin tekeleen miltei raivon vallassa käsistäni. Yleensäkin kun teen jotakin, mikä ei millään onnistu, turhaudun ja hermostun. Potuttaa. En osaa ajatella, että hiljaa hyvä tulee.

Turhaudun usein, kun yritän siirtää kuvia kännykästä tietokoneelle. Koneet oikuttelevat, eikä kuvat tunnu millään siirtyvän tietokoneeseen. Yleensäkin tietokone ja bloggerohjelma oikuttelevat. Hermostun ja yritän ja yritän. Lopulta annan asian olla huomiseen.

Viime kesänä päätin tehdä polttopuita sirkkelin lisäksi moottorisahalla. Mutta en saanut moottorisahaa millään käynnistymään. Vedin ja vedin kahvasta vai mikä se lienee. Ei mitään. Mies neuvoi kärsivällisesti. Olin päättänyt, että teen kaikki talven polttopuut, joten lopulta meidän piti ostaa sähkökäyttöinen moottorisaha, joka käynnistyi helpommin ja pääsin tekemään polttopuita.

                       Muun muassa tästä kasasta tein polttopuita.

Ihmiset eivät pidä turvavälejä bussissa, lenkkikaveria joutuu aina odottamaan, kaupan kassa on hidas. Monenlaiset tilanteet arjessa voivat aiheuttaa sisällämme hiljaista kuohuntaa. Ihminen turhautuu, kun hänellä on jokin toive, ja sen toteutuminen estyy syystä tai toisesta. 

Tai kun tulet kotiin ja kumppani makaa sohvalla kännykkäänsä räpläämässä, ja tuskin huomaa, että tulet kotiin, mikä saa huonolle tuulelle. Pintatasolla vaikuttaa siltä, että turhautuminen liittyy puhelimen näpräilyyn, mutta taustalla saattaa kuitenkin olla toive siitä, että puoliso olisi kiinnostunut sinusta.

Tunteet esiintyvät monesti kerroksittain, joten pohjimmaista tunnetta voi olla vaikea tunnistaa. Turhautumisen alla voi olla usein monimutkainen tunteiden sekamelska.

Turhautuminen on toisaalta hyödyllinen tunne. Se kertoo, mikä on meille tärkeää, ja samalla se toimii moottorina. Jos esimerkiksi näemme jonkin epäoikeudenmukaisen tilanteen ja turhaudumme, se kannustaa puuttumaan asiaan. 

Ihmiset reagoivat eri tavoin arjen haasteisiin. Joku lamaantuu, joku tulee aggressiviseksi. Minulla on näin. Turhautuminen liittyy ihmisen temperamenttiin. Jotkut ihmiset ovat neuroottisia ja  herkkiä ylireagoimaan vastoinkäymisiin ja tuntevat enemmän negatiivisia tunteita, kuten syyllisyyttä, häpeää,vihaa.

Jos turhautumiseen reagoi aina aggressiivisesti, ihmissuhteet voivat kärsiä. Minulla ei ole onneksi kärsineet.    Vihan tunteet nostavat verenpainetta ja luo negatiivisuuden kehän. Valmiiksi vihainen ihminen näkee ympärillään asioita, jotka tekevät hänestä vielä vihaisemman.

Lähteet: Hyvä terveys 4/21, kuvat omat

Illanvietto tyttären kanssa ja puutarhan tilanne

Tytär ehdotti tässä yhtenä  iltana, että grillattaisiin ja tehtäisiin viimein sitä sangriaa, minun lempialkoholikesäjuomaa. Ei kun kaupoille ja alkoon.

Mies oli työkeikalla, eikä ollut grillaamassa kuten yleensä. Mutta saimme silti pallogrilliimme hyvän hiilloksen. Naisvoimaa.

Sangrian teen aina yksinkertaisesti. Tällä kertaa luumuja, nektariineja ja limea paloiksi. Puolet  punaviiniä, puolet spritea. Oi, kun on hyvää!

Grillasimme kasvislohinyyttejä, paprikoita, tomaattia ja halloumia, joka vähän kärähti. Soitin yhdelle ystävälle ja pyysin mukaan, mutta hänellä oli flunssaoireita ja hän jäi varmuuden vuoksi kotiin. Tänään oli huojentavaa kuulla, että hänellä on lääkäreiden mukaan vain tavallinen flunssa.

Nyytteihin tuli mausteeksi omaa tilliä ja thaibasilikaa.

Jälkiruoaksi uunijuustoa, josta olen nyt innostunut.

Tyttären kanssa onneksi voimme jutella yöhön ja jopa aamuun asti. Hän on puhelias ja avoin. Suhteemme on hyvin läheinen. Tytär ei halua olla blogikuvissa.

Juhlintamme kesti aamuaurinkoon saakka.

Ei meikäläinen tumpelo saa haloista rivejä. Lopulta vain heittelin puita sinne tänne, mutta kuitenkin sateelta suojaan.

Pieneen  juhlaan oli aihettakin, koska sain sirkkelöityä ison puukasan talven polttopuiksi. Aikaa siihen meni, mutta eihän minulla ole muuta kuin aikaa leppeinä kesäpäivinä. Lähinnä ruoanlaittoa, leipomista, siivoamista, koneiden täyttöä ja tyhjentämistä.

Ulkohommat ja puutarhanhoito on piristäviä. Ja olen taas tapani mukaan kovasti innostunut uudesta asiasta. Nimittäin noiden polttopuiden teosta. Loput puut on sahattava moottorisahalla. Minulle aivan uutta, mutta uuden oppiminen on hyvää elämää. Minunlaiselle kärsimättömälle ihmiselle nämä polttopuuhommat ovat sopivia. Työtä voi tehdä nopeasti ja kädenjälki näkyy heti. Melkein hihkun innosta. Kuumalla ilmalla teen hommia raukeasti ja hitaasti. Oikeastaan pidän siitä, kun hiki valuu pitkin kasvoja.

Mieskin melkeinpä myös hihkuu tästä uudesta harrastuksestani, kun hänen ei tänä vuonna tarvitsekaan tehdä polttopuita. Ollaan molemmat tyytyväisiä.

Puutarhassa tapahtuu paljon kesän kuluessa.

Kylvin liikaa salaattia, mutta syödään sitä paljon. Oma salaatti on aina luomua kuten muutkin kasvikset.

Kesäkurpitsaakin on aivan liikaa, viisi tainta. Onneksi minulla on paljon kesäkurpitsareseptejä ja aina voi osan sadosta lahjoittaa naapureille.

Tähän pienelle läntille varasin paikat ainoastaan karviaiselle ja mustaherukalle. Alue oli vuohenputken vallassa. Ja vietin paljon aikaa sen juuria pois kaivellen. No, sitten iski vihreän ikävä. Istutin mahtailevan kurpitsan, villiviinejä miehen autotallia vasten, varjoliljoja, rodoja,  erilaisia aluskasveja, auringonkukkaa ja kehäkukkaa. Lienenkö näissä jutuissa kyltymätön.

Avomaan kurkku tekee jo kurkkuja. Kohta alkaa säilöminen. Teen hapatettuja venäläisiä suolakurkkuja, maustekurkkuja ja tavallisia suolakurkkuja.

Riviväleissä ja muuallakin olen antanut tämän maanpeitekasvin, muistaakseni keltapeipin, kasvaa vapaasti. Se on niin nätti.


Hyvää viikonloppua kaikille!