Liian vähäinen tai huonolaatuinen uni häiritsee aivojen päiväajan toimintaa. Huonosti nukkuneella ajatuksen juoksu, uuden oppiminen ja keskittymiskyky heikkenee. Riski aivojen tiedonkäsittelyn pysyvälle heikkenemiselle kasvaa, jos unettomuusoireet pitkittyvät.
Univaikeuksia voi olla nukahtamisenvaikeus, yölliset heräilyt tai vaikeus nukahtaa uudestaan. Mitä vaikeampia uniongelmat ovat, sitä enemmän ne vaikuttavat kognitiiviseen toimintakykyyn: kognitiiviset ongelmat olivat Helsinki Health Study-tutkimuksessa jopa kymmenen kertaa yleisimpiä unettomuudesta kärsivillä kuin hyvin nukkuvilla.
Univaiheet etenevät järjestyksessä kevyestä unesta syvään uneen ja REM-uneen. Niitä mahtuu normaaliin yöuneen neljä-kuusi sykliä. Jos unet jäävät todella lyhyiksi, tai ne keskeytyvät toistuvasti, elvyttävä, syväuni jää väliin.
Syvässä unessa valveilla opitut asiat siirtyvät työmuistista säilömuistiin ja aivoista kuona-aineita huuhteleva glymfaattinen järjestelmä aktivoituu.
Glymfaattinen järjestelmä poistaa aivoista esimerkiksi beta-amyloidia. Se on proteiini, jota kertyy Alzheimerin taudissa aivoihin plakeiksi samaan tapaan kuin kolesterolia verisuonten seinämiin.
Unettomuuden hoito voi siten pienentää Alzheimerin taudin ja muiden aivoja rappeuttavien sairauksien riskiä.
Jokainen nukkuu välillä huonommin eikä satunnaisesta unettomuudesta kannata huolestua. Mutta jos unettomuus jatkuu, siihen kannattaa puuttua ajoissa.
Jos maanantai aamu alkaa aina nahkeasti, unirytmistä kannattaa pitää kiinni myös viikonloppuina. Mikäli ensimmäinen loman jälkeinen työviikko menee ikään kuin sumussa väsymyksen takia, omaa unirytmiä kannattaa alkaa aikaistaa pari viikkoa ennen loman loppua.
Lähteet: Helsingin Sanomat 7.7.2022, kuvat Pexels
Itse saan olla kiitollinen siitä että nukun tosi hyvin, vaikka joisin kahvia klo.23.00 nukahdan silti heti, monesti tulee juotua kahvia vielä puolen yön aikaankin, kun valvon myöhään, nukun sitten aamu klo.8-8.30 asti, olisiko se perinnöllistä, sillä äitini nukkui myös aika hyvin.
VastaaPoistaMinun vanhempieni suvussa ei ole yhtään muistisairauksia, joten en osaa sanoa, paljon tutkitaan unettomuutta, vaan löytyykö selvää vastausta siihen.
Kiitos kommentistasi pike. Minäkin nukun hyvin, ja sama juttu kuin sinulla, että voin juoda kahvia tosi myöhään, eikä se vaikuta nukahtamiseen. Olet onnekas siinä, että voit juoda kahvia myöhään. Minä juon iltakahvit noin iltayhdeksältä, eikä se vaikuta nukahtamiseen tai uneen. Sama juttu kuin sinulla. Miltei rakastan kahvia, ja sitä kuluu etenkin aamulla.
VastaaPoistaSuorastaan pelkään, kun luen- ja tiedän- mitä kaikkea pahaa unettomuus aiheuttaa. Olen unettomin tuntemani ihminen! Ja olen vuosien varrella kokeillut IHAN kaikkea. Voisin pitää luentoja unihygieniasta, unettomuuden luonnollisista hoitokeinoista ja melko asiantuntevasti myös lääkkeellisistä hoidoista (niistäkään harva auttaa minua, mutta varmasti suurinta osaa ihmisistä).
