Minä olen huomannut joskus syöväni suruun. Jotakin suolaista. Pizzaa, tortillasipsejä, juustoja.
Tunnesyöinen määritellään yksinkertaisesti: ihminen syö tunteiden eikä nälän takia.
Ihminen ei halua käsitellä tunteitaan, joita syömisen taustalla on. Esimerkiksi pelkoa, ahdistusta, surua. Minä en vain välillä kerta kaikkiaan jaksa käsitellä etenkään surua. Kun on jo tarpeeksi mustissa vesissä valmiiksi. Miksi ei voisi huilia ja syödä jotakin hyvää?
Hesari kysyi noin 700 ihmiseltä tunnesyömisestä.
Yksi esimerkkivastaus oli tämä."Viimeksi tällä viikolla päädyin töissä tilanteeseen, joka sai minut itkemään. Illalla vedin pussillisen suklaakuulia ja suklaapatukan. Helpotti."
Jostakin syystä tunteiden kohtaaminen on meille nykyihmisille vaikeaa. Ennen elämä otettiin vastaan sellaisena kuin se oli. Hyväksyttiin, että vaikeudet, vaikeat tunteet kuuluvat elämään. Nykyisin esimerkiksi kun ahdistaa, se on kauhean iso asia. Eikä sitä oteta tavalliseen elämään kuuluvana asiana. Välillä menee hyvin. Välillä menee huonosti.
Lapsuuskin saattaa heijastua syömiseen.Jos lapsuudessa on aina saanut lohdutukseksi jotakin makeaa. Sama voi jatkua aikuisena.
Tunnesyömisestä pääsee eroon vain, että kohtaa tunteensa. Ja pohtii niitä mielessään. Jos jaksaa.
Tätäkin voi kokeilla: Kun mielihalu iskee, voi psähtyä 30 sekunniksi ja hengittää rauhallisesti. Kuulostella kehon tuntemuksia.
Myös monet fyysiset asiat voi auttaa. Liikunta tai toisen ihmisen kosketus. Ne ovat ainakin minulle molemmat tärkeitä.
Lipsahtaako sinulla joskus tunnesyömisen puolelle?
Lähteet: Helsingin Sanomat 14.12.2017, kuvat omat
"Hyväksyttiin, että vaikeudet, vaikeat tunteet kuuluvat elämään. Nykyisin esimerkiksi kun ahdistaa, se on kauhean iso asia. Eikä sitä oteta tavalliseen elämään kuuluvana asiana. Välillä menee hyvin. Välillä menee huonosti."
VastaaPoista^^Hyvin sanottu! Hieno postaus ja kuvat! Nuo vinkkaamasi keinot: liikunta ja kosketus ovat myös tosi hyviä ahdistuksen ja muiden negatiivisten tunteiden lieventäjiä. Hyvää loppuviikkoa sinne!
Kiitos Niina kommentistasi. Tosiaan etenkin liikunta auttaa ahdistukseen ja masennukseen. Samoin sinulle hyvää loppuviikkoa.
VastaaPoistaPeukutus omille mielenkiintoiseen juttuun sopiville kuville. Kaikki tunteet kuuluvat elämään. Niin totta. Taidan olla enemmän käytännön ihminen, sillä en ole pohtinut syömisiäni siltä kannalta, että liittyvätkö ne tunteisiin. Nautin aina syömisestä. Ainoa poikkeus ovat olleet syöpäni. Niiden aikana kadotin muuten hyvät ruokahaluni. Saattoi olla yhteydessä masennukseen. Syöpien kanssa samaan aikaan ilmestyneet vatsahaavat ainakin olivat. Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kivaa torstai päivää.
