Monesti sanotaan, ettei pelolle saa antaa valtaa. Pelko pois! Ei muuta kuin rohkeasti eteenpäin! Pelko on kuitenkin niin vahva tunne, ettei se tahdon voimalla katoa minnekään. Sen kanssa on hyvä istua alas ja keskustella. Meditaatio ja mindfullness ovat hyviä keinoja kohdata pelko ja keskustella sen kanssa.
Koronavirus havahdutti suomalaiset maaliskuun puolessa välissä. Normaali arki heilahti nopeasti uuteen asentoon. Elämän yllä alkoi leijua hahmottamaton pelko. Sitkeä seuralainen. Miten tässä lopulta käy? Iskeekö tauti läheisiin ja minuun? Entä tämän jälkeen?
Kirjailija ja meditaatio-ohjaaja Kati Reijosen mukaan tuntematon koetaan pelottavana, koska aivot ovat mukautuneet suojelemaan meitä. Aivot haluavat pitää meidät mukavuusvyöhykkeellä ja alkavat hälyyttää, jos siirrymme sieltä pois. Nyt olemme kaikki epämukavuusvyöhykkeellä.
Jos pelon kieltää ja vaientaa, se voi tulla jossakin muussa muodossa esiin, esimerkiksi vihana ja suvaitsemattomuutena.
Pelko saa parhaimmillaan ihmiset yhteen. Auttamisen halu ja empatia heräävät. Tämäkin nähtiin Suomessa jo heti poikkeustilan ensimmäisinä päivinä. Toisten auttaminen on hyvää lääkettä pelkoihin. Se on rohkeaa. Kun myöntää avoimesti tunteensa, voi saada yhteyden toisiin, ja huomio siirtyy omista raskaista ajatuksista muiden tarpeisiin.
Pelkoa pitäisi katsoa silmiin ja ottaa se vastaan. Pelko on vain tunne, ja tunteet tulevat ja menevät. Se väistyy, kun hyväksyy sen, eikä jää siihen roikkumaan.
Reijosen mukaan useimmat meistä elävät siinä harhassa, että kun tekee parhaansa ja noudattaa sääntöjä, on turvassa. Mutta mitä tahansa voi tapahtua koska tahansa.
Mutta jos turvaa ei ole missään, mihin ihmeeseen voimme silloin tarttua? Reijosen mielestä turva on ihmisen sisäinen voima. Ihmiset ovat paljon vahvempia kuin kuvittelevat. Kun todellinen hätä uhkaa, löydämme itsestämme uskomattomia voimavaroja.
Kun pelkoa tutkii riittävän syvältä, paljastuu peruspelko. Se on kuolema. Suuri tuntematon tekijä. Kuolemankin kanssa olisi hyvä solmia jonkinlainen rauha, koska sillehän emme voi mitään. Reijosen lempisanonta on: Jumala ei suojele meitä miltään, mutta kulkee kanssamme kaiken läpi.
Usein ne ihmiset, jotka ovat joutuneet lähipiirissä tai elämässään kohtaamaan kuoleman läheltä, silmästä silmään, suhtautuvat siihen rauhallisemmin.
Koronakriisin alussa kauppojen hyllyt tyhjenivät muun muassa wc-paperista ja hiivasta. Osa ihmisistä hamstrasi ruokaa. Varautumiseen liittyvä toiminta on yksi keino lievittää pelkoa. Ostaminen voi olla siis tapa pyrkiä hallitsemaan pelottavaa tilannetta jotenkin. Tietysti se saattaa karata käsistä. Silloin auttaa rauhoittava tieto: ruoka ei ole loppumassa.
Lähteet: Hyvä terveys 5/2020
Kirjailija ja meditaatio-ohjaaja Kati Reijosen mukaan tuntematon koetaan pelottavana, koska aivot ovat mukautuneet suojelemaan meitä. Aivot haluavat pitää meidät mukavuusvyöhykkeellä ja alkavat hälyyttää, jos siirrymme sieltä pois. Nyt olemme kaikki epämukavuusvyöhykkeellä.
Jos pelon kieltää ja vaientaa, se voi tulla jossakin muussa muodossa esiin, esimerkiksi vihana ja suvaitsemattomuutena.
Pelko saa parhaimmillaan ihmiset yhteen. Auttamisen halu ja empatia heräävät. Tämäkin nähtiin Suomessa jo heti poikkeustilan ensimmäisinä päivinä. Toisten auttaminen on hyvää lääkettä pelkoihin. Se on rohkeaa. Kun myöntää avoimesti tunteensa, voi saada yhteyden toisiin, ja huomio siirtyy omista raskaista ajatuksista muiden tarpeisiin.
Pelkoa pitäisi katsoa silmiin ja ottaa se vastaan. Pelko on vain tunne, ja tunteet tulevat ja menevät. Se väistyy, kun hyväksyy sen, eikä jää siihen roikkumaan.
Reijosen mukaan useimmat meistä elävät siinä harhassa, että kun tekee parhaansa ja noudattaa sääntöjä, on turvassa. Mutta mitä tahansa voi tapahtua koska tahansa.
