Minut opetetiin tervehtimään lapsuudenperheessäni kaikkia ihmisiä. Maalaiskylässä ei tavannut tienraitilla juurikaan ihmisiä, mutta kaupassa, jonne menimme usein koulun jälkeen, oli paljon tervehdittävää.
Mutta pitääkö bussikuskia tervehtiä ja entä kuntosalilla moikata kanssakuntoilijaa? Minä tervehdin molempia.
Helsingin Sanomat teki kyselyn tervehtimisestä. Kyselyyn vastasi lähes 8000 ihmistä.
Tervehditkö kanssakuntoilijaa kuntosalilla tai ryhmäliikunta tunnilla? Puolet vastaajista kertoi tervehtivänsä ja puolet ei.Moikkaajat perustelivat tapaansa sillä, että kuntokeskuksessa törmätäään samoihin ihmisiin.
"Tuntuisi hassulta pyllistellä vierekkäin viikosta toiseen, jos
ei ole pienellä tervehdyksellä ensin noteerannut vieruskaverin
paikalla oloa."
Ne, jotka eivät tervehtineet, peräänkuuluttivat rauhaa. Etenkin kuntosalilla haluttiin treenata omassa kuplassa.
"Miksei voi antaa ihmisen olla rauhassa, ellei
ole mitään oikeaa asiaa? - Minä ärsyynnyn
tuosta turhasta kohteliaisuustavasta, joka
ei tarkoita mitään."
Entäs bussi?Kuuluuko kuljettajaa tervehtiä? Kyllä kuuluu. Ehdoton enemmistö vastaajista koki näin.
"Bussikuski tekee työtä, josta minä hyödyn.Lisäksi hän on tavallaan bussin tilan hallitsija, ylin auktoriteetti. Tervehtiminen on kohteliaisuuden lisäksi tämän kunnioittamista."
Hississä tervehtimisen hienovaraisuus. Yksi kertoo tervehtivänsä, jos tuntematon hississä kantaa kaulassa oman työpaikan kulkukorttia, mutta muutoin ei tervehdi.
" Hissimatkat tuntemattomien kanssa
ovat kiusallisia joka tapauksessa,
joten vietän ne mieluummin penkoen
avainta laatikosta tai muuta vastaavaa.
Toki tervehdykseen kuuluu vastata,
jos toinen on asiassa aloitteelinen."
Entäs miten toimia, kun vastaan tulee ihminen, joka tervehtii, etkä saa mieleesi sitä, että onko tämä jokin tuttu? Silloinkin kuuluu tervehtiä, jos hämmennykseltään ehtii. Tätä mieltä oli suurin osa vastaajista.
"Päivällä tervehdin kaikkia, ja naisia ja lapsia mihin aikaan vaan mutta yöllä vierasta miestä en. Minua on esimerkiksi seurattu seurattu kotiin useamman kerran, kun olen näin tehnyt, hetkellinen katsekontakti on riittänyt."
Lähteet: Helsingin Sanomat 27.2.2021, kuvat Pixabay
Pieni vaiva nyökätä tai sanoa "Hei!"
VastaaPoistaMutta yöaikaan voisi jättää tervehdykset väliin, niinkuin tuossa mainittiinkin.
Kiitos kommentista Erikoiset Asiantuntijat. Todella pieni vaiva on sanoa hei ja nyökätä. Yöaikaan on eri juttu.
PoistaMä oon vähentänyt tervehtimisiä. Ei jaksa. Oon sen tyyppinen, siis ystävällinen ihminen, että yritän aina auttaa jos joku jotain kysyy. Nyt se ysätävällisyys alkaa vain loppua. Aiemmin kävelin kadulla niin, että vilkaisin vastaantulijan kasvoja. Olikohan joku lapsuudessa opetettu juttu? Mutta mun kohdalla - jos katsoin ihan tavallisesti, en edes pitkään miin mulle tultiin selittämään ja kyselemään kaikkea. Silmiin katsominen toimi ainakin omalla kohdallani kutsuna tulla höpisemään lisää.
VastaaPoistaSitten asuessani Haagassa Helsingissä toimin rhododendron-puiston oppaana kai. Jos livahti kauppaan niin sai olla selittämässä reittiä monelle ihmiselle. Ajattelinkkn, et mulla on jokin itselleni näkymätön OPAS-kyltti otsassa. Ärsytti.
En asu enää siellä, mutta ilahdutti viime sunnuntaina tosi paljon, kun päätin kävellä merenrantareittiä kauppaan. Oli ihana ilma ja välillä kun vilkaisin, ihmiset näyttivät iloisilta. Liikaa en katsellut.
Tulin takaspäin muovikassin kanssa. Pysähdyin vaihtamaan kättä ja niistämään tän allergian vuoksi. Hyväntuulinen pitkä, komea vanhempi mies käveli vastaan ja pysähtyi mun kohdalle. Kysyi hymyillen, että kannattaisko ottaa kassista jotain, että jaksaa loppumatkan. Oli hikiki. Kurkistin kassiin ja sanoin et ei kyl mun mielestä. Täällä on pesuaineita ja huuhteluainepullo. Mies nauroi ja sanoi että ehkä ei sitten tässä tapauksessa jz toivotti hyvää päivänjatkoa. Toivotin takaisin. Tuli tosi kiva olo! Mutta aion jatkaa silti tuota vähemmän kasvoihin katsomista. Oon vähän väsynyt ihmisiin muutenkin tietyistä syistä. Mut tää mies piristi! Tarkoitti hyvää ja hauskaa eikä esim vinoillut. Lisää!
