Jahkailua pidetään turhaan huonona luonteenpiirteenä. Jahkaajat tekevät yleensä parempia päätöksiä kuin nopeat, impulsiiviset ihmiset.
Itse kuulun tähän impulsiiviseen rotuun. Impulsiivisilla ihmisillä nopea päätöksentekokyky kehittyy jo lapsuudessa ja nuoruudessa.Osittain tämä temperamenttipiirre on perinnöllinen. Sekä äitini että isäni olivat nopeita käänteissään.
Impulsiivisten ihmisten riskinottokyky on suuri. Ja he lähestyvät uusia asioita usein toivorikkain mielin.
Jahkailijat pohtivat päätöstään monelta kantilta. Järkevästi ja maltillisesti. He haluavat varmistua, ettei tule pettymyksiä ja epäonnistumisia.
Jahkaajat ovat tutkimusten mukaan usein tunne- ja aistiherkkiä. Heidän hermostonsa virittäytyy helposti ulkoisista ja sisäisistä tekijöistä. Mutta jahkaajien päätökset ovat yleensä onnistuneempia kuin impulsiivisten ihmisten.
Jahkaajien vaikean ja hitaan päätöksentekokyvyn ja herkkyyden takia elämää voisi muuttaa ihan käytännön tasolla jouhevammaksi ja helpommaksi: Vaatekaappiin vähemmän vaatteita ja sellaisia joita on helppo yhdistellä. Ostokset pienestä kaupasta, jossa ei ole liikaa valinnanvaraa. Ettei tarvitse aivan liian kauan miettiä mitä valitsee.
Ihmiset voidaan jaotella myös säilyttäjiin ja uudistajiin, joita molempia tarvitaan. Uteliaat uudistajat seikkailevat ideoita ja toivoa täynnä. Varovaiset säilyttäjät ajattelevat pitemmälle, perusteellisesti, hitaasti. Ja maailma elää.
Oletko itse hidas, nopea vai siltä väliltä?
Lähteet: Helsingin Sanomat 21.12.2017, kuvat omat
Olen impulssiivinen, liika jahkailu ei opeta mitään ja useasti voi käydä niin, että ei edes lähdetä kokeilemaan kun jahkaillaan liikaa. Se näkyy selkeästi Suomalaisessa yrittäjyydessä. Mietitään ja suunnitellaan, kaikki pitää olla täysin valmista ja lopulta peräännytään kun riski onkin niin iso. Hyppy tuntemattomaan on aina riski, mutta mitään ei saa jos mitään ei uskalla tehdä.
VastaaPoistaKiitos Melissa viisaasta kommentistasi. Tuo impulsiivisuus on minulle hyvin tuttua. Mielenkiintoista, mitä kerroit suomalaisesta yrityskulttuurista.
PoistaOlen ihan samoilla linjoilla Melissan kanssa. Päätökset teen yleensä tosi nopeasti, kuten asunnon oston yhden näytön päätteeksi, ts. en sitkuile!
VastaaPoistaKiitos kommenntistasi kristiina. Hienoa, ettet "sitkuile". Rohkea veto tuo asunnon osto.
PoistaMä olen ehkä jotain välimaastoa, en yleensä kauheasti jahkaile, mutta joskus tulee mietittyä pidempään. Aika impulsiivinen taidan olla kuitenkin.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. Ei ehkä ole olemassakaan tiukkaa rajaa hitaiden ja nopeiden välille. Riippuu ehkä tilanteesta. Mutta noin yleisesti ottaen hitaat ja nopeat erottaa aika helposti toisistaan.
PoistaOlen sekä että, ehkä geeniperimältäni kuitenkin enemmän nopea kuin jahkaaja. Sitten on ollut luonteenpiirteenä sellainen turhan vatvomisen ongelmakin joskus, joka on mutkistanut asioiden etenemistä.
VastaaPoistaKiitos, Eeva, kommentistasi. Varmasti tiedät mitä olet. Geenit voi vaikuttaa hyvinkin. Ja naisille tuo vatvominen on aika yleistä. Me kun ollaan niin sanottuja "tunteella käyviä", johon kuuluu asioiden vatvominen. Välillä ylettömyyksiinkin. Miehet sen kun porskuttaa eteen päin. Aika usein.
VastaaPoistaHyvä juttu pohdittavaksi! Suorilta olisin sanonut että olen jahkaaja, mutta sitten tajusinkin olevani joissain asioissa tosi impulssiivinen ja teen päätöksiä intuitiolla samantien. Ja oikeastaan mä vihaan hitautta ja jahkailua :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Tiia. Kaikki kai me ollaan vähän sekamuotoisia. Mutta joissakin tilanteissa selvästi nopeita tai hitaita. Intuitio on yleensä oikeassa.
VastaaPoistaEn ole jahkailija missään tapauksessa. Reagoin nopeasti ja luotan myös todella paljon intuitioon. Carpe diem -asenteella mennään :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Marjo. Hetkessä eläminen on hieno saavutus. Minä en siihen kunnolla kykene. Mutta jahkailija en ole minäkään näin elämän kokonaisuutta ajatellen.
Poista