Mutta jos turvaa ei ole missään, mihin ihmeeseen voimme silloin tarttua? Reijosen mielestä turva on ihmisen sisäinen voima. Ihmiset ovat paljon vahvempia kuin kuvittelevat. Kun todellinen hätä uhkaa, löydämme itsestämme uskomattomia voimavaroja.
Kun pelkoa tutkii riittävän syvältä, paljastuu peruspelko. Se on kuolema. Suuri tuntematon tekijä. Kuolemankin kanssa olisi hyvä solmia jonkinlainen rauha, koska sillehän emme voi mitään. Reijosen lempisanonta on: Jumala ei suojele meitä miltään, mutta kulkee kanssamme kaiken läpi.
Usein ne ihmiset, jotka ovat joutuneet lähipiirissä tai elämässään kohtaamaan kuoleman läheltä, silmästä silmään, suhtautuvat siihen rauhallisemmin.
Koronakriisin alussa kauppojen hyllyt tyhjenivät muun muassa wc-paperista ja hiivasta. Osa ihmisistä hamstrasi ruokaa. Varautumiseen liittyvä toiminta on yksi keino lievittää pelkoa. Ostaminen voi olla siis tapa pyrkiä hallitsemaan pelottavaa tilannetta jotenkin. Tietysti se saattaa karata käsistä. Silloin auttaa rauhoittava tieto: ruoka ei ole loppumassa.
Lähteet: Hyvä terveys 5/2020
Hieno kirjoitus Marja kaikkinensa. Tuntematon pelottaa ja sitä korona meille tosiaan on ollut. Huomasin, että eniten ahdistaa/ahdisti iltaisin, aamulla jaksoin olla vielä toiveikas. Loppupeleissä kaiken takana on kuolemanpelko ja länsimaissa kuolema on siivottu järjestelmällisesti pois, eikä ole enää luonnollinen osa meidän elämää ja jotenkin siksi tuntuu, että kuolema pelottaa korostetusti vielä enemmän. Ajattelen aina elämää janana, ei pelottanut eikä tuntunut miltään ennen kuin oli olemassa ja samaa on kuoleminen ja nyt elämme janan sisällä. Ihmisiä pelottaa, koska meillä on alku ja loppu. Toisaalta koen, että sielu katoaa universumin tähtipölyyn ja kaikki on yhtä, tästä saan lohtua.
VastaaPoistaSydämellistä viikonloppua. <3
Kiitos kommentistasi Tiia. Oli ihana lukea, että sinulla on jotenkin lohdullinen käsitys kuolemanjälkeisyydestä. Lopulta kaikki on yhtä. Niin totta tuo, että kuolema on tabu, ehkä viimeinen yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Ennen myös seksuaalisuus oli tabu, ja ehkä myös politiikka, siitä puhuminen. Mutta eivät enää. Ja kuten kirjoitit, kuolema on eristetty pois todellisuudestamme. Yleensä niihin viimeisiin laitoksiin.Se on hyvin surullista, kuolevien ja jälkeenjäävienkin kannalta.
PoistaAgraarikulttuurissa ruumis pestiin kotona ja asetettiin yleensä näyteille arkussa, jotta kaikki voisivat surra ja jättää jäähyväiset. Nyt hautauspalvelu hoitaa kaiken, eikä kenenkään tarvitse katsoa kuollutta ihmistä.
Varmasti kaikille korona-aikaan on ainakin jossakin määrin tullut mieleen kuolema, joka on kammottava ja hirveä. Kaiken loppu. Hienoa, että olet aamuisin jaksanut olla toiveikas. Minä en kaikkina aamuina, mielialani on sen sijaan kohonnut päivän aikana, eikä ole enää ahdistanut. Saas nähdä nyt, miten nämä uusimmat hallituksen ohjeet eristäytymisen vähentämisestä vaikuttavat. Paria ystävääni jo tapasin ja tuli suuri ilo ja tunne, että elämä jatkuu kaikesta huolimatta.
Mulla korona aika tai se pahin meni töissä. Kyllähän se tilanne pelotti..Mukavaa kesäkuuta☀️Toivotaan, että toista korona aaltoa ei tule.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Kristiina. Niin, sinä et ole voinut tehdä etätöitä, ehkä työn tekeminen on pitänyt myös synkkiä ajatuksia poissa. Ihania päiviä ja iltoja sinulle mökilläsi!
VastaaPoistaEn tiedä, onko minussa jotain vialla, mutta en ole kauheasti koronaa pelännyt. Omaa kuolemaa en pelkää, mutta toisten kyllä. Minun mielestäni on kuitenkn hyvä katsoa kuollutta läheistä arkussa tai edes sairaalan ruumishuoneella. Silloin se poismeno konkretisoituu. Mutta jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee.
VastaaPoistaKiitos kommentista Erikoiset Asiantuntijat. Kaipa me jokainen pelkäämme tavallamme. Minullakin on ollut tarve nähdä monet kuolleet läheiseni arkussa. Se tosiaan jotenkin knkretisoi kuoleman, vaikka onkin tuskallista.
Poista