VastaaPoistaOlen "tapellut" uniasioista lukemattomien lääkärien ja hoitajien kanssa. Suututtaa, että tiedän KAIKEN, mitä ns. normaalille unettomalle suositellaan. Puolisoni ja lähipiirini tietää, että ongelmani ovat kaukana normaalista. Olen jollain tasolla hyväksynyt, että unettomuus tulee olemaan asia, joka vie minut lopulta hautaan. Joko suoranaisesti (kävelen väsymyksestä sokeana autoan alle) tai välillisesti (sydän ei enää jaksa hoitaa työtään tms.). Siksi jutut unen puutteen vaarallisista vaikutuksista surettavat ja suututtavatkin minua. Tiedän kaiken, mutten mahda mitään! En nuku, vaikka pitäisi ja voimakkailla lääkkeillä saatu pidempi unipätkä pari kertaa viikossa ei riitä mihinkään (jos unilääkkeitä ottaa joka ilta, ne menettävät nopeasti tehonsa, suurikin annos). Eikä lääkeuni valitettavasti vastaa aitoa unta, sen olen huomannut vuosien varrella.
Kiitos kommentistasi NK. Otan osaa unettomuuteesi, vai pitäisikö sanoa, että tunnnen myötätuntoa. Se on varmasti kauheaa, että tiedät unettomuudesta kaiken, mutta hoitotaso ei sitä ymmärrä!
VastaaPoistaTuli mieleen oma paniikkihäiriö. En saa siihen lääkehoitoa. Olen jo väsynyt itsehoitomenetelmiin. Ja kuten sinä unettomuudesta tiedän paniikkihäiriöstä miltei kaiken.
On hyvä, että edes läheisesi tietävät, mitä sinä tunnet unettomuudessa. Toivon valtavasti, että saisit lisää apua!
Jos lääkäreiltä saa kerran tuomion, joka edes viittaa "lääkkeen liikakäyttöön" tai vastaavaan, on iäksi leimattu. Lääkkeitä on sen jälkeen mahdoton saada. On aika turha vakuutella, että ymmärtää riskit itsekin, eikä ole mikään "hullu narkomaani". Jo lääkkeen olemassaolo ja tieto, että pahalla hetkellä se olisi saatavissa, on iso lohtu. Tätä ei voi lääkäreille selittää.
PoistaTosi kurja tuo tilanteesi paniikkihäiriön kanssa! Luulisi, että lääkärit huomioisivat, mitä olet käynyt läpi elämässäsi ja olisivat senkin takia armollisia. Kyllä me, potilaat, itsekin tiedämme, että lääkkeet ovat kaksiteräinen miekka. Lääkärien tyly torjunta satuttaa ja on nöyryyttävää. Voimia Sinulle!
Kiitos kommentistasi NK. Tosiaankin lääkärien tyly torjunta satuttaa ja on nöyryyttävää, ja kyllä me potilaat itsekin tiedämme, että lääkkeet ovat kaksiteräinen miekka. Kirjoitit niin todella, todella hyvin tästä aiheesta!
VastaaPoistaMinulla on ollut paniikkihäiriö noin kolme vuotta, enkä saa siihen rauhoittavia lääkkeitä. Viimeiset kolme vuotta ovat olleet elämäni pahimmat. Minä olen jo 56-vuotias, pitääkö minun vain kärsiä loppuelämäni? Potilaan tilannetta ei lääkäri edes kuuntele.
Rauhoittavat lääkkeet, bentsodiatzepiinit (en tiedä kirjoitinko tuon sanan oikein) ovat nykyisin pannassa, koska ne voivat aiheuttaa kognitiivisten kykyjen heikkenemistä, mutta ottaisin tämän riskin.
Yksi ystäväni kärsii myös paniikkihäiriöstä. Lääkäri oli määrännyt hänelle mielialalääkkeet, ei rauhoittavia, ja mielialalääkkeet ei vaikuttaneet mitenkään paniikkihäiriön estoon, joten ystäväni lopetti niiden syömisen.
