Psykiatrisessa sairaalassa osa kipulääkeriippuvuuden hoidossa 10.

Nina Terno: Aurinkoratsastaja

Kotona, shoppailua ja sairaalaelämää

Olin viikonlopun kotona.

Rauhaa.
Rauhallista.
Ei musiikkia.
Ei yöllä  huutoa käytävällä.
Ei laitoselämää.

Kotona pejantai iltana siivosin miehen ja tyttären sotkuja. Jopa nautin imuroinnista, mitä yleensä inhoan. Lauantaina valokuvasin tulevia blogipostauksia varten kolmen postauksen kuvat. Laitoin ruokaa. Omanlaistani ruokaa. Leivoin uunissa paistettavan juustokakun. Sunnuntai meni vähän sairaalaan takaisin menemisen suremisessa. Ulkoilin ja luin. Sitten alkuillasta takaisin sairaalaan.

Sairaala on karu.

Vessat haisevat.

Viemärit vanhat.

Toinen vessa niin
ruma.

Betonilattia.

Itku.

Olen taas täällä.

Viime torstaina päätin lähteä ostamaan huulipunaa. Sokoksessa on nykyisin myös luonnonkosmetiikkaa. Etsin Dr. Hauschkan huulipunaa, joka on lähestymässä loppuaan. Onnekseni Sokokselta löytyi oikea väri. Nykyisin huulipunat uudistuvat nopeasti, joten ostin kolme varastoon. Kasvonaamiot ovat intohimoni. Kosteuttavat. Kuorivat. Nostavat. Kiinteyttävät. Ostin Neals Yardin kiinteyttävän naamion. Zuiin kulmakynän. Natura Siberican kiinteyttävän käsivoiteen.

Sitten takaisin sairaalaan.

Sairaalan pinttynyt haju.

Lyö ulko-ovelta vastaan.

Haisee kaalilaatikolta.

Kanttiinissa hoilataan.
Karaoke.

Karaoke koko laitos.
Hoitaja-hallitsijoilla valmiit
vuorosanat.
Joita he toistavat.
Tämä on Sääntö.
Se  on Sääntö.
Sellainen on Sääntö.