Vanheneminen etenee hitaammin kuin ennen

 

Sitä mukaan kun elinolot ovat kehittyneissä maissa parantuneet, ovat vanhempaan ikään ehtineet vetreämpiä ja elinvoimaisempia kuin vastaavan ikäiset olivat aikaisempina vuosikymmeninä.

"Monelle ihmiselle 70 voi olla 60", näin kertoo laajan tutkimuksen tekijä amerikkalainen professori John Beard tuoreen tutkimuksen tiedotteessa.

Esimerkiksi vuonna 1950 syntynyt, joka oli 68-vuotias siis vuonna 2018 oli tutkimuksen mukaan henkisesti ja fyysisesti vetreämpi kuin vuonna 1940 syntynyt henkilö oli 62-vuotiaana.

Beard on ensimmäinen kirjoittaja tutkimuksessa, joka vertasi keskenään eri vuosikymmeninä syntyneitä brittejä sekä kiinalaisia keskenään. Tutkimuksen julkaisi tiedelehti Nature Aging.

Ansio yli kuusikymppisten "nuorentumisesta" kuuluu koulutuksen, ravitsemuksen ja yleisen puhtaanapidon parantumiselle.

Totta kai myös lääketieteen kehittyminen on edistänyt ikääntyvien toimintakykyä. Muun muassa tekonivelten kehittyminen ja kroonisten sairauksien, kuten sydän- ja verisuoni sairauksien, hoidot ovat osaltaan vahvistaneet ikääntyvien toimintakykyä.

Parantumiset ikääntyvien toimintakyvyssä ja elinvoimassa ovat tutkimuksen mukaan suuria. "Yllätyimme, miten suuria nämä parannukset ovat, etenkin kun vertasimme toisen maailmansodan jälkeen syntyneitä aikaisemmin syntyneihin", Beard sanoo.

Suomessa on havaittu sama toimintakyvyn parantuminen, sanoo professori Timo Strandberg.

"Myös vielä iäkkäämpien toimintakyvyn kohentuminen  on havaittu Helsingin vanhustutkimuksen pitkän ajan seurannassa", Stranberg kommentoi.

Vanhenevat usein arvostavat itsenäistä toimintakykyä enemmän kuin pelkkiä jatkovuosia.

Toimintakyvyssä on monia ulottovuuksia, kuten tiedolliset ja fyysysiset, mielen hyvinvointi ja aistien kuten näön ja kuulon toiminta. Tutkimus tarkasteli myös vitaalisuutta eli elinvoimaa.

Beard sanoo, että yli kuusikymppisten toimintakyvyn vahvistuminnen ei ole itsestään selvää. Yksi heikentävä tekijä on ylipaino, joka voi kääntää kehityksen vastakkaiseksi.

Toimintakykyyn ja elinvoimaan liittyviä tekijöitä on tutkimuksessa parikymmentä. 

"Liikunnallisuudesta kertovat kävelynopeus ja istumaan nousun helppous ja tasapaino. Puristusvoima esimerkiksi kertoo elinvoimasta"

Tärkeistä itsenäisen toimintakyvyn kannalta on se, että muistin osa-alueet pelaavat. Mieliala on myös tärkeä tekijä ja siihen liittyvät esimerkiksi onnellisuuden ja yksinäisyyden kokemukset.

Lähteet: Helsingin Sanomat 10.1.2025, kuvat omat

Kamala maha ja rumat reidet

Minulla on allit ja niissä selluliittia kuten myös reisissäni. Sukuni naisten tapaan silmäluomeni roikkuvat ja minulla on silmäpussit. Kasvojen ihohuokoset ovat suurentuneet. Suun ympärillä on  sulkeet... Onhan näitä.

Minä en kuitenkaan juurikaan murehdi näitä vanhenemisen merkkejäni. Ne ovat luonnollisia ja kuuluvat tähän 58 vuoden ikään. En ajattele, mitä muut ajattelee - etenkään miehet. Minulla on rakas puoliso, joka hyväksyy minut fyysisine ja psyykkisine piirteineni.

Nykyisin minulle kehon toimintakyky on tärkeämpää kuin sen ulkonäkö. Olen "varautunut" jo vanhuuteen lenkkeilemällä ja aloittamalla taas kuntosalin.

Laihdutin joo talvella. Tyttäreni kuoli ja lohtusöin vuoden suruuni. Nämä surukilot lähtivät todella vaikeasti. Kuuluu sekin ehkä myös ikään. Laihdutin, koska sokeriarvoni olivat viitearvojen yläpuolella. Sokeriarvot tippuivat laihdutuksen jälkeen. Ja liikkumisestakin tuli helpompaa, nautittavaa.

