Sairastamispäiviä
Sain flunssan.
En ole noin kahteen vuoteen ollut flunssassa.
Tuli mieleen,
että tuon otsikon mukaan
olen sairas koko ajan.
Addiktiosairas.
Niinhän se on.
Totta.
Mikähän on seuraava addiktioni?
Toivottavasti siivoaminen.
Kun minä en siitä oikein perusta.
Kotona sen näkee.
Narkkaripotilas lähti tänään kotiin.
Nyt ei tarvitse pitää koko ajan
kaappia lukossa ja tietsikkaa siellä
kun lähtee lenkille, kuntosalille,
syömään.
Ikävä tosiasia on se,
että narkkari voi tehdä
mitä vaan, jotta saisi
huumeita.
Tämä meidän narkkari
amfetamiinia.
Mukava ihminen.
Kuunteli Mozartia.
Aurinkolasit silmillä.
Halusi näyttää minulle
miten hienosti osaa heittää
sokeripalan suuhunsa
toimintakahvihuoneessa.
Hän oli hyvin laiha
ja nuori, kaunis
mies.
Viimeisenä päivänä
pahantuulinen,
vieroitusoireissa.
Lähti vetämään
jo aivan hoidon alkuvaiheessa.
Ymmärrän häntä
koska olen itse myös tavallaan narkkari
riippuvainen oopiumista.
Kipulääkkeet olivat
OOPIUMJOHDANNAISIA.
"Tavallaan" on väärä sana.
Narkkaripa hyvinkin
hyvissä vaatteissa
hyvässä meikissä
hyvässä kunnossa.
Tultiin hyvin juttuun
amfetamiininarkkarin kanssa.
Minä olin ainut
jolle hän ei äiskinyt.
Ehkä siksi
että kerroin hänelle
kipulääkeriippuvuudestani.
Olen narkkari
hienommasta ympäristöstä
kuin katukaupasta.
Että ihan apteekista
että ihan apteekista
ja reseptillä
sain huumeeni.
Nytkin on vieroitusoireita.
Sydän hakkaa
näkökenttä supistuu
hälinä päässä.
Mutta en pyydä
tarvittavia lääkkeitä.
Vaikka ahdistaa.
En halua tottua
tarvittaviin, rauhoittaviin
lääkkeisiin.
Koska olen aina
aina
addiktioherkkä.
Kärsinpä.
Aivan oikein.
Vaikka on flunssa,
oli pakko käydä lenkillä
päästä ulos
lukkojen takaa.
Ulkona satoi.
Varis raakkui.
Lohdullinen sumu
kaiken yllä.
Odotan niin toukokuuta.
Nyt vilunväreet kehossa.
Teinköhän sairaana liian
pitkän lenkin?
Niin, odotan toukokuuta.
Huhtikuun kevätahdistus
häviää.
Pääsen
pois täältä.
Kaikki on vehreää.
Kevään lehtivihreärumpu
pärisee.
Kevät aukaisee
mullan höyryävät arkistot.
Voin kylvää kasvimaan.
Voin istuttaa kaukat.
Kille-kissa apupoikana.
Etenkin voin olla kotona.
Tavallista elämää.
Ihana lukea tästä postauksesta, että olet toiveikas. Niin minä tekstin tulkitsen. Riippuvuus mistä tahansa on vankila, joka estää olemasta oma itsensä. Niin paljon jää omasta itsestä osaamista ja lahjoja piiloon, jos joutuu riippuvuutensa kanssa temppuilemaan. Harmi, että narkkarikaverisi lähti kesken pois. Vaan ehkä hän jonain toisena kertana sitten ...
VastaaPoistaRentoa viikonloppua sinulle ja tsemppiä toipumiseen, Marja!
Kiitos Eeva kommentista. Olen toiveikas. Odotan niin toukokuun loppua. Että pääsen kylvöhommiin Killen kanssa. Hän aina ihmettelee kun kuoputan maata ja kylvän. Niinpä hänkin kuoputtaa. Mutta välillä retkahtaa kylvösten päälle pitämään taukoa. Surullista oli narkkarikaverin häipyminen katukaupan puolelle.
PoistaMarja, sinä osaat pukea tuntojasi sanoiksi. Olet taitava kirjoittaja.
VastaaPoistaTuntuu hyvältä lukea, ettet ole menettänyt toivoasi.
Nyt on pari päivää ollut tosi hyvä ilma tehdä jotain pientä pihalla. Olet ollut mielessäni näinä päivinä <3
Hyvää pääsiäisviikon jatkoa Marja!
Kiitos Kirsti kommentista. Enpä taida osata pukea tunteita sanoiksi, kun tuntuu, että vain vellon niissä.Kuten Eevalle kirjoitin, olen hyvinkin toiveikas. Minäkin olen nähnyt sinut mielessäni juuri ulkona. Onneksi on kauniit ilmat. On ilo lenkkeillä. Huhtikuun loppupuoli ei ole niin ruma kuin sen alku. Mutta odotan niin toukokuuta. Hyvää pääsiäisen odotusta sinulle.
VastaaPoista