Kille huilaa.
Minä osaan olla etenkin iltaisin aivan joutilas. Luen paljon, kirjoitan tätä blogia ja yhtä käsikirjoitusta, käyn lenkillä metsässä, tapaan ystäviä. Lapsuuden kotini omalaatuisen ankaruuden takia en osaa lukea päivällä. Se tuntuisi laiskuudelta. Sadepäivänäkin.
Omakotitalossa on paljon puuhaa kesällä: korjauksia, polttopuiden tekoa sirkkelillä ja puutarhanhoitoa. Puutarhanhoito on kyllä niin rentouttavaa, että pidän sitä toisaalta joutilaisuutena. Samoin kuin sienestämistä. Ai jai, miten ihanaa, kun kohta alkaa kantarellit nousta maasta. Marjojenpoimintaa kärsimättömänä ihmisenä aivan inhoan, enkä siinä rentoutuisi. Harteilla raskas työn taakka.
Miljoonien ihmisten elämän seisauttamalla korona-pandemialla saattoi olla odottamaton seuraus. Vaikka se oli pelottavaa, korona sai aikaan hyvääkin. Tärkeiksi tulivat pienet ja jokapäiväiset asiat, jotka meillä olivat jo lähellämme, mutta joita olimme pitäneet itsestään selviyksinä. Ehkä moni ei haluakaan palata entiseen.
Mitä joutilaisuus on? Kasvatustieteen professori ja filosofi Juha T. Hakala määrittelee sen: "Joutilaisuus on täydellistä joutenoloa, toimettomuutta, laiskottelua ja tästä kaikesta seuraavaa kiirettömyyttä."
Kiire voi pönkittää itsetuntoa, sillä se saa meidät tuntemaan itsemme tärkeiksi. Ellei olla koko ajan tehokkaita, tunnemme itsemme hyödyttömiksi ja podemme huonoa omatuntoa, mutta jaksaaksemme tarvitsemme myös täydellistä joutenoloa. Tässä asiassa olisi itsekasvatuksen paikka ehkäpä suorastaan asennekasvatuksen paikka.
Koronan poikkeusaikana olemme myös voineet hyvällä omatunnolla tehdä asioita, joita haluaisimme tehdä, jos olisimme palkkatyöstä vapaita.Yksi on voinut käyttää luppoajan puutarhan hoitoon. Joku on käpertynyt sohvalle ja lukee. Yksi on alkanut harrastaa ulkoilua ja kuntoilua.
Pandemia pakotti ihmiset muuttamaan kulutustottumuksiaan ja elämänrytmiään. Monet ovat tehneet vähemmän työtä ja täyttäneet vapaa-ajan muulla kuin shoppaamalla.
Lähteet: Helsingin Sanomat 22.6.2020, kuvat omat
 |
Aivan ihanat kuvat. <3 Joutilaisuus onnistuu täälläkin ja on aivan välttämätöntä kaikkien ylikierrosten ja vauhdin jälkeen. Muistan aina nollata, sillä 30-vuotiaana sairastettu masennus muistuttaa ainan siitä, että ylikierrosten jälkeen lopulta tulee romahdus ja nykyään ylikierrokset eivät enää ole niin mieluisa tunne ja jota jaksaa vain yhden päivän ja sitten pitää jo himmata. En esim. tykkää jos on menoa ja ihmiskohtaamisia parina päivänä peräkkäin.
VastaaPoistaOikein mukavaa uutta viikkoa Marja. <3
Kiitos kommentistasi Tiia. Ihanaa, että sinäkin olet löytänyt joutilaisuuden ilot. Monet sairaudet kuten sinulla masennus opettavat meille jotakin tärkeää, jonka olemme ehkä sulkeneet pois tietoisuudesta. Minullekaan hyrräolo ei ole nykyisin ilo, koska sen jälkeen tosiaankin väsähtää. Hyvää heinäkuun alkua sinulle!
PoistaIhanat kuvat hurmaavasta Killestä ja sinusta.
VastaaPoistaOnneksi nykyisin ihmisiä ei syyllistetä joutenolosta.
Tämä eläkeläisen elämä on ihanan joutilasta, koska millään ei ole kiire. Omatuntokin on hiljennyt, sillä pystyn lukemaan mihin aikaan päivästä hyvänsä. Minulle pienet asiat ovat ennenkin olleet merkityksellisiä. Olen nauttinut ja nautin, kun saan tehdä noita mainitsemiasi omakotitalossa asumiseen kuuluvia askareita.
Ihanaa illan jatkoa ja huomista!
Kiitos kommentistasi Kirsti. Omakotitalossa eivät askareet lopu. Minäkin olen nyt reilun viikon sirkkelöinyt lautoja polttopuuksi, seuraavana on isot oksat ja pienehköt oksaiset puut. Tässä hommassa tulee hiki, mutta se tuntuu myös monipuoliselta liikunnalata, josta nauttii. Minä en ole kovin kätevä askareissa, koska olen luonteeltani muun muassa epäkäytännöllinen ja hajamielinen. Mies pelkää, että sirkkelöin käteni ja huokaisee helpotuksesta, kun tulee töistä ja näkee, että olen vielä elossa. Odotan oikein tuota kiireetöntä eläkeläisen elämää. Hyvää heinäkuun alkua sinulle!
VastaaPoista