Jotenkin nämä seuraavat Hesarin päiväkirjat tuntuvat tavanomaista karuimmilta. Poikkeuksiltakin. Ei kai näin ole kaikilla. Ei ystävillä, kavereilla, tuttavilla ja itselläni.  

49-vuotias nainen:

"Kaikki vaatteet kiristää ja ahdistaa. Olen aina ollut tosi tietoinen vyötärönympäryksestä enkä kestä mitään vähänkään kiristävää tai se tuntuu tosi rumalta. Tänään turvonneena mallaan erilaisia paitoja ja farkkuja. Itken vähän ja laitan joogatrikoot ja yli-ison hupparin. Niissä näytän sitten omasta mielestäni vielä isommalta. Pallolta. Itken lisää ja päätän, että pakko laihtua. Tuntuu, että kaikki on läskiä, kaksari on varmasti muuttunut kolmoisleuaksi."

Tekstin pätkän on kirjoittanut 49-vuotias nainen, joka Hesarin pyynnöstä piti päiväkirjaa muutaman päivän ajan, millaisina hetkinä ja kuinka usein hän ajattelee omaa ulkonäköään pahalla. Tällaisia hetkiä on melko paljon ja hyvin usein rumuudesta liittyy painoon.

" Jäin tänä aamuna katsomaan Instasta naista, joka oli antanut hiustensa harmaantua niin, että latvat on vaaleanruskeat ja juuressa on kymmenen senttiä harmaan ja ruskean sekoitusta. Mietin, että sen pitäisi näyttää hyvältä, koska on hienoa, ettei taivu yhteiskunnan normeihin, vaan antaa omien hiustensa olla sellaiset kuin on. Mutta ei voi mitään, ne näyttävät ihan kauheilta. Mietin myös, johtuuko se siitä, kun se on oma kauhukuva. Omat hiukset näyttäisivät just tuolta, jos en värjäisi. En voi itselleni mitään, tuo tukka on kauhea." Nainen, 49

Usein ajatellaan, että murrosiässä on normaalia välillä inhota vartaloaan ja sen muutoksia, mutta miksi vielä viisikymppiset naisetkin sättivät ulkonäköään ja puhuvat itsestään rumasti?

Ikä ei automaattisesti vie pois ajatusta, että joku osa itsestä on vääränlainen, vaikka elämänkokemuksen myötä saattaa tulla välineitä, joilla asiaa voi käsitellä, sanoo lihavuustutkija ja apulaisprofessori Hannele Harjunen Jyväskylän yliopistosta.

49-vuotiaan naisen tavoin päiväkirjaa piti 75-vuotias nainen. Hän taas kertoo joka kerta suihkusta tullessaan "ällistyvänsä, miten jollakin voikin olla noin rumat sääret, laikukkaat ja paksut".

"Ei minulle siitä paha mieli tule, hämmästelen sitä vain."

 "Iltapäivällä kävin suihkussa ja kun rasvasin kasvojani kylppärissä, en pitänyt peilikuvastani: kaulassa on poimuja, yläluomet roikkuvat melkein silmien päällä ja kasvojen iho on aivan kirjava. Toinen kulmakarvakin on kummallisesti ohentunut. Mutta olin armollinen itselleni ja päätin, että olen ihan ok. Vain sinertävät sääreni näyttivät niin rumilta, että ne kannatti noteerata. Illalla siivosin iPadiani ja poistin kaikki selfiet, joissa näytin liian paksukaulaiselta tai joissa kaulan iho roikkui rumasti. Niitä oli paljon.", nainen 75.

75-vuotias muistaa jo nuorena oppineensa, että naisen on syytä pitää kasvoillaan aina eräänlaista  "puolihymyä".  

Lukuisat naiset ovat oppineet, ettei naisen pidä näyttää happamalta tai nyrpeältä ja kuinka hymy kaunistaa vähän rumemmankin naisen.

"Hymyilyhän on etenkin suomalaisille aika vaikeaa, ja siinä ihan oikeasti naamalihakset väsyvät. Muistan aina Voi hyvin-lehden päätoimittajan ohjeen, kuinka näitä puolihymyyn tarvittavia lihaksia voi vahvistaa niin, että pitää lyijykynää poikittain suussa samalla, kun vaikkapa kuorii perunoita", 75-vuotias nainen sanoo. 

