Miten syventää parisuhdetta?

Kaikkihan sen ymmärtää:parisuhteessa elävien on tärkeä puhua toisilleen. Mutta mistä asioista kumppanin kanssa kannattaisi päivittäisten kuulumisten lisäksi puhua, jotta keskustelulla päästäisiin tarkastelemaan suhteen tilaa syvemmin?

Syvällinen keskustelu kannattaa, sillä se vahvistaa yhteyttä, ja etenkin yhteys  on asiantuntijoiden mielestä parisuhteen kulmakivi.

Yleisin syy avioeroon on yhteyden katkeaminen. Tästä syntyy kokemus, ettei tule nähdyksi, ei ole toiselle tärkeä, eikä saa kaipaamaansa tukea.

Parisuhdetta hiertäviä asioita ei ole välttämättä helppo ottaa puheeksi arjessa rakentavaan sävyyn.Tämän vuoksi omia toiveita ja tarpeita kannatta sanoittaa kaikessa rauhassa kumppanille.

On luonnollista, että parisuhteesta keskusteleminen kumppanin kanssa saattaa pelottaa ja jännittää:Mitä jos alan itkeä? Entä jos tilanne muuttuu pahaksi riidaksi? Jos tunteet nousevat pintaan, se merkitsee, että toinen on tärkeä ja samoin suhteessa onnistuminen. On hyvä, jos ihminen pystyy puhumaan, vaikka pelkää.

Toista osapuolta ei kuitenkaan kannata pakottaa keskusteluun. Toinen voi tuntea, ettei ole valmis siihen. Sekin on ok. Keskustelu kannattaa jättää toiseen kertaan.

Seuraavaksi kahdeksan kysymystä parisuhteen vahvistamiseksi ja syventämiseksi.

"1)Onko meillä kivaa yhdessä?

  2)Uskallanko sanoa, että tarvitsen nyt halin?

  3)Jos saisimme yhden yhteisen toivomuksen, mikä se olisi?

  4)Onko kumppani minulle maailman tärkein ihminen?

  5)Onko minulla riidan jälkeen sellainen olo, että ymmärrys on               lisääntynyt?

  6)Olenko sanonut kumppanille ääneen, että hän riittää sellaisena           kuin on.

  7)Kun laitan silmät kiinni, pystynkö palauttamaan mieleen yhteisen      hetken, joka on ollut tosi kiihottava?

  8)Kun laitan sinulle viestin, laitanko mukaan sydänemojin?"

 

Lähteet: Helsingin sanomat 4.8.2022, kuvat Pexels

Maaret Kallion viisaita ajatuksia

 

Minusta Maaret Kallio on viisas psykoterapeutti ja hyvin lahjakas kirjoittaja ja puhuja. Hän on myös kouluttajapsykoterapeutti ja tietokirjalija. Tässä postauksessa on suoria lainauksia Maaret kallion ajatuksista Kauneus&Terveys lehdestä 4/2022. Minusta Maaret Kallio on hyvä vastavoima toksiselle positiiviselle psykologialle ja self-help oppaille. Hän on ennen kaikkea realisti.

Maaret Kallio jännittää toisinaan esiintymistä. Kädet tärisevät ja hikoilevat, pulssi nousee. Hän sanoo: "Jännittäminen ei ole mukavaa, mutta se on inhimillistä. Tunnetta voi havainnoida hyväksyvästi, eikä sitä tarvitse analysoida. Sen voi vain antaa olla."

"Mikään ammatti tai asema ei suojaa ikäviltä tunteilta ja niiden epämukavuudelta. Elämään mahtuu monenlaista, myös kärsimystä, ja se on täysin normaalia. Siitä puhutaan mielestäni liian vähän."

Kokeeko Maaret Kallio paineita elää niin kuin opettaa? "En kauheasti. Toteutan ajatuksiani omassa elämässäni ihan hyvin. Ja paino on sanoilla ihan hyvin. En oleta, että elämäni on täydellistä ja että olisin jatkuvasti mielettömän lempeä äiti ja puoliso tai upea tunnesäätelijä. En ole psykoterapeutti vuorokauden ympäri vaan työn ulkopuolella olen ihan tavallinen Maaret: äiti, puoliso, sisko, tytär ja ystävä."

Ikävien ja hankalien asioiden sietämistä kannattaa kehittää, vaikka se tuntuisi vaikealta. "Se on paitsi osa mielenterveyttä myös tärkeä ihmissuhdetaito. Jos jokin on varmaa niin se, että kaikki tunnetilat ovat aina väliaikaisia. Se on lohdullista muistaa hankalina hetkinä."

