Ahmintahäiriö, BDA ,on eri asia kuin lohtusyöminen. Lohturuokaa harrastaa itse kukin. Vaikkapa ikävän päivän jälkeen. Ahmimishäiriö eroaa myös bulimiasta siinä, että ruokaa ei oksenneta pois tai käytetä ulostuslääkkeitä.
Ahmintahäiriö on psykiatrinen sairaus, johon liittyy aina henkistä kärsimystä. Ruokailusta katoaa ilo ja nautinto.
Ahmisiskohtauksissa syöminen ei ole enää omassa kontrollissa. Sitä ei pysty keskeyttämään, vaikka haluaisi. Ihminen voi syödä hyvin nopeasti vaikkapa kokonaisen ranskanleivän ja litratolkulla jäätelöä. Ahminta pidetään salassa, koska sitä hävetään.
Jotta voidaan puhua sairaudesta, kohtauksia on vähintään kerran viikossa kolmen kuukauden ajan. Ahmintaan liittyy suurta ahdistusta. Kohtauksen jälkeen tunnetaan itseinhoa ja häpeää. Se ei ole missään nimessä nautinnollista. BED:issä syödyt kalorit saa jäädä. Niinpä ennen pitkään se voi johtaa suureen ylipainoon.
Miksi joku ahmii? Usein ahdistukseen. Myös laihdutuskierre tiukkaampi tiukkemmin säännöin voi laukaista sen. Lapsuuden ja nuoruuden traumaattiset kokemukset voi kummitella taustalla.
Moni ahmii illalla huonosti syödyn päivän jälkeen. Syöminen päivän mittaan säännöllisesti on looginen keino helpottaa ahmimista.
Bed:in hoito alkaa laihduttamisten lopettamisella. Tiukat dieetit hylätään. Syömisen sännöllistämisessä on hyvä apu ruokapäiväkirjan pitäminen. Pysyvä parantuminen edellyttää, että myöntää sairautensa. Opettelee armollisuutta itseään kohtaan.Säännöllinen arkiliikunta saattaa auttaa.
Ahmimisen tilalle pahaa oloa lievittämään kannattaisi etsiä uusia tapoja. Joku voi katsoa lempisarjaansa. Joku soittaa ystävälle tai lähtee kävelylle.
Jos ruokavalio saadaan korjattua säännölliseksi ja monipuoliseksi. Potilas yrittää myös oppia hyväksyntää ja sallivuutta. Silloin syöminen menettää vähitellen roolin, joka sillä on ollut sairauden aikana.
Jos ahmimisen taustalla on paljon psyykkisiä syitä ja häiriö on tosi paha, kotikonstit ei riitä. Potilas ohjataan silloin psykoterapiaan ja aloitetaan lääkitys.
Tunnetko yhtään ahmintahäiriöistä?
Lähteet:Hyvä Terveys 9/2017, kuvat Pexel ja Pixabay
Tämä on tosi kurja ongelma. En tunne ketään, jolla olisi ahmiminen ihan pahaksi yltynyt. En itsekään ole siihen taipuvainen. Mutta minulla on jotkut karkkiherkut, joita en voi lakata lisää haluamasta, jos yhden puraisun suuhuni saan. Olen kuitenkin siitä onnellisessa asemassa, että pystyn tekemään stopin heti alkuun: en osta näitä herkkuja ollenkaan. Mitä hyötyä on syödä sellaista, josta ei koskaan saa tyydytystä?
VastaaPoistaKiitos, Eeva, kommentistasi. Hienoa kun sinulla on syöminen hallinnassa. Et taia olla edes lohtusyöjä.
PoistaKaikki syömishäiriöt ovat vakavia. Onneksi tätäkin voidaan hoitaa. Erikoista tässä on se, ettei ruoka tuota mielihyvää. En tiedä, voidaanko puhua ahmimishäiriöstä, kun raskaana ollessa on tullut valtava himo tiettyihin ruoka-aineisiin. Ja niitä on ollut pakko syödä valtavat määrät. Hyvää lauantain jatkoa.
VastaaPoistaKiitos, Kirsti, kommentista. Nuo raskausajan mielihalut on aika tavallisia. Ahmintahäiriössä ihminen tuntee vain häpeää ahminnan jälkeen. Onneksi tosiaan syömishäiriöitä voidaan nykyisin hoitaa.
Poista