Surutyöni 34.

 

Rakas, niin rakas,  22-vuotias Vera tyttäreni kuoli 9.1 yllättäen. Kuolinsyytä ei vielä tiedetä. Teen surutyötä.

Olen rutto, paise ja lyhyt elämä. Haukka putoaa kuolleena auringon roihuun. Se sokaisee silmäni hetkeksi, ja jatkan matkaa, joka ei lopu kai koskaan. Ikuisuus lukittu. Takovat nyrkit. Väsymys.

Olen eksyksissä hämärässä metsässä, mutta olen tottunut jo siihen. Tunnustelen ruohoa ja odotan siltä kuin viestiä, sinusta Vera. Enkö voisi tulla jo luoksesi? Meillä on niin hyvä yhdessä. Hyppäisin reunalta, pitkä pudotus, mäiskähdys, kun liha halkeaa. Ja olisin nopeasti, nopeasti luonasi.

Tyranni on tänään kuin kiveä, valtava kaiku. Hän käskee ja kiduttaa hehkuvalla metallilla alamaisiaan. Päitä putoaa. Menneet elämät. Kauhea lemu mestauspaikalla, mutta tyranni nauttii. Lihavat rotat vinkuvat. Velhot tanssivat ruumiiden päällä. Noidat iloitsevat. Enkelit ovat lentäneet pois ja antaneet luvan tälle pahalle maalle. Onhan Helvetti luvattu jo kauan sitten. Vaikka revenneet Mooseksen kirjat kytevät nuotiossa.

Tulen hämärästä, vaarallisesta metsästä kaupunkiin. Nainen nostaa pitkät helmansa ja ulostaa silmät raukeana kadulle. Kaduilla saastaa, sikoja ja kuolleita. Mustat valtavat koirat ahmivat lihaa.

Viisaat kissat on tapettu. Naakat sirisevät ilmassa. Varikset, harakat, lokit. Pääskyset lentävät tämän maan yli. Ne eivät pesi tässä maassa. Metsästäjät yrittävät saada ne hapertuviin verkkoihinsa, mutta he ovat niin humalassa, etteivät onnistu verkon virittämisessä. Hoilaavat ja ryypiskelevät. Juovat tämän maan mustanpunaista katkeraa viiniä.

Tyranni on määrännyt ihmiset olemaan ilkeitä. Ja kyllä se tuntuu, kun kaikesta huolimatta kuljen näitä lietteisiä katuja. Minua pukitaan, työnnetään, kampitetaan. Kaadun saastaan ja pirut nauravat. Niin imelä, kauhea lemu. Etsin taivasta. Miten sinne voi päästä? Vain hyppäämällä kuiluun ja lentämällä hetken kuin kaunis lintu.

Kitiseviä, ruosteisia vaunuja, puuosat lahonneet ja mustia hevosia kultaisin kuolaimin parempiosaiselle väelle. Heitä on vähän. Vallasta syösty kuningas ja kuningatar ja prinssi, jotka ovat jo unohtaneet hyvät käytöstavat ja etiketin. Tyrannin käskystä ilkeitä toisilleen. Kuninkaallisilla on downin syndrooma ja he eivät ole lievästi kehitysvammaisina uhka tyrannille. Heitä pidetään pelleinä ja heille saadaan nauraa ja kuninkaalliset yhtyvät nauruun. Tyranni on tyytyväinen sirkukseensa ja pelleihin. Pukujen silkki puhdasta vielä. Solvaavia sanoja. Kuninkaallinen sirkus.

Kadut eivät jatku pitkään. Tulen alkuasukkaiden seudulle heidän metsään, jonka tyranni lahjoitti heille ajatellen, että vielä voisi hyötyä tuosta yksinkertaisesta väestä, mikä kulkee alastomana ja ylpeänä.

Alkuasukkaiden shamaani rummuttaa ja laulaa, syö pyhää kasvia, vaipuu transsiin ja tekee matkan alisiin henkiopettajien ja henkieläinten luokse. Mutta hän puhuu vierasta kieltä, enkä ymmärrä hänen sanojaan. Sitten hän tekee matkan ylisiin jumalien ja kuolleitten henkien luokse, enkä ymmärrä hänen viestiään. Yritän kysyä oliko Vera siellä, tyttäreni. Enkä ymmärrä taaskaan. Alkuasukkaat ovat ystävällistä väkeä, ja haluaisin jäädä heidän luokseen, mutta sitä ei sallita. 

Kävelen meren rannalle. Kaipaan sen toiselle puolelle, jossa tiedän olevan siirtolaisia ja uudisraivaajia täältä pahasta maasta, jotka meri ja raikas ilma on puhdistanut, kuohuihin ovat jääneet ilkeys, petos ja kiroukset.