Vaatimattoman puutarhan puuhia

Kaikki alkaa tästä.

Me asutaan omakotitalossa ja tekeminen sisällä ja ulkona ei koskaan tunnu loppuvan. Kuvaan kuvin viimeaikaisia puuhiani. Ja niin se vain on, että joka kevät ja kesä täytyy saada upottaa kädet kyynärpäitä myöten multaan.

Meidän talon etupihan ovat vallanneet miehen vanhat autot. Minulla on vain pikkupläntti ja ruukkupuutarha. Kasvimaa on takapihalla pohjoissuunnassa, ja miehen autot tietty etupihalla eteläsuunnassa.  Talo oli ennen meitä viisitoista vuotta asumattomana.Lisäksi tontti on kalliota, joten siihen on pitänyt upottaa mielettömiä määriä ruokamultaa, eikä sekään tunnu riittävän. Toivoa ja yritystä kyllä silti on.

Kille pomo tarkistaa tiluksiaan. Maa käännetty, lannoitus, tasoitus ja siementen kylväminen. Harso päälle.

Lempikasvini mausteyrtit.

Liperi eli lipstikka.

Etupihan ruukkupuutarha vielä aivan vaiheessa.

Vuohenputkea olen yrittänyt saada pois ahkerasti kitkemällä ja juurien kaivamisella. Ei ole onnistunut. Tänä keväänä aloitin järeämmin keinoin. Laitan maahan katemuovia -  vai miksi sitä sanotaan - ja sen päälle soraa.

Näytän myöhemmin lopputuloksesta kuvan, tämäkin homma on vielä vaiheessa. Soran kantaminen on melko rankkaa.

Puutarha on luonnonmukaisesti lannoitettu.

Tämä häpeäpilkkuröteikkö kurttulehtiruusuineen ja vuohenputkineeen vaivasi minua monta vuotta. Nyt kesällä kaivelin ruusut juurineen pois. Lisäsin multaa. Istutin kaksi marja-aroniaa, ja haluaisin siihen myös kaksi pensasmustikkaa, mutta niitä ei ole enää taimimyymälöissä. Ehkäpä yritän nettikaupasta tai odotan ensi kevättä.

Istutin myöskin vuohenputken valtaamalle pläntille kaksi mustaherukkaa, karviaisia ja tyrniä. Musta- ja punaherukoita on myös talon takana. Samoin omenapuita, kirsikka, luumupuita.

Krassi kuuluu niin kesään ja sen kukat ovat herkullisia salaatissa.

Kokeilen tänä vuonna ensimmäistä kertaa kasvatussäkkejä.

Kille nokosilla työn lomassa.Siiri-kissiä ei uskalleta päästää vielä ulos.

Nyt, kun katsoin näitä kuvia, huomasin, että puutarha on todellakin vaiheessa. Minä olen kova häsläämään ja jälki näyttää vielä nuhruiselta - kuten talon sisälläkin - en vain osaa ajatella epäkäytännöllisenä ihmisenä kokonaisuuksia ja miten tehdä asioista nättiä ja näppäriä. Toisaalta onhan tässä koko kesäloma-aikaa häslätä ja säntäillä, ja se on myös kivaa.

Suloista lauantaita kaikille!