Kyky hyväksyä elämän realiteetit ja surun, vihan ja pettymyksen tunteen auttaa selviytymään vaikeista kokemuksista entistä toimintakykyisempänä. "Jos mikään ei tunnu missään tai ikävät asiat siirretään sivuun käsittelemättä, toipuminen pitkittyy. Vaikeita asioita ei kannata lakaista maton alle."

Sopeutuminen edistää toivoa. "Toivo ei ole positiivinen tunne vaan keskeinen voimavara. Siihen sisältyy ajatus, että jotain hyvää voi vielä tapahtua. Toivon menettäminen hetkellisesti on täysin luonnollista, sillä toivo ja epätoivo kulkevat elämässä rinnakkain."

Hetkittäinen epätoivo ei ole vaarallista, mutta toivon vastakohta toivottomuus voi olla. "Toivottomuus on näköalattomuutta ja pimeyttä, kuin eteen nouseva seinä. Usein siihen liittyy masennusta ja itsetuhoisuutta. Jos toivottomuutta on, siihen pitää herätä ja pyytää apua. Se voi löytyä läheltä."

Jokainen voi kartuttaa ja tartuttaa toivoa. "Toivon tartuttaminen ei silti tarkoita, että asiat väännetään väkisin myönteisiksi. Sellainen on pakottavaa positiivisuutta, joka on torjuvaa ja vähättelevää. Jos ihmisellä on negatiivisia tunteita, hänen pitää saada mennä niiden läpi. Jo se, että sietää toisen pahaa oloa, luo toivoa."

Katseen kääntäminen itsestä voi lisätä onnellisuutta. "Muiden auttaminen lisää omaa hyvää oloa. Olemme keskimäärin turhan minäkeskeisiä ja mietimme, onko saatavilla minulle sopivaa ruokaa, kurssia ja jumppaa. Voisimme paremmin, jos emme keskittyisi niin paljon itseemme. Mielen hyvinvoinnin kannalta olisi tärkeää osata mukautua ja joustaa."

Uupumus on lisääntynyt huimasti. "Työ tunkeutuu nykytekniikan ja vaikkapa somen kautta helposti vapaa-ajalle. Sen estäminen vaatii itsehallintaa."

"Vapaa-aika ei saisi olla vain suorittamisesta palautumista, jotta ollaan tikissä seuraavaa työpäivää varten. On silti hyvä pohtia, millaiset asiat rentouttavat ja tuovat iloa. Ne voivat olla vastakkaista kuin työ. Itse hoitotyötä tekevänä tarvitsen vapaa-ajallani rauhaa, luontoa ja vastavuoroisia ihmissuhteita."

Maaret kallio kannustaakin miettimään, onko elämässä ja ihmissuhteissa riittävästi iloa ja nautintoa. "Eämässä pitää olla jonkinasteista suorittamista, mutta siitä puhutaan vähemmän, onko elämässä ja ihmissuhteissa riittävästi iloa ja nautintoa. Ilo on tärkeää, sillä inhimillisyys ei ole vain puutteellisuutta."

Lopulta elämän voi mitata vain rakkaudessa.

Ylipaino altistaa muistisairauksille

Minä olen saanut melko paljon painoa nyt tänä suruaikana. Minua voisi kutsua ylipainoiseksi, mutta käytän mielelläni sanaa pullukka. Se on jotenkin iloisempi.

Suruaikanani en tunne häpeää tai syyllisyyttä herkuista. Tiedän, että lohtusyön. Aikanansa tämä loppuu, ja silloin voin taas laihduttaa. Nyt on jo tärkeää, ettei herkuttelu lisäänny entisestään. Siihen käytän vaakaa, vaikka tunnistaahan lihoneensa vaatteista.

Uudessa australiais-kiinalaisessa tutkimuksessa selvitellään rasvaisen ruokavalion vaikutuksia hiirten aivoissa. Selvisi, että lihavuudella on yhteys Alzheimerin tautiin ja muihin avojen toimintaa heikentäviin sairauksiin.

Hiirille syötettiin 30 viikon ajan rasvaista ruokaa. Sitten hiirten terveyttä verrattiin terveellistä ruokaa saaneiden eläinten ryhmään. Rasvaista ruokaa syöneet hiiret lihoivat ja niille muodostui  insuliiniresistenssi. Se on tila, jossa kudosten kyky reagoida insuliiniin on heikentynyt, ja veren insuliinipitoisuudet ovat korkeat.