 

Media ainoastaan ei ole vastuussa siitä, että naiset ajattelevat itsestään rumasti. Sitä ylläpidetään monissa muissakin paikoissa yhteiskunnassa, kuten vaikkapa kouluterveydenhuollossa tai liikuntatunneilla. Lisäksi naisille on voinut syntyä jonkinlainen trauma, jos painosta on huomauttanut joku läheinen.

Viime vuosina on tultu vähän tietoisemmiksi siitä, ettei ole ok töräytellä lihavien ihmisten ulkonäöstä mitä tahansa. Mutta sen sijaan esitetään, että toisten lihavuus häiritsee ihan vain terveyssyistä. Painosta on tullut terveyden mittari ja ei-hyveellisten ominaisuuksien merkki.

Joitakin muutoksia ulkomuoto vaatimuksissa vuosien varrella tapahtunut. "Nykyään naisilla saa olla lihaksia", Hannele Harjunen sanoo. Saa, vai pitää? Esimerkiksi 1990-luvulla ihailtiin pientä pyllyä, kun nyt taas suosiossa on sitä muhkeampi malli. Se ei kuitenkaan tarkoita, että takapuoli saa olla sinne tänne hyllyvä kasa, vaan sen pitää olla treenattu.

Toisin kuin miehet naiset alkavat monesti seurassa puhua lihomisestaan tai haukkuvat ongelma-alueitaan. Tämä on jonkinlainen ryhmään kuuluvuuden osoitus. Dieettipuhe on naisten keskuudessa samanlainen puheenaihe kuin sää, normaalia small talkia.

Kun naiset haukkuvat joitakin ruumiinosiaan, he voivat katsoa itseään ikään kuin ulkopuolelta - usein pääasiassa miehen silmin. Vaikka virallisesti eletään tasa-arvossa eikä naisen kelpoisuus yhteiskunnassa määrity ulkonäöllä, miehiltä saatu katse on yhä naisille arvokasta valuuttaa, jonka varaan omanarvontuntoa voi rakentaa.

Miehen katse liittyy myös ikään: ajatellaan, että kun miehet lakkaavat katsomasta vanhenevaa naista, naisesta tulee "näkymätön". Sitä joko kauhistellaan tai hehkutetaan: kuinka vapautuu kuin joistakin kahleista.

Yhteiskunnan läpäisee oletus, että naisten ulkonäön kommentointi on jotenkin asiaan kuuluvaa. Ja miehen huomio on paras mahdollinen hyväksyntä tai palkkio.

"Tuijotan mahaani, joka on kamala. Olen lihonut ja ällöttää ihan joka paikassa. Harmaat  puskee myös esiin.  Pitäisi ajatella, että kaikki kehot ovat kauniita, mutta oma ällöttää.", sanoo nainen 49 v.

Markkinataloudessa on eduksi, että ihmiset kokevat säärensä, karvansa, reitensä, mahansa, hiuksensa, kaulansa rumiksi, sillä sitä kautta heidät saa ostamaan aina lisää tavaraa ja palveluita asiaa korjaamaan.

Ja naisille voi myydä myös kurssin, jossa voi opetella lempeää kehopuhetta itseään kohtaan. Yhä on yleistä ajatella, että on jokaisen omalla vastuulla ratkoa ongelmiaan itsekseen sen sijaan, että koetettaisiin muuttaa yhteiskuntaa.

Lähteet: Helsingin Sanomat 13.4.2023, kuvat Pixabay

Onko sinulla joustava mieli eli hyvä resilienssi?

 

Muotisana resilienssi tarkoittaa lähinnä joustavaa mieltä.

Resilienssi on kykyä joustaa koettelemuksista takaisin toimintakykyiseksi. Se tekee helpommaksi pärjätä arkisten stressitekijöiden,  isojen muutosten ja vastoinkäymisten kanssa.

Kaikki elämän aikaiset kokemukset muovaavat resilienssiä - varsinkin vastoinkäymiset. Ne lisäävät kehon sisäistä tietopankkia siitä, miten missäkin tilanteessa kannattaa reagoida.

Kun kaikki on aina hyvin, eikä mitään ongelmia tarvitse ratkoa, resilienssille ei ole tarvetta ja sen taito surkastuu. Se kasvaa säröistä ja traumoistakin. Se on tavallaan kehon itseluottamusta.

Ilmiötä on tutkittu 1950-luvulta asti. Joillakin on paremmat mahdollisuudet kestää kovia vastoinkäymisiä lapsesta saakka. Joku toinen on elänyt hyvin turvallisen lapsuuden, mutta romahtaa näennäisesti pienestä vastoinkäymisestä.

