Flunssassa hitaita päiviä

                 Nenäliinojani.

Sain flunssan. Aikuisiän pahimman. Nuha, kurkkukipu, yskä, korvakipu. Kehoni on niin herkillä, että korvakorutkin sattui. Lihakset myös kipeät. Pari yötä meni melkein valvoessa, kun nenä meni tukkoon makuuasennossa. Ei auttanut höyryhengitys ja Finrexin. 

Minulla on yleensä korkea kipukynnys. Mutta tämä flunssa on niin kokonaisvaltainen, että tunnen itseni tosi sairaaksi. Niistän ja valitan miehelle. Olen dramaattinen.

Tämähän on niin, että lapsi minussa on todella sairas ja haluaa apua mieheltä. Sen sijaan aikuinen minussa on huvittunut lapsen käytöksestä. Hyvin huvittunut. Valitus kannattaisi jo lopettaa. Sehän on vain flunssa.

Esimerkiksi hammmaslääkäriin meno pelottaa. Ei kipu vaan avuttomana oleminen vieraan ihmisen ronkkiessa minun hampaita, eikä siinä voi paeta pois. Minulle tehtiin tänä vuonna hampaan juurihoito. En halunnut puudutusta, koska voisin keskittyä kipuun ja unohtaa avuttomuuteni. Kipu ei ollut edes kova. Samoin hampaan reiän paikkaamisen otin ilman puudutusta. Hammaslääkäri oli molemmissa tapauksessa ihmeissään ja kysyi, miksi en halua puudutusta. Minä vastasin, etten pelkää kipua.

Aikoinaan synnytykseni olivat melkein luomua ilman kipulääkkeitä. Tosin epiduraalipuudutus oli hetken aikaa ennen Veran varsinaista synnyttämistä. Polttoihin auttoi ihmeellisesti vesi. Olin suihkussa pitkään ja meinasin synnyttää siellä. Verakin syntyi sitten nopeasti. Toisen lapsen synnytys oli syöksysynnytys, kesti vain kaksi tuntia. 

Kaikki kävi niin nopeasti, että en edes tajunnut synnyttäneeni. Kohdun suu aukesi tunnissa ja poltot olivat sen mukaisia. Äärimmäistä kipua. Synnytin Veran seisten pystyssä ja nojasin sänkyyn. Toisen tyttäreni synnytin kyykkyasennossa. Painovoima helpotti molemmissa synnytyksissä. Alapäähän ei tullut repeämiä.

Mitä olen tehnyt sairaana? Tietty maannut ja nukkunut. Olen lukenut Matti Pulkkisen romaania Romaanihenkilön kuolema. Tätä kirjaa lukiessa siihen täytyy syventyä hyvin. Varsinaista juonta ei ole.

Olen katsellut Ruutu plussaa. Etenkin Cirkus Great British Tv:eetä. Vaikuttavia sarjoja olivat Apple tree yard ja Deep Water. Myös vanhoja suomalaisia elokuvia 1990-luvulta, Anna-Leena Härkösen romaaneista tehtyjä.

Päivät kuluvat hitaasti. Mieleen tulee usein lapseni Veran kuolema. Se tuntuu välillä epätodelliselta. Välillä tuska valtaa mielen. Yritän ajatella, että Vera ei tahtoisi, että koko elämäni syöksyisi pois raiteiltaan.

En mene koronatestiin, koska mieheni sairasti kovan flunssan kuukausi sitten. Hän meni koronatestiin, ja tulos oli negatiivinen. Hän oli sairaslomalla puolitoista viikkoa.

Olen tällä viikolla postannut vanhoja tekstejä, joita minulla on paljon varastossa. En ole jaksanut kirjoittaa uusia.

Ihanaa, että on jo helmikuu. Tuleva maaliskuu on jo kevätkuukausi! Kohti valoa!