Elämää maalla 20.

 

Kevään kirkas, armoton valo paljastaa keittiön likaisuuden. Toisaalta kuvittelen vain. Me Veran kanssa maalattiin yksi kesä keittiön kaikki ovet ja katto. Noh, kaksi kärsimätöntä ihmistä maalaamassa. Tulos oli sen mukainen.Epätasaiset pinnat, jotka saavat kaappien ovet näyttämään likaisilta.

Ostin oikein oman rätin ikkunoiden pesuun. Pesen ensiksi tiskipesuaineella. Sitten huuhtelen ja kuivaan rätillä. Ulko-oven ikkuna oli oikeasti likainen, samoin eteisen ikkuna. Tiirailin sitten keittiön muut ikkunat ja ne vaikuttivat varsin puhtailta, sillä pesin  ne syksyllä. Saa ikkunoiden pesu nyt olla.

Ystävä vinkkasi, että kissankarvat lähtee kumikäsineellä hyvin pois. Tämä pitää paikkaansa, ja samalla lähtee myös muut roskat. Mainio vinkki. Aito itämäinen matto on nyt puhdas, samoin sohva.

Minulla on myös oma vinkki, miten ei näe likaisuutta. Panen kaukonäkö silmälasit päähän. Ne on ikänäkön myötä muuttuneet liian vahvoiksi. Ympäristö näyttää vähän epäselvältä, eikä roskia sun muuta näy. Joinakin melankolisina päivinä toimin noin.

Tällä viikolla raskain homma oli tyhjentää auton peräkärrystä karsikot pois. Ne tarkoittaa puita, joista oksat on  poistettu moottorisahalla ja joista sirkkelöidään polttopuita. Työ otti yllättävän paljon selkään. Ei taida vuoden kuntosaleilu olla kovin tehokasta. Tiedä häntä.

Tämän Windows 11. ohjelman takia olen melkein rampannut Veikon kone-kaupassa kuvien ongelmien takia. Kaikki kuuden vuoden kuvat eivät näkyneet. Samoin kamerasta siirtämät kuvat tyssäsi siihen, etten osannut tehdä kansiota. Käyn vielä kerran kaupassa pyytämässä neuvoa tähän. Vähän hävettää. Toisaalta olen ylpeästi digiblondi. Vanhanaikainen ihminen. Jostakin syystä sain sitten kaikki kuuden vuoden kuvakansiot itse auki. Ja tällä kertaa muistan miten. Kauppias opetti sen liian monimutkaisesti. Löysin itse lyhyen polun. Ai, että olen tyytyväinen.

Veikon koneen kauppias sanoi, että Windows 11. vaatii uutta ajattelutapaa. Silti hänen neuvonsa oli lähteä resurssien hallinnasta rakentamaan polkua kuuden vuoden kuvakansioihin. Polku oli pitkä, eikä kuitenkaan  näyttänyt kuin vain osan kuvista. Kotiin tullessa olin jo unohtanut hänen oppinsa, vaikka kirjoitin muistiinpanot. Miespuolinen auttajani tässä digin maailmassa lähtee myös aina liikkeelle resurssien hallinnasta, vaikka nyt oman kokemukseni myötä ei tarvitsisi. Taidan olla liian pöyhkeä.

Kävin taas kampaamossa. Ihana kampaajani suositteli leikkausta kuuden viikon välein. Se on tosi useasti, mutta toisaalta lyhyitä hiuksia pitää leikata usein, jotta ne pysyisivät mallissaan. Kulmakarvani värjättiin ja siistittiin. Oli minulle ensimmäinen kerta koko elämäni aikana. Kulmista tuli sopivan ruskeat.

Nyt kun meikkaan, minun ei tarvitse kuin käyttää meikkivoidetta, poskipunaa ja huulipunaa. Silmiä en meikkaa. Olen liian kosmetiikkalaiska siihen, ja silmälasit peittää sopivasti silmäpussit. Tai kuvittelen niin. Meikkauksessani on ollut aina vaikeinta nuo kulmakarvat. Nyt pääsen helpolla. Joku ammattilainen kyllä motkottaisi silmien meikkaamisesta.

Ja tiet ovat sulat. Se tarkoittaa, että minun raskas kaasujalkani toimii. Kaahailen keväästä innostuneena. Nopeusrajoitus on 80. Mutta eihän täällä korvessa ole poliiseja.

Veran muistolle kasvattamani mandariinipuu kärsi talvesta. Olen sitä suihkutellut, ja nyt näkyy uusia lehdenalkuja. Voi, kun se vahvistuisi. Sillä on iso merkitys minulle.

Laskeuduin paastoon laskiaisesta alkaen ja se kestää huomiseen ensimmäiseen pääsiäipyhään. Ortodoksit paastoavat jättämällä lihan pois. Mutta minä olen valmiiksi kasvissyöjä, joten otin paastokseni karkkipaaston. En ole syönyt karkkia, mutta huomenna saan. Suklaata.

Vähän kyllä itsekin ihmettelen, kuinka kiersin tuota karkkilakkoa leipomisella. Tein elämäni ensimmäisen banaanikakun. Se on vähän kosteaa ja herkullista. Kuin karkit.

Pääsiäispyhiä emme vietä sen kummemmin. Teen huomiseksi rahkapiirakan. Syömme vähän paremmin: parsaa, lohta ja vihreää pastaa sekä salaatteja. Pastan saan vihreäksi pakasteherneillä ja pinaatilla. Haluan kevään värit. Yritän onnistua hollandaisekastikken teossa.

Face Bookissa kuvani on kaapattu kaksi kertaa menneellä viikolla. Alan kyllästyä koko Faceen, vaikka sillä on minulle nostalgista arvoa. Olen ollut niin kauan siellä. Siellä on nykyisin jos jonkinmoista huijaria. Ei uskalla ottaa ketään kaveriksi.

Ei muuta kuin:

Riemukasta pääsiäispyhien aikaa kaikille!