High functioning -masennus

 

High functioning -masentuneella on tavallisen masennuksen oireet: mikään ei tunnu miltään, kaikki on harmaata ja tylsää. Yksi asia kuitenkin erottaa high functioning -masentuneen tavallisesta masennuksesta. Kärsimys on, mutta toimintakyky ei täytä masennuksen kriteereissä mainittua toimintakyvyn laskua.

High functioninig -masennus on hyvin suoriutuvien tauti, heidän jotka ovat tottuneet siihen, että asiat hoidetaan. Se rinnastetaan usein dystymiaan eli lievään pitkäaikaiseen masennukseen.

Dystymiasta kärsii vuosittain kolme prosenttia ja elämänsä aikana noin kuusi prosenttia, se on merkittävä määrä. Moni dystyyminen kokee, että on ollut aina melankolinen. Tämä voi näkyä ilmeettömyytenä, vähäeleisyytenä ja pessimisminä. Myös usko tulevaisuuteen on heikko.

Ihmisellä saattaa olla tunne, että minuudessa on jokin ytimellinen vika. Joskus tunne voi muuttua hiljaiseksi epätoivoksi. Hiljaisen epätoivon vertauskuva kuvaa sitä, että ihminen ei huomaa tilaansa, koska on niin tottunut siihen. Moni ei hakeudu hoitoon, koska tuntee olleen aina samanlainen.

Sama pätee high functioning -masennukseen: jos jaksaa maksaa laskut, käydä töissä ja harrastaa, ei avun tarvetta usein tunnista. Vertauskuvallisesti tavallisesta masennuksesta puhuttaessa voi ajatella että akku ykskaks tyhjenee. Dystymiassa akku toimii koko ajan mutta aliteholla. Ei tapahdu isoa äkillistä tyhjenemistä. Jos lievää masennusta ei hoida, voimat voivat kuitenkin jossain vaiheessa loppua.

Eriyisesti nuorten tyttöjen ja naisten masennus on lisääntynyt. Alle 30-vuotiaana masennuksen vuoksi eläköityneiden määrä kasvaa. High functioning -masentuneet eivät välttämättä näy tilastoissa. He saattavat sinnitellä tilanteensa kanssa.

Kolmasosa masennuksen puhkeamisesta selittyy geneettisillä tekijöillä. Muita masennuksen riskitekijöitä ovat muun muassa yksinäisyys, neuroottisuus, päihteiden käyttö ja traumaattiset kokemukset.

Lähteet: Helsingin Sanomat 28.1.2021, kuvat omat