Vainoharhaisuudesta

 

Vainoharhaisuus eli paranoidisuus tarkoittaa uskoa siihen  , että muut ovat joillakin tavoilla vastaan ja yrittävät vahingoittaa.

Monesti vainoharhaisuuteen liittyy voimakasta ahdistusta ja pelkotiloja. Pahimmillaan siihen liittyy psykoosi, todellisuudesta irtaantunut ajattelu ja aistiharhat.

Joillakin voi olla jatkuvasti vainoharhaisia ajatuksia, paljastaa tutkimustieto 20 viime vuoden ajalta. Yli kymmenen prosenttia väestöstä ajattelee säännöllisesti vainoharhaisesti.

Koronapandemia teki maailmasta arvaamattoman ja se on tehnyt ihmisistä vainoharhaisempia. Jotkut alkoivat uskoa salaliittoväitteitä maskeista ja rokotuksista. Jotkut alkoivat myös uskoa Qanon salaliittoteoriaan.

Sen mukaan maailmaa hallitsee satanistinen valtaeliitti, joka harjoittaa pedofiliaa ja rituaalimurhaa lapsia. Qanon-ajattelussa Donald Trump pelastaa maailman satanismilta.

Suomessakin on ollut arviolta tuhansia ihmisiä, jotka uskovat johonkin Qanonin teorioista.

Yleisellä tasolla vainoharhaisia ajatuksia voi ennakoida korkeaksi koettu stressi, huoliajattelu, sosiaalinen eristäytyneisyys, toistuvat unihäiriöt sekä jatkuva alkoholin käyttö.

Sosiaalisten verkostojen puutteessa yksilö ei saa hankittua myönteisiä kokemuksia vuorovaikutuksesta eikä tule keskustelleeksi omista ajatuksistaan toisten kanssa.

Yksinäisyys ja eristäytyminen altistavat muillekin psykiatrisille sairauksille, kuten ahdistukselle ja deppressiolle, jotka puolestaan altistavat vainoharhaisuudelle.

Myös nettiriippuvuus ja liiallinen nettipalstoilla roikkuminen on selkeästi kytköksissä vainoharhaisuuteen.

Tätä on tutkittu paljon viime vuosina. Liiallinen netissä oleminen altistaa ihmisen keskustelukuplille, joissa keskustelu voi olla kuitenkin todellisuudesta vieraantunutta. 

Liiallinen netissä oleskelu vähentää keskimäärin sosiaalisia suhteita, jotka taas suojaavat vainoharhaisilta ajatuksilta.

Tämän lisäksi nettiriippuvuus voi muokata aivojen mielihyvämekanismeja niin, että myös alttius psykoosille kasvaa.

Nykyään ymmrretään, että vainoharhaisuus ei ole joko-tai. Se on ennemminkin jatkumo, jossa yksilö voi liikkua lievempään tai vakavampaan suuntaan ajan kuluessa.

Lievässä haitallisessa vainoharhaisuudessa ihminen tuntee haavoittuvuutta - eli pelkoja siitä, että toiset ovat kovin kriittisiä itseä kohtaan selän takana.

Vakavammassa muodossa ihminen uskoo virheellisesti, että muut haluavat järjestelmällisesti vahingoittaa häntä ja ovat valmiita näkemään sen vuoksi vaivaa.

Ääripäässä on psykoottinen ajattelu, joka on irtaantunut selkeästi todellisuudesta. Henkilö voi uskoa muun muassa siihen, että viranomaiset jahtaavat häntä ja asentavat hänen asuntoonsa kuuntelulaitteita.

Ihminen voi häilyvästi käydä psykoosin puolella ja tulla takaisin. On myös reaktiivisia ja lyhytkestoisia psykooseja, kuten synnytyksen tai päihteiden käytön jälkeen.

