Kun katumus pysyy

 

Minä en paljoa kadu menneisyydestä. Jonkin verran kyllä ammatinvalintaa. Halusin lääkäriksi yläasteelta lukion toiseen luokkaan. Sitten hurahdin hipiksi ja lääkärin ammatti ei tuntunut lainkaan hohdokkaalta. Hah! Halusin puutarhuriksi tai joogaohjaajaaksi. Puutarhuriksi opiskelinkin ja työkokemus oli vuosi Tanskassa isossa puutarhassa. Päädyin maailmalla matkatkustamisen jälkeen opiskelemaan psykologiaa, uskontotiedettä, filosofiaa, kasvatustiedettä, kirjallisuustiedettä ja teologiaa Turun yliopistossa.

Joten turhaan lukiossa opiskelin pitkää matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa. Olen matemaattisesti jonkin verran lahjakas, vaikka työtä teetti nämä matemaattiset aineet. Luonnontieteellinen maailmankatsomus ei sopinut hipille vaan mystiikka kyllä.

Olen ajatellut, että ehkä en olisi sen onnellisempi, vaikka olisin lääkäri. Samat haasteet elämässä. Ja olisin varmasti valvonut öitä miettien potilaitani.

Katumus rasittaa lähes kaikkia jossakin vaiheessa elämää. Joskus tähän tunteeseen voi jäädä kiinni jopa vuosien ajaksi. Menneiden vatvoimisesta olisi hyvä päästä irti, sillä pitkään jatkuessaan se voi suistaa ihmisen masennukseen.

On mahdotonta elää niin, ettei ikinä kadu mitään, sillä katumuksen tunne kuuluu tiiviisti ihmisyyteen. Joillakin ihmisillä katumus voi tosin mennä niin nopeasti ohi, että he eivät pidemmällä aikavälillä tunne katuvansa.

Katumus voi vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin monella tapaa negatiivisesti. Jatkuva menneisyyden vatvominen ja murehtiminen on ihmismielelle kuormittavaa.

Ihminen voi pyörittää ajatusta siitä, kuinka olisi pitänyt tehdä toisin, jotta elämä olisi nyt onnellisempaa. Tämä lisää ahdistusta ja stressiä, mikä puolestaan voi johtaa uniongelmiin tai jopa masennukseen. Katumuksen syövereihin uppoamainen voi vaikuttaa jopa ihmisen kognitiivisiin kykyihin.

Toimintakyky töissä ja elämässä voi häiriintyä, jos energiaa kuluu katumiseen. Myös itsetunto häiriintyy, jos syyllistää itseään jatkuvasti menneisyydestään.

Katumuksen aiheita on muun muassa parisuhde, ammatinvalinta, asuinpaikka tai kännimokailut. Moni katuu menetettyjä mahdollisuuksiaan. Usea toivoo, että olisi kertonut läheisilleen aiemmin tai useammin rakastavansa heitä.

Tutkimusten valossa näyttää siltä, että ihmiset katuvat eniten niitä asioita, jotka ovat jääneet tekemättä.

Näkökulman vaihtaminen voi auttaa irtaantumaan katumuksesta. Voin sanoa itselleen, että lopulta ei voi tietää, olisivatko asiat nyt paremmin, jos olisi tehnyt toisin.

Lähteet:  Helsingin Sanomat 18.11.2021, kuvat omat