Surutyöni 38.

 

  Kukkapöytä. Kukkia on myös ikkunanlaudoilla. Näihin edessä oleviin kukkiin laitoin myöhemmin        suojaruukut.

Rakas Vera tyttäremme kuoli 22-vuotiaana yllättäen 9.1 nukkuessaan miesystävänsä luona. Hän oli oksentanut ennen nukkumaan menoa. Edellisenä iltana alkoholia oli otettu kohtuudella, eikä Veralla ollut krapula. Muutenkin hän saattoi juoda ilman krapulaa. Vera oli terve ja urheilullinen ja opiskeli molekyylibiologiaa Jyväskylän yliopistossa. Teen surutyötä.

Mieheni isän vaimolta löydettiin kohdunrungon syöpä joulukuussa. Hän oli kipujen takia sairaalassa, josta hänet siirrettiin saattohoitoon ja hän kuoli eilen. Kaikki tapahtui niin nopeasti. Hän oli rakas. Liiankin hyvä ihminen. Liiankin kiltti. Ehkä suuntasi aggressionkin itseensä. Patoutumia. Hän oli hyvässä kunnossa. Lenkkeili ja söi terveellisesti, eikä käyttänyt alkoholia. Tuli uusi suru, toinen suru, Veran surun rinnalle.

Isopappa - niin häntä nimitetään, hän on kaksikielinen - ei selviä yksin lievän dementian takia. Kotihoito käy kaksi kertaa päivässä. Ruoat tuodaan kotiin. Mieheni oli valittu lähimmäksi omaiseksi ja isän vaimolla oli toive, että hän hoitaisi asioita. Mieheni tulee hoitamaan isänsä raha-asioita. Lähinnä maksamaan laskut. Siihen tarvitaan valtakirja ja selvitys isopapan terveydentilasta, jotta mies voi olla myös edunvalvoja. Tämä vähän stressaa miestä, koska hänellä on surua, uupumusta ollut aikaisemminkin.

Me teimme itse Veran perunkirjoituksen. Keskusteltiin miehen kanssa isopapan vaimon perunkirjoituksesta. Päätettiin, että sen tekee ammattilainen. Mies suunnittelee  ja järjestää hautajaiset. Yritän auttaa häntä. 

Kylvin joku aika sitten auringonkukkaa, köynnöskrassia, kurpitsaa, kesäkurpitsaa, ruusupapua, leijonankitaa ja jaloelämänlankaa isoihin ruukkuihin. Ulkona kylvin ruukkuihin persiljaa, korianteria ja malvaa. Panin ne harson peittoon, jotta itäisivät.

Koulin taimet lähinnä samaan ruukkuun, missä ne kasvoivat. Krassintaimet olivat rimpuloita ehkä siksi, että ne olisi pitänyt kylvää pieniin ruukkuihin. Niitä oli vaikea koulia ja koulin ne syvään, että ne vahvistuisivat. Lannoitin ne eilen ensimmäisen kerran.Mutta on niin  ihanaa nähdä kylvösten kasvavan. Suloiset pienet vaaleanvihreät taimet lohduttavat surussa.

Isopapan vaimo oli minulle kuin mummi, koska äitini ja siskoni ovat kuolleet. Sain puhua avoimesti syvistäkin mieleni asioista. Hän tunsi minut läpikotaisin ja minä hänet. Tuska ei ole onneksi hallitseva tunne. On vain niin kova ikävä.