Totta! Valitettavasti kuulostaa tosi tutulta! Juuri bentsodiatsepiineja olisivat myös tarvitsemani unilääkkeet. Minullekin on annettu mielialalääkkeitä ja lopputulos on ollut aina sama: ei apua uneen, mutta koko pää on kuin pumpulissa seuraavan päivän ja olo on epätodellinen, myös epätoivoinen. Enää en suostu kokeilemaan uusia mielialalääkkeitä, niihin on tullut jo pelko.
VastaaPoistaBentsodiatsepiineilla on paljonkin haittavaikutuksia, mutta tulee se vaihe, jolloin itse vaiva (olipa se paniikkihäiriö, unettomuus tai muu) alkaa rampauttaa elämää niin paljon, että riskit olisi valmis ottamaan. Olin aikanaan elämäntilanteessa, jossa jouduin ottamaan noita parjattuja lääkkeitä joka ilta (oli noustava aina 4.30 enkä olisi ehtinyt ilman lääkkeitä nukkua yhtään hetkeä). Vierottauduin, kun se raskas aika oli ohi. Vierotus oli kamalaa aikaa. Tein sen väärin (ja tiesin itsekin) eli jätin vaan lääkityksen pois ja kärsin kaikki oireet. Siitä selvittyäni lupasin itselleni, etten enää tipahda siihen koukkuun yhtä syvälle (olin totellut lääkärin määräämää annostusta ja sen piti olla vaaraton).
Nyt minulla on samoja bentsodiatsepiineja olemassa, mutta otan niitä vain parina, kolmena iltana viikossa. Merkkaan jopa kalenteriin "lääkesyntini", enkä koskaan ota kahta iltaa peräkkäin. Muina öinä käytännössä valvon tai nukun pieniä pätkiä. Odotan kauhulla, miten käy, kun nyt olevat lääkkeeni loppuvat. Saanko uusia enää mistään! Inhottaa ajatellakin taas "hattu kädessä" lääkärien edessä anelua...
Sanoit juuri naulan kantaan: pitääkö vain kärsiä loppuelämänsä? Apua olisi, mutta sitä ei anneta, koska sen katsotaan olevat "pahaksi terveydelle". Tilanne on täysin nurinkurinen ja järjenvastainen! Muttei anneta periksi! Voimia!
Kiitos kommentistasi NK. Kirjoitit niin hyvin bentsoista (näin kai nykysin sanotaan). Miten niitä pitää anella lääkäriltä. Ja tosiaan bentsojen sivuvaikutuksista huolimatta haluaisin niitä estämään paniikkikohtaukset. Tosi ikävää, että joudut nukkumaan niin vähän. Etkä saa siihen luontevasti lääkkeitä.
VastaaPoistaMinulla on paniikkikohtauksen estoon vain omatoimitapoja, jotka ovat jo menettäneet vaikutuksen. Hengityksen pidättäminen, syvähengitys, kylmät suihkut ja äärimmäinen liikunta ei enää toimi.
Bentsojen kanssa voi mielestäni elää ihan tavallista elämään. Kuten sinä niitä voi säännöllistää. "Lääkesynti" on todella hyvä ilmaisu. Niin kai bentsojen syömisestä nykyisin syyllistetään. Pidetään melkein narkkarina.
Minä olen väsynyt pyytämään rauhoittavia. En enää halua nöyristellä ja anoa tai itkeä. Paniikkikohtaukset ovat kuin helvetti. Kauhea ja iljettävä. Niiden jälkeen en pysty puhumaan saati kirjoittamaan. Lähimuisti ei toimi. Uskon, että paniikkikohtaus jättää jäljen aivoihin kuten epilepsia. Tätä ei lääkärit usko.
Olen varma, että olet oikeassa siinä, että paniikkikohtaus jättää jäljen aivoihin. Se ei voi olla hyväksi missään mielessä! Sama on jatkuvan unettomuuden kanssa. Haitat ovat pelottavia ja tosi konkreettisia.
