Painajaiseni

Näen painajaisia silloin tällöin. Suomessa noin  5 prosenttia väestöstä näkee painajaisia usein. Painajaisissani on kolme pääteemaa: jonkin tekeminen pakosta liian nopeasti pitkän aikaa, loputtoman tylsän kirjan lukeminen pakosta ja pakeneminen.

Pakeneminen on yleensäkin tavallinen painajaisten aihe. Pakenen unissani esimerkiksi petoja tai pahoja ihmisiä eli elämäni pelkoja, pettymyksiä, surua. Pakenemisuni on evolutiivisesti järkevä. Lajin säilymisen kannalta on ollut pakko paeta uhkaa. Unessa harjoitellaan sitä Revonsuun uniteorian mukaan. Olen kirjoittanut aikaisemmin unien tulkinnasta kaksi juttua, täällä ja täälläkin.

Nopeasti pakonomaisesti tekeminen kumpuaa lapsuudesta. Minun oli pakko tehdä kotitöitä liian paljon. Olin jo noin 10-vuotiaana perheeni "äiti". Nykyhetkessä olen liian kärsimätön; uni muistuttaa siitäkin.

Tylsän kirjan pakonomainen lukeminen on vastakohta todellisuudelle, jossa luen nauttien ja ahnaasti. Kaikkien painajaisunien pohjalta nousee tuo pakonomaisuus, jota olen kyllä käsitellyt ja työstänyt. Mutta silloin tällöin se muistuttaa minua pysähtymisen tarpeellisuudesta.

Painajaisuni liioittelee, vääristelee, on ajaton, usein kieletön, arkaainen, uhkaava, kavala, huijari.

Sigmund Freudin mukaan uni on kuninkaantie alitajuntaan. Unessa alitajunta läikehtii superegon läpi uneen. Unentulkinta on ilmiunen muokkaamista vapaan assiosiaation menetelmällä piilounen viestin ymmärtämiseksi. Carl-Gustav Jung ajatteli kutakuinkin, että jokainen on itse unen paras tulkitsija.

Painajaisia on pääpiirteissään kahdenlaisia: traumaperäisiä ja idiopaattisia.

Traumaperäiset painajaiset ovat reaktio arjen pelottaville ja järkyttäville tapahtumille. On täysin normaalia, että trauma toistuu unessa.

Idiopaattiset painajaiset eivät käsittele suoraan arjen tapahtumia, eikä ole selvää mistä ne kumpuavat. Ne ovat mielikuvituksellisia, painostavia ja vilkkaita.

Tiuhasti toistuviin painajaisiin on olemassa terapiamuoto image rehearsal therapy. Tässä terapiassa käydään painajaista läpi valveilla, ja siihen mietitään parempi loppu. Terapiaa voi kokeilla myös kotona.

Jotkut ihmiset ovat saaneet positiivisia tuloksia harjoittelemalla selkounen näköä (lucid dreaming). Selkounessa on ideana, että kesken unen havahtuu ja tietää näkevänsä unta. Silloin pystyy vaikuttamaan unen kulkuun. Selkounen näkeminen luonnostaan on harvinaista, ja sen harjoitteleminen on pitkä prosessi.

Lähteet: Helsingin Sanomat 8.8.2019, kuvat Pixabay

Musiikki auttaa minua pysymään tasapainossa

                                         Eva Dahlgren You Tubesta Vem tänder stjärorna?

                                         Rauhoittavaa ja ihanaa musiikkia.

Minä kuuntelen musiikkia usein rauhoittuakseni ja rentoutuakseni. Pahalla tuulella saatan luukuttaa raskasta metallia. Kummasti musiikki auttaa. Iloisena kuuntelen usein kevyttä poppia. Kuntosalilla en jostakin syystä halua kuunnella musiikkia. Mutta siellä nuoret miehet kuuntelevat metallia kaiuttimista. Kovalla volyymilla. Eikä me mummot olla siitä kovin innoissamme.

Musiikista on tutkitusti apua muun muassa masennuksen, skitsofrenian,autismin ja päideongelmien hoidossa. Myös Parkinsonin taudin, dementian, aivoinfarktin, syöpäleikkauksen stessissä ja kivussa musiikki voi auttaa.

Aivan tavallisessakin elämässä surullinen musiikki auttaa käsittelemään surun tunteita. Se aivan kuin paijaa ja silittelee. Musiikki toimii ikään kuin vertaistukena. Kuulija voi täydentää soittamaansa kappaletta omilla tuntemuksillaan. Jo puolen tunnin musiikin kuuntelu hidastaa sykettä, laskee verenpainetta, lihasjännitys helpottaa.

                            Him ja The funeral harts You Tubesta. Surullista

                                          ja lovemetallia. Mutta niin kaunista.

Suomalaisia on pidettu kautta aikojen mollimusiikin ystävinä. Melankolisuus ja kaipaus jonnekin miellyttäisi. Mutta uusimpien tutkimusten mukaan näin ei olekaan. Jopa 40 prosenttia ihmisistä tykkää iloisesta ja reippaasta musiikista.

                                          Pirkko Mannola Pikku, pikku bikineissä.You Tubesta.

                                          Iloinen hyvän vanhan ajan laulu.

Musiikilla voi pönkittää omaa tunnetilaansa tai muuttaa sitä. Osa ihmisistä valitsee kuunneltavansa tietoisesti säätelemään tunnelmaansa. Musiikki on ikään kuin terapiaa. Joku valitsee aggressiivista musiikkia - kuten minä -, kun ottaa päähän. Toinen voi valita samassa tilanteessa sykettä alentavaa rauhallista musiikkia.

Iloisella tuulella monet ihmiset saattavat hyräillä tai lauleskella. Sekin kertoo aivoaluiden hyvästä kutinasta.

Joten antaa musiikin soida.

Mikä on lemppari musiikkiasi? Sääteletkö tunnetiloja musiikilla?

Lähteet: Hyvä Terveys 5/2017, kuvat omat