Lisäksi lihavien hiirten aivoihin kertyi normaalia enemmän niin sanottua tau-proteiinia, jota on Alzheimeria sairastavilla potilailla. Viestiyhteyksille tärkeä beeta-amyloidi laskostuu väärin ja kerääntyy plakeiksi kudokseen. Rakenneproteiini tau puolestaan takkuntuu.Hiiret osoittivat ahdistukseen ja masennukseen viittaavaa käytöstä.

Hiirikokeiden perusteella voidaan sanoa, että lihavuus ja diabetes heikentävät keskushermostoa. Tästä voi seurata mielenterveyden häiriöitä ja kognitiivista heikentymistä.

Alzheimerin taudin ja lihavuuden yhteys on havaittu myös ihmisillä. Aivojen magneettikuvista on havaittu, että lihavuus aiheuttaa muutoksia tietyillä aivoalueilla ja aivojen verenvirtauksessa.

Lihavuus keski-iässä voi vaikuttaa haitallisesti myöhempään aivoterveyteen. Alzheimerin tautiin johtavat aivomuutokset alkavat jo vuosia ennen taudin ilmenemistä.

Alzheimerin perimmäinen syy on yhä tutkijoille mysteeri, mutta ylipaino, diabetes, kohonnut verenpaine, liikunnan puute ja korkea kolesteroli lisäävät  tutkitusti Alzheimerin taudin todennäköisyyttä.

Lähteet: Helsingin Sanomat 10.7.2022, kuvat Pexels

Toisen ihmisen menettämisen pelko

Menettämisen pelko on tietyissä määrin normaali tunne ja pelko tilanteessa, jossa toinen ihminen on niin tärkeä ja merkityksellinen, ettei häntä missään nimessä tahdo menettää.

Toistuvien voimakkaiden pelkojen taustalla voi vaikuttaa tyypillisesti henkilöhistoria, kuten se, millaisia kokemuksia ihmissuhteista ja rakastetuksi tulemisesta on elämän varrella kertynyt.

Kun pelot menettämisestä aktivoituvat, ajatus on pohjimmiltaan  se, ettei itse ole jollakin tavalla riittävä, ja siksi toinen jättää. Pelkojen pohjimmainen syy voi tällöin liittyä minäkuvaan ja itsetuntoon.

Usein siihen, miten itsensä kokee, vaikuttavat aiemmat kiintymyssuhteet esimerkiksi rakkauselämässä, mutta myös lapsuuden ja nuoruuden kasvuympäristö.   

Onko suhteet omiin kasvattajiin olleet pysyviä ja ennustettavia, vai onko niissä ollut turvattomuutta tai arvaamattomuutta?

Ennustamattomuus on voinut tarkoittaa hylkäämisen kokemuksia, mutta myös esimerkikisi, ettei vanhempi ole ollut tunnetasolla johdonmukaisesti saatavilla syystä tai toisesta.

Jos tunnistaa itsessä perusluottamuksen säröjä, kannattaisi pysähtyä miettimään ennen kaikkea omaa suhdetta itseensä. Voi esimerkiksi miettiä, arvostaako itseään, ja jos ei, miksi ajattelee niin ja mistä tällaiset ajatukset tulevat.

Omaan pohdiskeluun voi liittää avoimen keskustelun kumppanin kanssa. Kumppanille voi ja kannattaa kertoa avoimesti omista peloista ja ajatuksista. Jo tällainen voi joskus auttaa ajatusten kehää kääntymään eri suuntaan.

Jos menettämisen pelko haittaa paljon elämää ja toimintakykyä, tällöin voisi olla hyvä käydä juttelemassa psykologin tai psykoterapeutin kanssa.

Lähteet: Helsingin Sanomat  19.5.2022, kuvat omat

Surutyöni 113.

  

Meidän tyrni

Rakas Vera-tyttäremme kuoli puolitoista vuotta sitten yllättäen. Hän oli terve ja kuntoileva molekyylibiologian opiskelija. Ja niin onnellinen ja iloinen, kun oli löytänyt oman alansa. Kuolinsyytutkimus kesti viisi kuukautta ja tuloksena oli, että kuolinsyy on tuntematon. Teen surutyötä.

Suru kalvaa edelleen.Saatan esimerkiksi laittaa ruokaa rentoutuneena, mutta yhtäkkiä Vera ja kadonnut Siiri-kissa tulee mieleen, ja koko kehoa vihlaisee, särkee ja tunnen repeäväni tästä todellisuudesta. Mielen valtaa syvä toivottomuus. Olen pimeillä seuduilla. Tätä surua ei pysty edes sanoin kuvaamaan.

