Näin parannat yhteyttä toisiin

Yhteys muihin syntyy kokemusten jakamisesta. Auringonlaskun katselu, lautapelien pelaaminen, musiikin kuunteleminen tai vitseille nauraminen ovat kaikki liimaa ihmisten välillä. Mitä enemmän hyviä hetkiä on, sitä vahvemmaksi yhteys toiseen ihmiseen muodostuu.

Tarvitaan läsnäoloa. Jotta voi olla läsnä, pitää irrottautua kännykästä, mutta on myös mentävä itseensä. Mitä paremmin on yhteydessä itseensä, sitä paremmin kohtaa muut. Jos mieli ravaa koko ajan menneessä ja tulevassa on mahdotonta olla läsnä tässä ja nyt.

Näillä keinoilla parannat yhteyttä toisiin

1. Tarkkaile kehonkieltäsi

Suorista ryhtisi, hymyile, katso silmiin mutta älä tuijota. Näin muut näkee, että olet ystävällinen ja itsevarma.

2. Kysy kuulumisia

Tämä saa toisen tuntemaan, että välität ja olet kiinnostunut hänestä.

3.Pyri keskustelemaan syvällisiä

Jos toisen tuntee hyvin, voi tulla puhuneeksi aina samasta aiheesta.

Syvässä ystävyyssuhtessa ei puhuta aina helpoista aiheista, vaan on tarve puhua syvällisiäkin.

4, Keskity kuunteluun

Opettele kuuntelemaan, älä keskeytä, vaan anna toisen puhua loppuun.Aisti kaverin tunteita ja yritä oikeasti ymmärtää. Osoita, että kuuntelet kysymällä lisäkysymyksiä.

5. Aisti toisen tunteita

Jos toinen vaikuttaa suhtautuvan kielteisesi siihen, mitä sanot, mieti, miten sanot asiasi. Vältä esimerkiksi syyttävää puhetapaa.

6. Ole myönteinen

Puhu lämpimään tai neutraaliin sävyyn. Vältä naljailua.

7. Opettele pyytämään anteeksi

Huomaa, jos olet loukannut toista. Anna myös anteeksi, jos joku on loukannut sinua.

8. Vahvista itsevarmuuttasi ja itsetuntemustasi

Silloin on helppo olla oma itsensä. Uskallat myös suhtautua paremmin uusiin ihmisiin.

9. Anna toiselle tilaa

Liian tunkeilevat kysymykset voivat estää yhteyden muodostumista, koska toinen voi ärsyyntyä ja ahdistua niistä.

Lähteet: Kauneus&Terveys 11/2020, kuvat omat

Puheliaisuus ei ole vain luonteenpiirre

Olen melko puhelias ihminen ja olen huomannut, että joskus myös  saatan puhun toisen päälle. Se on hyvin ikävä ominaisuus, ja olen yrittänyt karsia sitä. Mutta osaan kuitenkin mielestäni kuunnella. Olen hyvin kiinnostunut ihmisistä, heidän tarinoista, ilonaiheista, suunnitelmista ja ongelmista.

Vaikka ajattelisi olevansa ekstrovertti, puheliaisuutta voi säädellä, riittää kun hengittää kerran syvään ennen kuin sanoo mitään.

On olemassa kaksi temperamenttityyppiä: rauhallinen ja vilkas. Tämä näkyy siinä, miten suhtaudutaan ympäristön ärsykkeisiin. Rauhalliset ihmiset ovat yleensä varautuneempia ja tarkkailevat ennen kuin toimivat. Toiset taasen ovat nopeatempoisia ja reagoivat helpommin. Kasvatus ja kokemukset vaikuttavat siihen, miten temperamentin piirteet tulevat esiin. Maan kulttuurikin vaikuttaa asiaan.

Puhuminen on näistä syistä jollekin luontaisempaa ja helpompaa. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että puheliaan olisi sopivaa puhua muitten päälle. Puhuminen on käyttäytymistä ja käyttäytymiseen voi vaikuttaa.

Ihmiset voivat käyttää puhetta vain puolustaakseen itseään. Oikeassa olemisen tapa voi olla selviytymiskeino.

Jos jokin tilanne arvioidaan uhaksi, käynnistyy erilaisia reaktioita: taistele, pakene tai jähmety. Jotkut saattavat hyökätä puheen avulla, toiset pakenevat olemalla hiljaa.

Kokoukset ja palaverit ovat hyvä paikka arvioida sitä, olenko ihminen, joka ei anna muille puheenvuoroa. Aiheesta voi antaa palautetta. Suupaltille voi kertoa, että haluaisi kuunnella muittenkin mielipiteitä.

Ryhmässä syntyy nopeasti psykologisia rooleja, ja ryhmän jäseniltä aletaan odottaa tietynlaista käyttäytymistä. Jonkin ihmisen odotetaan esimerkiksi ottavan asiat puheeksi. Rooli saattaa tehdä ihmisestä puheliaan.

Eläytyvä kuunteleminen ja itsensä ilmaiseminen rakentavasti ovat taitoja, joita jokainen voi opetella. Tärkeintä on tulla tietoiseksi siitä, ettei anna muille suunvuoroa. Jo asian tiedostaminen on edistysaskel. Tämän jälkeen voi harjoitella sitä, ettei puhu muitten päälle.

Kuuntelemista kannattaa opetella, koska kuulluksi tuleminen on ihmisen perustarve. Ihminen kaipaa sitä, että joku ymmärtää ja haluaa kuulla juuri minun todellisuuttani.

Lähteet: Helsingin Sanomat 28.11.2019, kuvat omat