Surutyöni 39.

 

               

Rakas  22-vuotias Vera tyttäremme kuoli yllättäen 9.1. Hän oli terve ja kuntoileva molekyylibiologian opiskelija. Teen surutyötä

Me laitettiin yleensä Veran kanssa yhdessä kasvimaa. Nyt laitan sitä yksin. Välillä itkien. Meillä oli tapana juoda kuohuviiniä, kun kasvimaa oli kylvetty. Joimme sitä pellon reunalla, ja kilisteltiin kesän kunniaksi. Meidän oli niin hyvä. Rakas Vera.

Olen tällä viikolla itkenyt paljon ja laittanut kasvimaata, mutta onneksi kauhea tuska on helpottunut. Tämä on oikeastaan puutarhapostaus.

Vein ulos krassit, auringonkukat, jaloelämänlangan, ja kurpitsat ja kesäkurpitsat istutin kukkapenkkiin ja yhteen suureen ruukkuun. Kaikki peitin harsolla, kun on niin koleat ilmat. Tulee mielenkiintoinen penkki, kun siinä on koristekasveja ja hyötykasveja.  Viime kesänä kurpitsa valloitti liian suuren osan penkkiä.

Kaikki köynnöstävät kasvit, krassit, ruusupavut,värikkäät jaloelämänlangat, ja kasvi, jonka nimeä en nyt muista, ovat ihania. Aika monien kasvieni nimeä penkissä en muista. Lieneekö alkavaa dementiaa. Vai hössäänkö niin paljon nopeasti kylväessäni. Kärsimätön kun olen. Köynnöstävät kasvit pääoven pienen terassin edessä. Ja voi arvata, mitä pienellä terassilla on: miehen autonrenkaita isot pinot. Köynnöksillä on säleiköt, joissa kiipeillä.

Tilasin verkkokaupasta siemeniä. Erilaisia salaatteja, retiisiä, kirveliä, tilliä, persiljaa, lehtikaalia. Niittykukkalajitelmia, kesäkukkalajitelmia,  viherlannoslajitelman. 

Kasvimaalla miltei kaikki penkit on rajattu laudoilla. Yhteen aikaan halusin niin. Penkit käänsin talikolla. Se homma jäi viime syksyltä tekemättä. Keräsin rikkaruohot pois, etenkin inhottavaa vuohenputkea kasvoi. Sen juuret on kerättävä tarkkaan pois. Olisihan se syötävä kasvi. Ja olen yleensä kerännyt sitä alkukesästä salaattiin.

Puutarha-asiantunitja Killellä on niin kiire toukokuussa, että se tuskin ehtii pestä itseään.

Kanankakan ja kalkin levitys. Haravoin penkit tasaisiksi. Sitten vaot siemenille. Kylvö ja peitto mullalla. Ei liikaa multaa. Minä tykkään olla eniten kyykkyasennossa rikkaruohoja poistettaessa ja kylvämisessä. Kissat avustavat ja ovat mielestään asiantuntijoita. Kyykkiminen on myös pientä jalkatreeniä. Sain kaksi punkkia, toisen käteen ja toisen rintaumukseen. Yleensä olen saanut punkkeja keskikesällä. Nyt jo toukokuussa. Ehkä tulee paha punkkikesä.

Kasvimaa on talon takana pohjoissuunnassa ja sitä varjostaa iso kuusi, jonka juuret ylettyvät kaikkialle kasvimaahan. Tämän takia punajuuret, porkkanat, palsternakat, purjot ja sellerit ovat jääneet pieniksi. Päätin tänä vuonna olla kasvattamatta niitä ja kylvää niiden sijasta niittykukkia, kesäkukkia, kuivakukkia ja viherlannoskukkia. Niin toivon, että ne itäisivät ja lähtisivät kasvuun.  Haluan niin nähdä kauniita kukkia kasvimaalla! Ne lohduttaisivat surussa.

Tässä kuvassa ei näy koko kasvimaa. Raparperi rehottaa. Tein kesän ensimmäisen raparperipiirakan.

Olen aina inhonnut harsojen laittoa kasvimaan päälle. Niinpä tänä vuonna pyysin, että mies laittaisi harsot. Edes vähän osallistuisi autojen korjaamisen lomassa. Osallistuikin hyvin happamana.

Punkki poistettu punkkipihdeillä.