Tulin juuri töistä ja kuntosalittamasta ruokakaupan kautta kotiin. Olen vähän hämmentynyt, kun vasta viikopalaverissa tajusin, että minunhan on järjestettävä ylioppilasjuhlat 3.6. No, järjestetään, järjestetään. Valmistelut aloitan varmaankin pikkasen myöhässä ja onneksi mies on minua juhlista muistuttamassa, ettei vallan sattuisi unohtumaan. Töitten vastapainoksi hengailen nyt täällä blogissani, koska tämä on mukavaa.
Kävin äsken toisen, 16-vuotiaan tyttäreni - kotoa jo pois muuttaneen - huoneessa katsomassa, että naukuuko kovaääninen Serefina-rouvamme siellä. Huomasin taas hänen ovessaan ilmeisesti netistä printattuja tekstejä taolaisuuden perustajan Laotsen ajatuksista. Hän leikkasi ja teippasi niitä puolen oven verran noin 13-vuotiaana. Vähän filosofinen ja vauhdikas, neljä vuotiaasta ratsastanut hevostyttö, joka opiskelee nyt Ypäjän hevosopistossa ratsukoulttajaksi. Katselin aikani kuluksi tekstejä ja ne hetkeksi pysähdyttivät poukkoilevan mieleni. Ne ovat ilmavia ja viisaitakin ajatuksia.
Esimerkki Laotsen ajatuksista:
Kun olette itsestänne tyhjentäneet kaiken, pysykää siinä, missä olette.
Kaikki oliot puhkeavat toimintaan sopusoinnussa ja minne näemme niiden palaavan?
Kukoistettuaan jonkin aikaa kaikki kuolee alas juuriinsa.
Tätä palautumista omaan alkuperäänsä sanotaan rauhaksi;se on antautumista välttämättömän valtaan.
Tätä antautumista välttämättömän valtaan sanotaan säilymiseksi.
Joka tuntee tämän säilymisen, nimitetään valistuneeksi. - - -
Taas lörpöttelen. Tarkoitus oli kirjoittaa kehonkielestä
Perusilmeet ovat universaaleja. Esimerkiksi surullinen, iloinen tai hämmästynyt ilme tulkitaan samalla tavalla kaikissa kulttureissa. Suu voi sanoa mitä vaan, mutta kasvot kertovat totuuden. Ihmisellä on jopa yli 1000 erilaista ilmettä.
Franz Schnider puhuu kehonkielestä ja ilmeiden tärkeydestä, jotta sanallinen viesti menisi perille paremmin. Hän on työelämänkouluttaja ja valmentaja.
Lapsi osaa luonnostaan ilmehtiä paljon. Vähitellen tämä kyky heikkenee. Erityisesti suomalaiset käyttävät vähän elekieltä sanallisen viestinsä perille menoon. Ihmiset saattavat pelätä kehonkielensä käyttämistä, koska se voi tuntua jotenkin paljastavalta ja nolottavalta. Parempi siis pysyä vakaasti vähäilmeisenä.
Saksan liittokansleri Angela Merkel on taitava kehonkielessä. Hän antaa usein lausuntojaan kädet edessään sormenpäät yhdessä. Se luo vaikutelman, että hän on rauhallinen ja pätevä vaikka olisi kuinka sressaavassa tilanteessa. Schniderin mukaan näin Merkel viestittää olevansa Alfa-nainen, jonka stressinsietokyky on vahva ja
johon voi luottaa.
Esimerkiksi miehet voivat seistä yökerhossa tanssilattian vieressä
naisia/miehiä vehtaamassa. Mutta ryhti lysyssä ja kädet taskuissa. Pahimmassa tapauksessa mies ottaa vielä peukalot esiin taskuista niin, että ne miltei nuolimaisesti osoittavat haarojen väliin. Viesti on kiusallisen selvä: olen tällainen perusjamppa ja haluan naista/miestä.
Ihmisten kohtaamisessa olisi tärkeää kahden N-kirjaimen sääntö: nenän ja navan tulisi osoittaa keskustelukumppaniin. Hyvä ryhti on tärkeä kaikille. Se viestii itsevarmuudesta ja jämäkkyydestä. Evoluutiopsykologian mukaan suvunjatkamisen kannalta oli tärkeää, että mies vaikutti vahvalta. Hän lisäsi vaistomaisesti pituuttaan ja vahvuuttaan seisomalla hyvässä ryhdissä. Näin hän sai todennäköisimmin naisen.
Elekielen ja sanallisen viestin pitäisi olla yhteneväiset: sanoessamme "tämä on tärkeä asia" ei kannata kurtistaa kulmakarvojaan vaan nostaa niitä. Tärkeässä keskustelussa ei myöskään kannattaisi antaa itsestään hyvin hermostunutta vaikutelmaa: sukia hiuksia, kosketella kasvoja (etenkään nenää) ja liikehtiä levottomasti.
Ihmiset ovat elekieleltään hyvin erilaisia. Suomalaiset usein eleettömän rauhallisia. Jos haluaa, kehonkieltä voi harjoitella. Mutta suomalaisessa eleettömyydessä on jotakin ainutlaatuista ja persoonallista. Ulkomaalaiset voivat jopa antaa arvoa sille ja hiljaisuudelle, jota kestämme ja hallitsemme.
Lähde: Helsingin Sanomat 4.5.2017