VastaaPoistaKiitos, Kirsti, kommentistasi. Sehän on valtavan hyvä, että et syö tunteisiin vaan aina ehtaan nälkään.Olet ihmeen hoikka, vaikka syöt hyvällä ruokahalulla.Nautit.Minä en osaa kuvitellakkaan, minkälainen kokemus syöpä on. Sinulla vielä kaksi. Oletko kirjoittanut johonkin kokemuksestasi syöpäsairaana? Kirjaan tai blogiin? Olisi mielenkiintoista lukea sinun kokemuksesi. Siskoni ja äitini syöpäsairaudet elin niin paljon mukana kuin pitkän välimatkan kanssa voi. Heistä kumpikaan ei selviytynyt.
PoistaEn ole kirjoittanut syövistäni, paitsi maininnut sivumennen. Kiitos postauksen aiheesta.
PoistaOlisi todella mielenkiintoista, jos postaisit aiheesta. Mutta toisaalta se voi olla sinulle ehkä hyvinkin kivulias aihe. En tiedä. Olet vahva nainen.
PoistaMielenkiintoinen postaus tämä! Herätti paljon ajatuksia, joita ei ole tullut ennen mietittyä :)
VastaaPoistaKiitos Henna kommentistasi.Sinä tuskin olet tunnesyöppö, kun sinun ei ole tarvinnut ajatella asiaa. Toivon samaa jatkossakin.
PoistaHyvä kirjoitus. Mielihaluja piisaa, mutta en koe olevani tunnesyöjä, vaan herkkupeppu. Voikohan näitä kahta asiaa erottaa toisistaan.. Eli en syö, jos olen surullinen jne. Vaan kun nälkä iskee, valitsen herkkuja mieluiten eli tykkään makeasta ja olen makean koukussa, mutta en ole suursyömäri, syön vaan ihan väärin eli makeaa. Nyt kun lopetin ne minipillerit ja hormonit taas vyöryy, niin huomaan makeannälän nousseen potenssiin sata.
VastaaPoistaMielettömän ihanan näköinen tuo pastapataruoka, saako reseptiä. :)
Ruoka on Pasta alla Norma eli munakoisopasta. Kirjoitin siitä jutun ja reseptin https://vimma50.blogspot.fi/2017/05/pasta-alla-norma-munakoisopasta.html.Postaus oli toukokuussa. Jos nyt osasin laittaa linkin sinulle. Vieläkin olen vantterasti ruskeahiuksinen digiblondi. Olen tehnyt Pasta alla Normaa jo pitkään ja usein sävellän reseptiä. T Olennaisin tai tärkein asia siinä on, että käyttää Muttin säilöttyjä kirsikkatomaatteja. Tuoreista ei tule yhtä hyvänmakuinen. Se on vähän merkillistä. Kun nykyisin hehkutetaan niin paljon tuoreen ruuan perään. Itsekin sitä harjoitan.Herkkupeppu ja tunnesyömäri on eri asioita. Sinulla on vain mieltymys makeaan. Minulla on aivan toisinpäin. Mieltymys suolaiseen. Suklaasta ja karkeista en välitä yhtään mutta makeita leivonnaisia syön mielelläni. Siksi leivonkin niitä aika usein. Myös lasten toivomuksesta. Hyvää päivän jatkoa sinulle.
PoistaTiia yritin uudelleen https://vimma50.blogspot.fi/2017/05/pasta-alla-norma-munakoisopasta.html.Sori. Tätä on digi-idiotismi. Pitää pyytää mentori Tapsaa opettamaan tämä juttu. Mutta löydät ohjeen yhdestä toukokuun postauksista.
VastaaPoistaEnnen en syönyt lainkaan jos oli murheita tai hankaluuksia. Lasten saamisen jälkeen olen huomannut asian kääntyneen ihan toisin. Palkitsen tai lohdutan itseäni ruoan avulla.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi lilli. Et ole ainoa joka palkitsee itseään tai syö lohturuokaa.Mukavaa vuoden alkua sinulle.
PoistaOlen itse myös tunnesyöjä ja siitä tottumuksesta on kovin vaikea päästä eroon. Siihen pitää oikein keskittyä ettei aina ole jääkaapilla..
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Milla. Meilläkin jääkaapin ovi käy kun surettaa. Hyvää vuoden alkua sinulle.
Poista