Lähteet: Helsingin Sanomat 17.4.2023, kuvat Pixabay

High functioning -masennus

 

High functioning -masentuneella on tavallisen masennuksen oireet: mikään ei tunnu miltään, kaikki on harmaata ja tylsää. Yksi asia kuitenkin erottaa high functioning -masentuneen tavallisesta masennuksesta. Kärsimys on, mutta toimintakyky ei täytä masennuksen kriteereissä mainittua toimintakyvyn laskua.

High functioninig -masennus on hyvin suoriutuvien tauti, heidän jotka ovat tottuneet siihen, että asiat hoidetaan. Se rinnastetaan usein dystymiaan eli lievään pitkäaikaiseen masennukseen.

Dystymiasta kärsii vuosittain kolme prosenttia ja elämänsä aikana noin kuusi prosenttia, se on merkittävä määrä. Moni dystyyminen kokee, että on ollut aina melankolinen. Tämä voi näkyä ilmeettömyytenä, vähäeleisyytenä ja pessimisminä. Myös usko tulevaisuuteen on heikko.

Ihmisellä saattaa olla tunne, että minuudessa on jokin ytimellinen vika. Joskus tunne voi muuttua hiljaiseksi epätoivoksi. Hiljaisen epätoivon vertauskuva kuvaa sitä, että ihminen ei huomaa tilaansa, koska on niin tottunut siihen. Moni ei hakeudu hoitoon, koska tuntee olleen aina samanlainen.

Sama pätee high functioning -masennukseen: jos jaksaa maksaa laskut, käydä töissä ja harrastaa, ei avun tarvetta usein tunnista. Vertauskuvallisesti tavallisesta masennuksesta puhuttaessa voi ajatella että akku ykskaks tyhjenee. Dystymiassa akku toimii koko ajan mutta aliteholla. Ei tapahdu isoa äkillistä tyhjenemistä. Jos lievää masennusta ei hoida, voimat voivat kuitenkin jossain vaiheessa loppua.

Eriyisesti nuorten tyttöjen ja naisten masennus on lisääntynyt. Alle 30-vuotiaana masennuksen vuoksi eläköityneiden määrä kasvaa. High functioning -masentuneet eivät välttämättä näy tilastoissa. He saattavat sinnitellä tilanteensa kanssa.

Kolmasosa masennuksen puhkeamisesta selittyy geneettisillä tekijöillä. Muita masennuksen riskitekijöitä ovat muun muassa yksinäisyys, neuroottisuus, päihteiden käyttö ja traumaattiset kokemukset.

Lähteet: Helsingin Sanomat 28.1.2021, kuvat omat

Rupattelu on hyväksi

Väitän, että rupattelulla julkisilla paikoilla on maantieteellisiä eroja. Muutin aikanaan Itä-Suomesta Turkuun opiskelemaan ja siellä ei juurikaan rupateltu. Aluksi yritin jutella bussissa vieruskaverin kanssa, mutta sain ihmetteleviä ja kylmiä katseita osakseni. Ymmärsin olevani outo.

Turusta muutettiin Pohjanmaalle, eikä sielläkään juuri puhuttu julkisilla paikoilla. Sitten muutettiin Itä-Suomeen tälle pienelle paikkakunnalle, Mäntyharjulle. Täällä taas ihmiset juttelevat julkisilla paikoilla, etenkin ruokakaupassa ja kadulla. Tämä voi johtua myös paikkakunnan pienuudesta.  

Tutkimusten mukaan rupattelulla on positiivinen vaikutus kummankin osapuolen hyvinvointiin. Siitäkin huolimatta että tuntemattoman kanssa puhuminen voi olla joillekin ahdistava tilanne. Mutta kontaktin välttämisen syynä voi olla esimerkiksi väsymys, huono päivä, hiljaisuuden kaipuu. Silloin ei jaksa rupatella.

Rupatteleminen saattaa auttaa vähentämään yksinäisyyttä. Pitkäaikainen, vaikea yksinäisyys aiheuttaa 20-25-kertaisen riskin ennenaikaiselle kuolemalle. Se voi lisätä sydän- ja verisuonisairauksia, alkoholismia, itsetuhoisuutta. Suomessa joka kymmenes ihminen tuntee itsensä yksinäiseksi.