Surussa en ole jaksanut pitää itsestäni huolta. Olen syönyt mitä sattuu, mutta en tietenkään lihaa. Syömiseni on lohtusyömistä. Paino on noussut paljon, kahdeksan kiloa. 

En ole jaksanut hoitaa ihoa. Tehdä naamioita. Kosteusvoidetta olen kuitenkin käyttänyt. En ole jaksanut myöskään lenkkeillä, ehkä kerran viikossa teen hitaan kävelylenkin metsässä ja nyt sienestän. Minua huolestuttaa tämä liikkumattomuus, ennen kävin lenkillä joka päivä. Pelkään, että terveys rappeutuu.

Hiukseni ovat aina todella paljon mallista poiskasvaneet. Tällä viikolla kävin kampaamossa, ja kampaaja nauroi minun ylikasvaneille hiuksille ja vähän naljaili niistä. Minäkin hymähtelin.

Miehen kanssa käytiin Salmelan taidekeskuksessa katsomassa kesänäyttelyä. Pidän värikkäistä maalauksista ja niitä oli siellä paljon. Sanotaanko niitä koloristeiksi? Näyttelyssä oli myös hyvin tunnettuja maalareita, muun muassa Rafael Wardi ja Marika Mäkelä. Hesarin arvosteluissa viime vuonna esitetään kritiikkiä siitä, että Salmela pelaa liiaksi varman päälle, kun on aina mukana näitä tunntettuja nimiä. Pitäisi olla nuoria taiteilijoita. Mutta onhan niitäkin todella paljon.

Nautin helteistä. Talvella saa taas palella.    Kun olen poiminut marjapuskista mustia ja punaisia viinimarjoja ja karviaisia, hiki valuu valtoimenaan. Se tuntuu mukavalta. Ja onneksi nyt on satokausi. Saa tehdä hilloja ja pikkelsejä, mehuja ja pakastaa.

Siiri-kissa on ollut kadoksissa nyt kaksi kuukautta ja kolme viikkoa. Etsin ja huutelen häntä metsästä. Voi, että olen surullinen. Siiri oli perheenjäsen. Otetiin hänet löytöeläintalosta ja siellä hoitaja kertoi, että Siiri on villkissan pentu. Toimiiko hän nyt samalla tavalla kuin äitinsä?

Tavan lukea kirjaa voi taas opetella

Minä löysin Netflixin, Yle Areenan, Ruudun vasta kevättalvella. Aluksi olin hyvin innostunut niistä, ja niiden katseleminen melkein kumosi kirjan lukemisen. Olin siihen asti lukenut kolme tuntia illassa. Annoin elokuvien ja sarjojen viedä. Mutta sitten suorastaan pakotin itseni lukemaan kaksi tuntia ja katsomaan sarjoja ja muuta tunnin. Välillä tunti ylittyy, mutta en tunne siitä minkäänlaista syyllisyyttä. Ilta menee näin: kirjoitan kaksi kolme tuntia yhtä käsikirjoitusta, luen kaksi tuntia, katson elokuvia, dokumentteja ja sarjoja tunnin. Tätä blogia kirjoitan iltapäivällä, samoin olen muualla somessa.

Kirjan lukemisesta  on  voinut tulla monelle vaikean tuntuista. Osa ihmisistä  haluaisi lukea etenkin iltaisin, mutta se ei onnistu, koska on helpompaa selata kännykkää tai uppoutua TV-sarjoihin. Tämä aiheuttaa monelle huolta: olenko pilannut keskittymiskykyni kokonaan. Tämä huoli on turha. Ei ole mitään tutkimusnäyttöä siitä, että ihmisen aivot jotenkin surkastuisivat Netflixin tai kännykän käytöstä.

Kyse on ennemminkin siitä, että kännykän ja tietokoneen käytöstä on tullut tapa. Ihminen on luonnostaan mukavuudenhaluinen: tehdään mielellään asioita, jotka ovat helppoja.

Tarvitaankin toiminnanohjausta, jos halutaan vähentää ruutuaikaa ja lisätä kirjojen lukemista. Sana tarkoittaa psyykkisiä prosesseja, joiden avulla pystytään toimimaan suunnitelmallisesti ja esimerkiksi aloitetaan, pidetään yllä ja lopetetaan sen hetken tekeminen.

