Siinäpä vasta suuri kysymys. Minä puhuisin tyytyväisyydestä omaan elämään. Olen kai onnellinen - noin yleensä. Vaikka elämään liittyy vastoinkäymisiä ja surua. Niistä pääsee yleensä ajan kanssa eroon. Eikä onni ole kadonnut minnekkään. Poikkeuksen tekee niin pahat traumat. Joista ei pääse yli ja eteenpäin. Mutta ihminen voi oppia elämään traumansa kanssa.
En kaipaa onnellisuuteen pinnallista rahan ja omaisuuden saamista. Raha kai niin sanotusti rauhoitta. Mutta mitään emme voi viedä hautaan mukanamme. Minä kaipaan syvällisempää, sisäistä onnea. Joka muun muassa olisi tasapainoa, terveyttä, hyviä ihmissuhteita.
Onnellisuutta on kolme eri lajia.
Psykologinen immuniteetti.Se tarkoittaa ihmisen taitoa suojella itseään vaikeissa tilanteissa. Se on onnellisuuden kulmakivi.
Lyhytkestoinen onnellisuus. Se tarkoittaa onnen tunnetta, kun olemme onnistuneet jossakin meille tärkeässä asiassa.
Pitkäkestoinen onnellisuus. Se tarkoittaa kokonaisvaltaista onnea ja siihen liittyy tyytyväisyys omaan elämään.
Oma koti kullan kallis.
Monen ihmisen onnellisuus liittyy tulevaan. Sitkun ajatteluun. Muun muassa jos saisin tuon asunnon, hyvän ihmissuhteen, voisin matkustaa mielin määrin. Olisin vasta silloin onnellinen.
Ehkä avain onnellisuuteen on se, että unohtaa onnen tavoittelun kokonaan. Onnellisuus lisääntyy, kun lakkaa ajattelemasta sitä. Tutkimusten mukaan onnellisuuden pitäminen tärkeinpänä elämässä voi lisätä stressiä. Liika tavoitteellisuus ei ole hyväksi.
Onnellisuutta voi myös lisätä ihan käytännön toimin.
- Hoida itseäsi.Hyvät rutiinit esimerkiksi kunnon uni, liikunta tai muut mielekkäät harrastukset voivat lisätä lyhyt- ja pitkäkestoista onnellisuutta.
- Keskity täysin. Mikä tahansa keskittymistä vaativa toimi on hyvästä. Olisi se sitten vaikka tanssiharrastus tai käsityöt.
- Harjoita hyveitä. Ystävällisyys, kiitollisuus lujittavat ihmissuhteita ja lisää omanarvontuntoa.
Oletko sinä onnellinen? Tai tyytyväinen elämääsi?
Lähteet: Hyvä terveys 2/2017, kuvat omat
Olen tasapaksun onnellinen ja sitten on sellaisia isompia piikkejä joskus, mutta jos mietin, että jotain todella ikävää sattuisi, niin sen ajatuksen voimalla aina oivalla, että olen todella onnellinen. En hypi katossa onnellinen, vaan just niin kuin pitääkin, perusonnellinen ja en vaihtaisi päivääkään pois.
VastaaPoistaMukavaa keskiviikkoa Marja <3
Kiitos, Tiia, kommentistasi. Kiva lukea, että arkesi on onnellinen. Elämähän on suuremmakksi osaksi arkea.
PoistaLukiessani tekstiäsi mieleeni tuli suuresti ihailemani Tommy Hellstenin kirja "Saat sen mistä luovut:elämän paradoksit". Olen onnellinen. Vastoinkäymiset kuuluvat elämään ja saavat tuntemaan surua, mutta ne eivät vähennä onnellisuutta.
VastaaPoistaKiitos, Kirsti, kommentistasi. Minäkin tykkään Tommy Hellstenistä. Hän aivan oikein yrittää tehdä psykologiasta ymmärrettävämpää. On lisäksi niin charmantti.Ihana mies.
PoistaOnnellisuutta olen pohtinut itsekin. Olen ollut pitkälle keski-ikään asti negatiivinen luonne ... pessimisti ja kyyninen. Olen opetellut olemaan tyytyväinen ja optimisti. Parasta onnea on se, kun sitä ei tarvitse miettiä, tai se, kun ei tunnu miltään: sellainen mukava hyrinä vaan.
VastaaPoistaOlet täysin oikeassa: kun on onnellinen, se on tasapainoa, "mukavaa hyrinää". Kiva, että olet opetellut pois negatiivisuudesta. Vaikka kyllä sitä joskus tarvitaan.
PoistaKaunis teksti onnellisuudesta. Totta joka sana. <3
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Ida. Ehkä totta mutta ei mitenkään kaunis.
PoistaKiva postaus Marja! Olen kyllä onnellinen :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi MINI. Hienoa että olet onnellinen. Pidä siitä koko syämellä kiinni.
PoistaOlipa kyllä mielenkiintoinen postaus, joka laittoi ajattelemaan! Tuo on kyllä ihan totta, että monet ajattelee olevansa onnellisia "sitten kun.." Valitettavasti myös minä kuulun siihen kastiin. Olisi hienoa, jos osaisi olla aidosti onnellinen elämän puutteista huolimatta!
VastaaPoistaKiitos Katja kommentistasi. Suomalaisille ja muille skandinaaveille sitku-ajattelu on hyvin yleistä. Etelä-Eurooppalaiset osaavat paremmin olla hetkessä. Carpe diem.
PoistaTämä on kyllä niin totta. "Sitku"-ajattelusta... mulla oli ja on vieläkin kaapissa vaatteita, joita aion käyttää "sitku"..sitä sitkua ei koskaan tullut, ja osa jäänyt jo pieneksi.
VastaaPoistaJos antaa itselleen luvan luoda kaikenlaisia odotuksia esim matkoille, voi pettyä pahasti.
amä lähden nykyään matkoilla avoimin, hieman seikkalumielisin mielin ja ei ole tarvinnut pettyä.
Elämä on-tässä ja nyt!
Kiitos, Anonyymi kommentistasi Tuo sitku on monen harmina. Voisi joskus vain lähteä reissuun spotaanisti ja ottaa terminaalissa jonkin vapaan matkan. Jonnekkin.
PoistaKyllä minä olen onnellinen. Niinä päivinä, jolloin on vaikeampi miettiä onnellisuutta, ajattelen asioota, joista olen juuri silloin kiitollinen.
VastaaPoistaHienoa että olet onnellinen ihminen. Kiitollisuudenkin osaat. Ei tarvise mennä jonnekin - rahakkaalle - kurssille opettelemaan kiitollisuutta.
PoistaVoisin sanoa, että olen tyytyväinen elämääni. :) Koen, että elämäni on ainakin tällä hetkellä sopivan täynnä. Kaikkea on sopivasti. Aina ei elämä hymyile, mutta jotenkin se elämän rosoisuuskin voi olla hyvää elämää, jos on oikea asenne. <3
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Marjaana. Ihana jos sinun elämässä on kaikkea hyvää tarpeeksi.
VastaaPoista