Jos hankaluuksia ei ole kokenut riittävästi lapsuuden ja nuoruuden aikana, niissä pärjääminen voi olla aikuisena hankalampaa. Paljon resilienssiä omaavat ihmiset tunnistavat tunteita ja niiden hyväksymistä.

Paljon resilienssiä omaavat ihmiset ovat saaneet myös apua lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Riittää, että joku on aidosti kohdannut kovia kokeneen lapsen tai nuoren niin, että hän on voinut rakentaa turvallisuuden tunnetta.

Suomalaisina meillä on totuttu selviytymään vaikeuksista sisulla. Entä miten se poikkeaa resilienssistä? Sisu yrittää puskea läpi harmaan kiven, ja resilienssi tietää, miten kivi kierretään. Resilienssi säästää voimia  niin, että ihminen pystyy säilyttämään toimintakykynsä. Sen avulla oppii tunnistamaan omat rajansa.

 

Jos resilienssiä on vähän, tunnetaitojen opettelu voi tuntua vaikealta. Moni valitsee mieluummin jatkuvassa stressissä elämisen kuin omien tunteidensa tutkimisen.

Jos kohtaa omat tunteensa, voi alkaa ymmärtää, mistä kaikesta on jo selvinnyt. Tunteiden tunnistaminen auttaa reagoimaan vastoinkäymisiin sopivalla voimalla.

Jos jokainen kriittinen sana ja arjen hankaluus tuntuu melkein maailmanlopulta, reaktio on suhteettoman raju. On paha mieli,  stressi jyllää kehossa aivan turhaan.

Kun on resilienssiä, myös onnea ja iloa voi kokea aidosti. Se ettei kaikesta stressaa kasvattaa positiivisia tunteita. Resilienssi tuo luottamuksen siihen, että elämä kantaa.

Lähteet: Kauneus&Terveys 7/21, kuvat omat

High functioning -masennus

 

High functioning -masentuneella on tavallisen masennuksen oireet: mikään ei tunnu miltään, kaikki on harmaata ja tylsää. Yksi asia kuitenkin erottaa high functioning -masentuneen tavallisesta masennuksesta. Kärsimys on, mutta toimintakyky ei täytä masennuksen kriteereissä mainittua toimintakyvyn laskua.

High functioninig -masennus on hyvin suoriutuvien tauti, heidän jotka ovat tottuneet siihen, että asiat hoidetaan. Se rinnastetaan usein dystymiaan eli lievään pitkäaikaiseen masennukseen.

Dystymiasta kärsii vuosittain kolme prosenttia ja elämänsä aikana noin kuusi prosenttia, se on merkittävä määrä. Moni dystyyminen kokee, että on ollut aina melankolinen. Tämä voi näkyä ilmeettömyytenä, vähäeleisyytenä ja pessimisminä. Myös usko tulevaisuuteen on heikko.

Ihmisellä saattaa olla tunne, että minuudessa on jokin ytimellinen vika. Joskus tunne voi muuttua hiljaiseksi epätoivoksi. Hiljaisen epätoivon vertauskuva kuvaa sitä, että ihminen ei huomaa tilaansa, koska on niin tottunut siihen. Moni ei hakeudu hoitoon, koska tuntee olleen aina samanlainen.

Sama pätee high functioning -masennukseen: jos jaksaa maksaa laskut, käydä töissä ja harrastaa, ei avun tarvetta usein tunnista. Vertauskuvallisesti tavallisesta masennuksesta puhuttaessa voi ajatella että akku ykskaks tyhjenee. Dystymiassa akku toimii koko ajan mutta aliteholla. Ei tapahdu isoa äkillistä tyhjenemistä. Jos lievää masennusta ei hoida, voimat voivat kuitenkin jossain vaiheessa loppua.

Eriyisesti nuorten tyttöjen ja naisten masennus on lisääntynyt. Alle 30-vuotiaana masennuksen vuoksi eläköityneiden määrä kasvaa. High functioning -masentuneet eivät välttämättä näy tilastoissa. He saattavat sinnitellä tilanteensa kanssa.

Kolmasosa masennuksen puhkeamisesta selittyy geneettisillä tekijöillä. Muita masennuksen riskitekijöitä ovat muun muassa yksinäisyys, neuroottisuus, päihteiden käyttö ja traumaattiset kokemukset.

Lähteet: Helsingin Sanomat 28.1.2021, kuvat omat