Kun hyvästä ystävästä tulee taakka

Hesari kysyi lukijoilta, millaisia kokemuksia heillä on myrkyllisistä ystävyyssuhteista. Hanna oli yksi kyselyyn osallistujista. Usealla kyselyyn vastanneella oli ollut ystävä, joka oli arvostellut heitä. Näin lukijat kertovat:

 

Hanna ja Riina opiskelivat samaa alaa ja ystävystyivät. He istuivat luennoilla usein tiiviisti vierekkäin. Iltaisin he saattoivat mennä yhdessä baariin,  lukea tenttiin tai mennä kuntosalille ja tehdä lenkin.

Hanna tykkäsi Riinan suoruudesta ja aitoudesta. Jos esimerkiksi Hanna pyysi Riinaa matkalle, hän oli aina valmis.

Riinassa oli myös raskaita puolia. Hän saattoi muun muassa haukkua ja halveksia toisten opiskelijoiden pukeutumista tai mielipiteitä. Hanna oli sitä vastaan, mutta kun hän otti asian esille, Riina vain kuittasi sen olkia kohauttamalla.

Riina oli myös ailahteleva. "Sain aina olla varpaillani. Opin tunnustelemaan, millainen fiilis hänellä on tänään. Aina se ei ollut helppoa, sillä hänen mielialansa vaihtelivat nopeasti. Vihaisuus valtasi hänet helposti."

Hanna koki, että mitä läheisemmiksi he tulivat, sitä kontrolloivammaksi Riina tuli. "Pitkään ajattelin, että hänellä on siihen oikeus. Ajattelin, että ystävän seurassa pitää uskaltaa olla oma itsensä ja näytää myös huonot puolensa."

Vähitellen ystävyyden vastavuoroisuus pieneni. Iloja ja suruja ei jaettu enää tasavertaisesti, vaan Hannasta alkoi tuntua, että hän oli toisen kannattelija.

"Kun tutustuin uusiin ihmisiin, Riina saattoi alkaa haastaa heidän kanssa riitaa. Minusta tuntui, että hän halusi varmistaa, etten saisi muita ystäviä."

"Yritin pehmitellä ja pahoitella parhaani mukaan. Pelkäsin jos en toimi näin, esimerkiksi uudet opiskelijakaverit pitävät minua samanlaisena kuin ystävääni."

Hanna tunsi olevansa Riinan holhooja tai vanhempi. Riina taaskin oli kuin pikkulapsi, joka saattoi tiuskia tai kiukutella pienemmistäkin asioista.

Hanna pohti syytä käyttäytymiseensä omasta persoonastaan. "Olen mukautumishaluinen ja herkkä. Ehkä pelkäsin myös jääväni yksin, koska olin aiemmin kärsinyt yksinäisyydestä."

"Ystävä oli suhteemme pomo. Hän arvosteli esimerkiksi hiustyyliäni, kotini sistusta ja puolisovalintaani.

Ystävä vähätteli jatkuvasti tekemisiäni ja asioitani. Hän myös tyrkytti ylimielisiä neuvoja asioihin, joita en ollut kysynyt häneltä.

Jos sanoin tai tein jotain häntä ärsyttävää, hän aloitti mykkäkoulun ja kohteli minua kuin ilmaa koko päivän."

Yksi lukija kertoi kokeneensa vuosikausia henkistä alistamista ystävyyssuhteessa:

"Minua manipuloitiin ja syyllistettiin kaikesta. Kaikkeen oli ehdot ja säännöt. Lopulta voin niin huonosti, että hakeuduin terapiaan asian takia, silloinkin vielä ajatuksella, miksi en ikinä riitä ystävälleni, mitä teen väärin."

Mutta mistä tunnistaa, onko itselleen haitallisessa ja myrkyllisessä ystävyyssuhteessa?

Psykologi ja psykoterapeutti Aino Kohtala sanoo: ainakin siitä, millaisia ajatuksia itselle tulee, kun ajattelee ystäväänsä. Jos ajatus tapaamisesta ahdistaa  tai tuo tunteen, etten jaksa tai halua, on se merkki siitä, että ystävyydestä ei ehkä kannata pitää kiinni.

Yksi hyvän ystävyyden merkki on se,  että jos toinen loukkaa yksittäisessä tilanteessa, asiasta voidaan puhua avoimesti, pyytää anteeksi ja toimia jatkossa toisin.

Ystävyyssuhteessa on tärkeä hyväksyä toisen erilaisia puolia. Se ei silti aiheuta käyttäytymään miten tahansa, Kohtala painottaa.

"Toisen kuormittavaa käytöstä voi olla helpompi sietää hetkellisesti, jos tietää, että sille on selkeä syy. Oleellista on, että tilanne ei jää pysyväksi, vaan ystävyys on vastavuoroista."

Miksi ystävyys sitten jatkuu, vaikka toinen käyttätyisi toistuvasti huonosti? Kohtalan mukaan joskus syy on se, että pelkäämme jäävän yksin. Mukautuminen ja sietäminen saattaa olla myös lapsuudesta saakka omaksuttu toimintamalli.

Kohtalan mukaan hyvin läheisissä ihmissuhteissa voi käydä niin, että jos saa jatkuvasti negatiivista palautetta, siihen alkaa uskoa.

"Myrkyllinen ystävyyssuhde voi vaikuttaa minäkuvaan ja itsetuntoon." Tämä on vaaran merkki, joka kertoo, että on järkevä ottaa etäisyyttä toiseen.

Yksi lukija kertoo, miten hänen ystävyytensä katkesi myrkylliseen ystävään.

Yhteydenpito hiipui ja loppui lopulta kokonaan. Omalta puoleltani minulle oli "tämä on nyt tässä" - hetki, kun hän ei onnitellut kuullessaan odottavani lasta."

Riinan ja Hannan ystävyys päättyi yhteen baari-iltaan. Riina oli taas arvaamattomalla tuulella. Hanna ehdotti, että Riina lähtisi hänen kanssaan samaa matkaa kotiin. Riina ei suostunut.

Hanna lähti arvaten, että jotain voisi tapahtua. Hän oli kuitenkin väsynyt siloittelemaan Riinan tekemisiä.

Myöhemmin hän sai kuulla, että Riina oli loppuillasta raivostunut ja riehunut baarissa. Tämä oli viimeinen niitti Hannalle. Tämän episodin jälkeen he viestittelivät, mutta eivät enää tavanneet.

Välejä ei varsinaisesti katkaistu, mutta yhteydenpito loppui. Koronakriisi helpotti etäisyyden ottamista. Hanna oli ystävyyden päätyttyä helottunut, mutta se teki myös kipeää.

"Välillä mietin, mitä hänelle kuuluu, ja kaipaan häntä. Hyvinä hetkinä meillä oli hauskaa ja koin ystävyytemme tärkeäksi. En kuitenkaan usko, että puhuminen auttaisi. Tai että voisin koskaan luottaa häneen niin, etten alitajuisesti ennakoisi mahdollisia katastrofeja. Siksi pelkkä ajatus ystävyydestä tuntuu liian kuluttavalta."

Lähteet: Helsingin Sanomat 24.2.2024, kuvat omat