Lasteni ollessa teinejä ja vähän vamhempia aikaisemmassa asuinpaikassa mun lapsia tultiin kasvattamaan. Mä oon se, jonka lasten isä tekk itsarin. Ensin tietysti välteltiin parikin vuotta, koska kuolema oli käynyt meillä. Tosiaan taloyhtiön lapseton peejii tuli ratkuttamaan mulle siitä, ettei mun pojat tervehdi häntä kun ajetaan vastatusten. Nuoremmall mopoauto hs vanhempi sai ajaa paljon mun autoa. Olin äimänä. Mitä hemmettiä! Lapsettomathan on parhaita kasvattajia erityisesti yksinhuoltajien kohdalla. Mä danoin et kuule ne ei varmaan tunne sua. Menin kotiin ja kysyin pojilta et onkd joku syy miks te ette moikkaa Herraa kun ajaa vastaan. Ne kysyo kummatlin et kuka se on? Minkä näköinen?
Memk taas pari vuotta ja kummallakin oli omat autot. Taas sana itku peejiiltä mulle siinä kadulla. Voi olla että oli mielestään hauska, mut mä en pitänyt väännöstä. Sanoin, että menehän sanomaan heille itselleen asiasta, kumpikin on täysi-ikäinen. Teko mieli sanoa että kas kun et muuttaessas kato tullut esittäytymään meille. Me oltiin asuttu pitkään, tää lapseton vanhempi pariskunta muutti ehkä 5 vuotta sitten.
Myöhemmin mulla meni sukset niin ristiin hänen kanssaan etten todellakaan tervehtinyt. Mussa on pimee ja tulinen puoli. Kaikenlaista syytöstä alkoi liikkua. Just mun pojat kuulemma mätki fudispallolla seinät kuraisiksi, vaikka vanhempi olk jl siirtynyt kuntosalille ja nuorempi nappasi salibandypalloja maalivahtina sisähalleissa. Saavuttivat muuten ikäluokkansa SM-pronssin kun poikani oli torjumassa. Semmosta! Voi hyvin ja nauti keväästä. Vihreätä on vielä pari viikkoa, sitten se mielestäni kääntyy vanhaksi.
Kiitos kommentistasi Nimetön. Nyt on tosiaan ihanan vaaleanvihreää ja sopivan vehmaista luonnossa.Tosiaan ei se kauan kestä, pari viikkoa ja sitten muuttuu vähitellen tummanvihreäksi. Nautin ja iloitsen surusta huolimatta. Toukokuu ja marraskuu - ja yleensä talvi - ovat lempiaikojani. Minulle on aina sopinut pimeys. On hyvä käpertyä siihen ja levätä vauhdikkaankin kesän jälkeen.
VastaaPoistaIkävä tuo naapurinne lapseton pariskunta. Miksi hän ei puhunut lapsille suoraan vaan äidin kautta? On tosiaan kaiketi yleistä, että lapsettomat antavat mieluusti kasvatusneuvoj.
Kun asuin ja opiskelin Turussa, siellä ihmiset eivät todellakaan tervehtineet. Joku sanoi, että ihmiset ovat sisäänpäin lämpeneviä. Minä olen saanut sellaisen kasvatuksen, että tervehditään. Aluksi bussissakin aloin jutella vieressä istuville ihmisille. En yleensä saanut vastakaikua kuin vanhemmilta ihmisiltä. Minua varmasti pidettiin outona, ja tapani jäi.
Sitten kun muutettiin tänne maalle, tilanne oli aivan toinen. Kaikkia tervehditään. Autoilijatkin ja traktorilla ajavat nostavat kättä. Nostan takaisin.
Kerran kesällä olin lenkillä, joka tunnin sijaan kesti kolme tuntia. Ensimmäinen vastaantulija pyysi minut tervehtimisen jälkeen katsomaan mökkiänsä ja tulemaan kahville. Ihasteltiin puutarhaa, ja minulle teki vaikutuksen pensasmustikoiden suuri määrä. Mökki oli hieno ja vasta remontoitu. Ulkorakennuksessakin oli makuuhuoneita.
Seuraava vastaantulija vain moikkasi. Kolmas vastaantulija taas pyysi katsomaan taloaan ja vanhaa ulkorakennusta, jossa kaikki vanha oli säilytetty.Aikaa kului, mutta sitähän minulla oli. Lenkkiin meni siis kolme tuntia.
Onnittelut pojallesi, kun saavuttivat ikäluokkansa SM-pronssin. Nautitaan keväästä!
Mä tosiaan loukkaannuin tuosta peejiin huomauttelemisesta mun poikien kohdalla. Olin aiemmin jutellut hänen kanssaan aina joskus ihan ystävällisessä mielessä. Olen siis sanavalmis tyyppi. Ehkä tarkoitti, että mitä hauskaa lohkaisen? Mutta mulle ei tulla rutisemaan tollaisesta aiheesta! Lapseton ihminen voi arvostellullaan lytätä yyhoon todella. Olis pitänyt jättää omaan arvoonsa, mutta hän näykki sieltä täältä muutenkin, jolloin mulle riitti. Kerran olk hyvä tilanne, kun vietiin roskapusseja katokseen peräkanaa, sanaakaan sanomatta. Mä menin ensin, hän sitten kun tulin pois ��������.
VastaaPoistaHyvä toi sun lenkkireissu! Mulle vois käydä samoin. Pensasmustikoita vastustin siihen saakka, kun huomasin että onhan ne hyviä kuitenkin vaik maku ei ole metsämustikan.
Aion pitää kapeampaa tervehtimislinjaa kyllä jatkossakin. Tuttuja tervehdin, mutta en välttämättä vieraita.
Vaaleanvihreää iltaa Sulle, mä uskon että Vera katselee Sua.