Britanniassa on herätty yksinäisyyden yhteiskunnallisiin haittoihin. Siellä on jopa yksinäisyysministeri. Lontoossa on juttelubusseja ja junissa keskusteluvaunuja.

Suomalainen puhekulttuuri on luultua eläväisempää. Käsitys juroista, hiljaisista suomalaisista on perua 1800-luvun nationalistien suomalaisuuspuheesta, jossa olimme epäsosiaalisia metsäläisiä vailla tapoja tai sosiaalisia taitoja.

Suomalaisten small talkissa arvostetaan asiallista puhetta. Pelkkä latteuksien ja itsestäänselvyyksien luettelu ei sovi. Tyhjänpuhumista vältetään. Itsestä ei saisi puhua liikaa eikä osoittaa liikaa tunteita. Suomalaiset sietävät hyvin hiljaisia hetkiä seurassa.

Syyskuussa käynnistyy valtakunnallinen Lähde-liike. Se  pyrkii lisäämään keskustelua yksinäisyydestä, ja aktivoimaan suomalaisia viettämään aikaa toistensa seurassa. Lähde-päivinä ihmisiä kannustetaan juttelemaan metroissa, junissa, busseissa.

Ovatko suomalaiset sinun mielestäsi hiljaisia?

  

Lähteet: Helsingin Sanomat 4.7.2019, kuvat omat

Tavoitteenani hyvä vanhuus

Minä toivon niin kovasti, että saisin elää eläkeelle pääsyyn asti. Ja sitten eläkkeellä saisin rauhassa pohtia alkuksi monia asioita:

Saanko vihdoin päättää, miten elän?

Hyvään, aktiiviseen vanhuuteen kuuluu, että jokainen määrittelee sen omalla tavallaan. Näin elämästä tulee mukavampaa. Voi elää ajattelematta, mitä muut ajattelee ikävuosista tai miten odotetaan toimivan. 

Kannattaako suunnitella vai muistella?

Oma mielikuva omasta iästä ja jaksamisesta vaikuttaa siihen, kuinka voi. Niiden, jotka ajattelevat olevansa kalenteri-ikäänsä nuorempia, on huomattu elävän keskimääräistä pidempään. Kannattaisi ajatella tulevaa ja - totta kai - on hyvä muistella elettyä elämää.

Yksin jääminen vanhana

Joitakin ajatus yksin olosta ahdistaa. Toiset suhtautuvat siihen rauhallisesti. Mutta taitavat olla vähemmistö. Tutkimusten mukaan  yksinäisyydestä kärsivää auttaa, että pääsee toisten ihmisten kanssa johonkin toimintaan.

Uuden oppiminen

Uuden oppiminen sujuu vanhana aivan hyvin. Se on vain vähän hitaampaa kuin nuorena. Onneksi tunne-elämään tulee rauhoittumista, tyyneyttä. Tutkijat puhuvat Senior Coolness-asenteesta. On kiva olla vähän cool.

Miten saa aikansa kulumaan eläkkeellä?

Aluksi on varmasti vähän puusta pudonnut olo. Sitten on todennäköisesti mukava nauttia päivien kulun omasta rytmistä. Voi tulla myös mieli  kohdata uusia haasteita. Tehdä jotakin mikä tekee elämästä merkityksellisen. Kannattaisi pysyä osana sosiaalisia verkostoja ja yhteiskuntaa.

Rapistuminen voi pelottaa.

Ehkä kannattaisi omaksua uusia elämää rytmittäviä rutiineja ja harrastuksia. Uusi kiinnostuksen kohde tai jäsenyys ryhmässä piristää. Elämään liittyvät tapahtumat ja menetykset olisi hyvä yrittää hyväksyä. Niihin kiinni jääminen kuluttaa voimavaroja.

Minkälainen on sinun eläkeikäsi? Jos olet vielä työelämässä, mikälaiseksi  kuvittelet eläkeikäsi?

Lähteet: Hyvä terveys 14/2017, kuvat pexel, Pixabay