maanantai 22. huhtikuuta 2019
Psykiatrisessa sairaalassa kipulääkeriippuvuuden hoidossa osa 13.
ABC:llä käymässä
Hengailtiin eilen
yhden nuoren tytön kanssa
toimintakahvihuoneessa.
Juotiin paljon kahvia
ja juteltiin. Päätettiin sitten lähteä
Apsille.
Niin kuin täällä osastolla
sanotaan.
On iso juttu
mennä Apsille.
Iso juttu päästä tästä laitoksesta
ulos muuallekin kuin lenkille
tai keskustaan.
Tai kotiin.
Meikattiin. Minä panin lenkkivaatteet päälle.
Tyttö pukeutui räppärivaatteisiin.
Tytöllä oli toinen jalka vuoden takaisen
liukastumisen takia kipeä. Metalli
ei ole asettunut oikealla
tavalla murtuneeseen jalkaan.
Käveltiin.
Päätettiin liftata.
Päästiin autoon,
jota ajoi nuori mies vierellään nuori nainen.
Takapenkillä oli minun ikäluokan
mies. Selvisi että hän on
viereisen katkon (alkoholin katkaisuhoitolaitos) asiakas
ja auto on hänen pikkuveljellä
lainassa. Mies aikoi vain pistäytyä kotonaan,
kun oli saanut kulkuluvat (vapaa liikkuminen).
Apsilla ostettiin herkkuja.
Minä yhden Tuplan suklaaproteiinipatukan,
jossa on paljon vähemmän kaloreita
kuin normaalissa Tuplassa.
Ostin myös TV-mix Original pussin,
jossa on paljon kaloreita
ja Pepsi maxin,
jossa ei ole yhtään kaloreita.
Tyttö osti sipsejä, ison limsapullon,
Fazerin pähkinäsuklaalevyn ja tupakkaa.
Juotiin kahvit ja juteltiin.
Meillä oli
mukavaa.
Istuttiin penkillä
ulkona auringossa.
Tyttö poltti monta
tupakkaa putkeen.
Lähdettiin kävelemään
sairaalaan vievälle tielle.
Liftattiin taas ja
sama auto kuin tullessa pysähtyi.
Katkolainen puhui vähän
levottomia.
Pusun antamisesta.
Jäätiin kaikki kolme pois
kyydistä sairaalan ja katkon vieressä.
Tyttö ja katkolainen polttivat tupakkaa.
Minä seisoskelin.
Katkolainen puhui taas levottomia. Minä sanoin hänelle,
että noin ei naisille puhuta ja
me molemmat ollaan varattuja.
Johon mies
että mä heitän
vaan läppää.
Se onneksi siitä.
Sovittiin
että nähdään torstaina
kanttiinissa.
Lamposteltiin osastolle,
jossa meidän laukut
tutkittiin.
Mutta ei
puhallutettu.
Eikä tytölle tehty
huumeseulaa.
Päästiin kerrankin
vähällä.
Mentiin toimintakahvihuoneeseen
keitettiin kahvit ja
juteltiin.
Naureskeltiin sitä
että hoitajat luulivat
meidän kävelleen
koko reissun.
Eivät tajunneet,
että muuten vaan
hengailtiin
Apsilla pitkään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mikä tarina, näistä huokuu se tunnelma, joka on teillä ollut. Mutta ihan liftasitte, vallattomat mimmit olette. <3
VastaaPoistaTässä osassa huokui positiivisuus, ihana hetki teillä, joka jäänee hyvänä muistona mieleen.
Sydämellistä maanantaita Marja. <3
Kiitos kommentista Tiia. Meillä oli kivaa. Eikä ollut ensimmäinen kerta.
PoistaRento meininki. Huolta vailla. Nuorten seura tekee hyvää. Jatka samaan malliin, Marja. Paljon herkkuja ja hyvää seuraa!
VastaaPoistaKiitos kommentista Eeva. Nuorten seura tekee tosi hyvää. Olisi täällä ikäisiäni, mutta aina toimintakahvihuoneessa syntyy juttua jonkun nuoren kanssa. Kivaa porukkaa.
PoistaIhanan tavallista, viatonta huolettomuutta tuossa teidän retkessä.
VastaaPoistaLoppukin oli onnellinen, kun ette joutuneet tuon pahempaan syyniin.
Upeaa uutta viikoa Marja <3
Kiitos Kirsti kommentista. Huolettomuutapa hyvinkin. Oli tosi harvinaista, ettei puhallutettu. Pääsiäisen takia kai oltiin armollisempia.
Poista