Voi hitsi, hitsin hitsi. En saa tuota ensimmäistä kuvaa keskelle, vaikka kovasti yritin. Blogger ei aina toimi hyvin. Olkoon siis vasemmassa reunassa. Mitäpä muuta voin.
Kirjoitin viime perjantaina vähän tästä viisaasta pelosta. Mutta aihe on niin tärkeä (minun pienessä mielessäni), että kirjoitan siitä vähän lisää. Miltei nämä kaksi kuukautta on kaikille pitkä aika poikkeustilaa. Tämä vallitseva vaara on todellinen.
Pelko saa meidät olemaan riittävästi valppaana, mutta kaupan kassat ja muut palvelutyöntekijät ovat kertoneet rajoituksiin löyhästi suhtautuvista asiakkaista. Heidän mukaansa osa suhtautuu suosituksiin välinpitämättömästi, ja ostoksilla käymisestä on tullut ajanviettokeino. Tuntuu siltä, että ei jakseta enää oikein pelätä.
Viisas pelko on pelkoa, joka ei vello, vie mukanaan. Se ei ole pelolle antautumista, vaan viisasta oman pelkonsa kohtaamista, pelkoa, että arjessa kuitenkin muistaa, että elämme poikkeustilassa.
Moni meistä on todennäköisesti selättänyt kriisin ensimmäiset psykologiset vaiheet. Esimerkiksi shokin, kieltämisen ja pohdinnan. Meneillään on nyt sopeutuminen vallitseviin oloihin.
Tiede ei osaa antaa vielä varmaa vastausta, milloin koronasta päästään eroon. Siksi meidän olisi hyvä oppia sietämään ja käsittelemään poikkeustilaan liittyvää pelkoa, epävarmuutta ja hyväksymään niiden olemassaolo.
Tasapainottelu välinpitämättömyyden, sopivan pelon ja liiallisen ahdistuksen välillä ei ole helppoa kaikille. Vaaratilanteessa helpompi ja sopiva käyttäytyminen voi johtua sisäisestä turvallisuudentunteesta ja rauhasta, läpieletyistä traumoista ja niiden hyväksymisestä.
Osa ihmisistä on unohtanut pelon liiankin helposti ja alkaa suhtautua tilanteeseen välinpitämättömästi. Osalla taas pelko hallitsee arkea liikaakin. Pelko ei ole enää viisasta.
Rutiinit rauhoittavat mieltä, sillä ne tuovat rakennetta, järjestystä ja tuttuuden tunnetta elämään. Lisäksi fyysinen tekeminen tuo ihmisille hallinnan tunteita: se saa aivot uskomaan, että ihminen voi vaikuttaa asioihin itse. Esimerkiksi suursiivoaminen, leivonta ja kokkaaminen. Fyysinen tekeminen antaa aivoille viestiä, että tilanne on hallinnassa.
Itseltä ei kuitenkaan pidä vaatia liikaa. On ehkä vain hyväksyttävä, jotta peloissa ollessa osa aivojen kapasiteetista on ikään kuin pelon hallinnassa. Tämä tarkoittaa sitä, että osa aivojen kapasiteetista on sitoutunut kriisin ajattelemiseen. Tässä tilanteessa kriisin ajatteleminen ja arviointi on kuitenkin hyvä asia, ja suojaa meitä tartunnalta.
Lähteet: Helsingin Sanomat 19.4.2020, kuvat omat
Kyllä, kriisin vaihee löytyvät. Nyt jälkikäteen sen ymmärtää. Shokki, kieltäminen ja pohdinta on käyty läpi. Ja nyt on hyväksytty ja sopeudutaan. Toki varmaankin, asia etenee hieman eri tahtiinkin eri ihmisillä. Joku voi myös jäädä jumiin shokkivaiheeseen.
VastaaPoistaNämä sinun postaukset ovat niin elämänläheisiä ja viisaita ❤
Kiitos kommentista Erikoiset Asiantuntijat. Sinäkin olet käynyt kriisinvaiheet läpi. Helppoa se ei ole ollut kenellekään. Mutta kyllä tästäkin selvitään. Kiitos jos koet postaukset elämänläheisinä. Hyvää vapun odotusta sinulle!
PoistaJa vielä, bligger on joskus "jännä"...ei tottele käyttäjäänsä. Olemme huomanbeet saman juuri kuvien kanssa.
VastaaPoistaMyös kuvien kanssa tääläkin on säädetty ja joskus blogger on hirvittävän hidas.
PoistaMinä havahduin ja säikähdin aluksi (13.3.) koronaa, mutta ei minulla sen jälkeen muuta tunnetta ole ollut kuin varovaisuus velvollisuudentunnosta. Mutta mitä sinä siis konkreettiesti nyt pelkäät?
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Mentaalimatkaaja. Minä pelkään, että lapseni ja mies sekä muut läheiset että minä sairastutaan koronaan. Omalta kohdaltani en kauheasti pelkää, mutta läheisistä kylläkin. Ei minulla siltikään ole vahvaa, paniikinomaista pelkoa. Hienoa, kun olet sopeutunut asiaan.
VastaaPoista