Jos ennen on lukenut sujuvasti kirjoja, mutta nykyään roikkuu netissä, ihmisellä on kuitenkin lukemiseen tarvittava hermostollinen peruskyky ja lukutaito jäljellä.

Kirjan lukemista voi verrata lenkillä käymiseen. Näin siitä muodostuu tapa, osa arkea. Lukemiselle on annettava aikaa, ja itseltä vaatia hieman itsekuria.

Jos kännykkä huvittaa enemmän kuin kirja, itsensä kanssa voi sopia, että lukee kymmenen sivua joka ilta. Kun lukemisessa pääsee vauhtiin, hyvän kirjan imu vie usein mukanaan.

Lukemista kannattaisi harrastaa, koska se ruokkii mielikuvitusta eri tavoin kuin elokuvat ja sarjat. Lukiessa ihminen kuvittelee, muodostaa kuvia, miltä henkilöt, ympäristö ja tapahtumat näyttävät.

Lukeminen kuormittaa hyvällä tavalla työmuistia, koska ihminen rakentaa säilömuistiin kirjan tarinaa ja maailmaa.

Kun lukee jotakin jännittävää tai vaikuttavaa, kirjan voi laskea kädestään ja miettiä lauseita rauhassa. Sarja tai elokuva menee vauhdilla eteenpäin, jolloin ajatuksille ei jää niin paljon tilaa.

On aivan yhtä arvokasta, mitä lukee, lukeeko dekkaria, Nobel-palkittua kirjaa tai romanttista kirjasarjaa. Tärkeää on löytää kirja, joka sopii parhaiten tähän hetkeen.

Lähteet: Helsingin Sanomat 4.8.2022, kuvat Pexels

Ystävyys tekee hyvää mielelle ja keholle

 

Aikuistutko ja katosivatko ennen läheiset ystävät työn ja perhe-elämän pyörteisiin?  Kun perhe-elämä alkaa, pidetään tavallisena sitä, että nuoruudessa  tärkeiden ystävyyssuhteiden rooli vähitellen pienenee.

Ystävyydelle ei ole tiettyjä malleja, eikä siihen kytkeydy voimakkaita sosiaalisia odotuksia. Ystävyys  yleensä joustaa ja väistää elämänmuutosten edessä.

Meidän yhteiskunta on perhekeskeinen, ja siksi parisuhde kytkeytyy vahvasteisena aikatauluun.

Evoluutiopsykologian näkökulmasta  ystävyyden tarkoitus on ollut tarjota turvaa, yhteistyötä  ja vastavuoroisuutta.

Asia on yksinkertaisesti niin, että ihminen ei pärjää ilman muita, ja ystävyyden puute voi olla ihmisen terveydelle  haitallista. Yksinäisyytä voidaan kuvata nälkään rinnastettavaksi  varoitukseksi ja sen tarkoitus on ajaa ihmistä muiden seuraan.

Yksinäisyys on ihmisen terveydelle yhtä vaarallista kuin tupakointi tai vaarallisempaa kuin tupakointi.   Se lyhentää elinikää melkein kymmenen vuotta. Yksinäiset ihmiset myös sairastuvat helpommin.

Ystävien seurassa sen sijaan ihmisen verenkierto rauhoittuu, ja endorfiinien eli sisäsyntyisten morfiinien tuotanto lisääntyy. Tämä vähentää myös kivun kokemista.

Ystävyyteen liittyy kokemus samankaltaisuudesta. Siksi ystävät muistuttavat toisiaan usein sukupuoleltaan, iältään, sosiaaliselta asemaltaan ja elämäntilanteeltaan. Lisäksi maailmankatsomus ja arvot ovat samanlaisia.

Ystävyys tiivistyy ajan myötä. Mitä kauemmin tunnetaan, sitä enemmän luotetaan toiseen. Ystävyydessä on tärkeää vastavuoroisuus ja luottamus. Suhde alkaa helposti säröillä, jos se on epätasapainoinen ja epävastavuoroinen.

Ystävyyden ylläpito voi olla vaikeaa. Aikuisena uusien ystävyyssuhteiden solmimista vaikeuttaa yksinkertaisesti ajan puute. Perheelliset yli 40-vuotiaat aikuiset viettävät aikaa ystäviensä kanssa vain noin neljästä kuuteen prosenttiin. Parikymppisillä vastaava ystävien kanssa vietetty aika on vielä 20-40 prosenttia.  

Lähteet: Helsingin Sanomat 8.8.2022, kuvat omat