.jpg)
Rakas niin rakas 22-vuotias Vera-tyttäremme kuoli yllättäen nukkuessaan. Hän oli terve ja hyväkuntoinen molekyylibiologian opiskelija. Kuolinsyytä ei löydetty kuolinsyytutkimuksissa. Teen surutyötä.
Veraa on ollut erittäin kova ikävä tämän viikon. Jos ikävä voi nyt pahemmaksi muuttua. Ehkä se johtuu joulun lähestymisestä. Vera ei tule nyt joululomalle. Ei vietä joulua meidän kanssa.
Minä näen Veran usein vähän samannäköisissä tytöissä, kun pyörin tuolla kylällä. Samoin elokuvissa ja sarjoissa on Veran näköisiä tyttöjä. Tulee hetken ajatus, että se on Vera. Mutta hetki menee ohi. Vera ei ole enää täällä. Ei koskaan!
Lieneekö kaamosväsymyskin, vaikka aikaisemmin minulla ei ole ollut sitä, paitsi hiilihydraattihimoa. Mutta nyt väsyttää. Mielessä on tyhjyys. En jaksa käydä ulkona lenkillä tai kävellä metsässä. Usein aamuisin iskee paniikkikohtaus, vaikka olen vielä puoliunessa. Siihen ei auta enää kylmä suihku, syvähengitysharjoitukset ja hengityksen pidättämisharjoitukset. Silti käyn joka aamu kylmässä suihkussa. Se kuitenkin vähän vähentää hälinää mielessäni.
Tuntuu, että olen uponnut järviveteen, ja jäät raastaa rikki kurkun. Kuolen ja pääsen Veran luokse. Niin paljon haluan, haluan olla hänen lähellään.
Laihduttaminen on edistynyt noin kahden viikon aikana kilon putoamisella. Nyt kaamoksessa on haasteellista laihduttaa, kun on hiilihydraattihimoja. Pidän himot kurissa, mutta sallin välillä itselleni herkkuiltoja: syön suklaata, salmiakkia ja juustovoileipiä.
Rakas Siiri-kissa on edelleen kadoksissa. Miten hän voi tässä pienessä pakkasessa? Tunnen kauhua.
Siiri nukkuu kukkaruukussa peikonlehden kanssa.
Voi, jos osaisin sanoa jotain lohduttavaa! Rukoilen, että Siiri tulee takaisin. Älä ole liian ankara itsellesi laihdutuksen suhteen; ei nyt, kun on pimeää ja muutenkin vaikeaa. Minäkin päätin unohtaa joulupaaston ainakin ruuan osalta (olen ortodoksi ja tavallisesti paastoan, vaikkakin vegaanina vähän omalla tavallani, jätän karkit pois jne. mutta nyt en ole jaksanut). Voimia, paljon voimia!
VastaaPoistaKiitos NK kommentistasi ja voimien toivottamisesta. En minä ole nyt tarkka laihduttaja. Syön herkkuja, kun tekee kovasti mieli. Tämä laihdutus kaamosaikaan on taas yksi kokeiluni. Seuraan sitä kuin ulkoa käsin. Mitä tuo akka nyt puuhaa? On varmaankin ihanaa olla ortodoksi. Yhteen aikaan mietin tosissani kääntyäkö ortodoksiksi. Se on kaunista ja mystistä uskoa.
VastaaPoistaVoi, miten kauniisti ajattelet ortodoksiuskosta! Minulle se oli lapsena melkein taakka, yksi kiusaamisen aihe lisää koulussa (olin ainoa luokallani "r*ssien uskontoa", lapset ovat julmia). Isompana kuitenkin aloin arvostaa omaa uskontoani ihan eri tavalla ja nyt en voisi muuta kuvitellakaan. En toki noudata paastoja yms. orjallisesti, mutta Suuren Paaston (ennen pääsiäistä) pidän aina ja joulupaastonkin tavallisesti. Muut paastot menevät niin ja näin. Äitini on luterilainen eli valtakirkkokin on minulle hyvin tuttu. Kiitos kauniista sanoistasi! <3
PoistaKiitos NK. Ortodoksisuus kiinnostaa minua paljon. Tekisi mieli käydä luostareissa ja Kreikassa kirkoissa ja luostareissa. Todella ikävää että sinua on kiusattu uskontosi tähden. Tosi junttimaista puhua ryssänkirkosta. Minä paastoan ennen pääsiäistä ja olen joskus käynyt ortodoksikirkon pääsiäispäivän messussa. Todella kaunista, miltei hypnoottista: Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti...
VastaaPoistaMeidän kirkkohan onkin oikein pääsiäiskirkko! :) Ja minulle pääsiäinen on aina ollut se paras juhla. Se osuu varhaiskevääseen eli ihanaan aikaan, siihen ei liity samaa kiirettä ja kaupallisuutta kuin jouluun ja muutenkin koen pääsiäisen tosi riemullisena juhlana. Lapsena ajattelin, että luterilaisten joulukirkko on paras ja meillä sitten pääsiäinen. "Sekauskontoisessa" perheessä sain aina parhaat palat molemmista.
PoistaKiitos kommentistasi NK. Pääsiäinen on ollut minulle tärkeä ja rakas. Se on luonnonylösnouseminen ja Jeesuksen ylösnouseminen. Riemua ja onnea. Mystiikkaa. Kauneutta.
VastaaPoista