VastaaPoistaJospa vielä joskus löytyisi (meille molemmille) se fiksu lääkäri, joka ymmärtäisi asioita laajemmin ja punnitsisi bentsojen haitat ja hyödyt maalaisjärjellä. Ei voi olla oikein antaa potilaan sinnitellä vuodesta toiseen vakavien asioiden kanssa ja tarjota ratkaisuksi jotain pilipali-neuvoja (rumasti sanottu, mutta nuo kuvaamasi omatoimihoidot vaikuttavat juuri sellaisilta; olen saanut vastaavia neuvoja unettomuuteeni niin paljon, etten tiedä itkisinkö vai nauraisinko).
Lääkärit tukeutuvat ihan liikaa oppikirjamalleihin ja -suosituksiin. Ihminen ei ole vakio eivätkä samat hoidot auta kaikkia. On turhaa demonisoida tiettyjä lääkkeitä pahimpien haittavaikutusten perusteella. Niiden kanssa voi elää- kuten sanoit- tavallista elämää. Ja tietyissä tapauksissa elämänlaatu nousisi huimasti!
Kiitos kommentistasi NK. Lääkärini ei uskonut tuota, kun sanoin rankan paniikkikohtauksen jättävän jäljet aivoihin. Niin, kunpa löytyisi se hyvä lääkäri, joka osaisi ajatella ihmistä kokonaisena. Pitäisi ottaa ihmisen sosiaalinen puoli ja myös fyysinen puoli huomioon. Miten sairautemme vaikuttavat sosiaalisuuteen. Minä en välillä uskalla mennä kavereita tapaamaan, koska pelkään kohtausta. Kaupan kassajonossa voi olla kauhua, jos saan kohtauksen. Sinäkin unettomuudesta kärsivänä voit olla ehkä niin väsynyt, että se vaikuttaa sosiaaliseen elämään.
VastaaPoistaMinulla on taasen fyysinen puoli vaikea, koska minulla on vaihdevuodet. Niitäkään ei oteta huomioon mitenkään. Ei kuulu lääkärille, koska fyysistä vaivaa hoitaa eri lääkäri. Mutta nämä sosiaaliset ja fyysiset asiat vaikuttavat suoraan mielenterveyteen.
Kuten kirjoitit hyvin, että ihminen ei ole vakio eivätkä samat hoidot auta kaikkia. Lääkkeisiinkin reagoimme eri tavalla. Se on saakelin ikävää tuo bentsojen demonisointi. Jos minun ei tarvitsisi kitua loppuelämää, olisin erittäin valmis hyväksymään niiden sivuvaikutukset.
Totta, niin totta! Minullakin on sosiaalinen elämä kutistunut suorastaan olemattomiin. En uskalla sopia mitään kenenkään kanssa, kun pelkään jo sopimisen hetkellä, etten kuitenkaan saa nukuttua yhtään edellisyönä ja olen sitten ihan puolikuollut tapaamisessa. Olen jättänyt kaikki ei-pakolliset tapaamiset pois. Pelkään, ettei osa ihmisistä ymmärrä syitäni ja luulee minun keksivän tekosyitä kieltäytymiseen.
PoistaMinullakin on vaihdevuodet. Olen 51v (suvussamme vaihdevuodet alkavat varhain, äitini oli alle 45v). Nekin lisäävät muutenkin raskaita uniongelmia. Mutten edes kuvittele, että joku lääkäri ottaisi tämänkin asian huomioon lääkkeitä mietittäessä. Lääkärit käsittelevät vain ja ainoastaan yhtä asiaa kerrallaan, vaikka moni muu seikka vaikuttaisi kokonaisuuteen (taas rumasti sanottu, mutta monet lääkärit ovat tosi yksikanavaisia!).
Ei ole liioiteltua sanoa, että olen menettämässä- tai jo menettänyt- uskoni lääkäreihin! He eivät kuuntele potilasta eivätkä usko, että hänellä voi olla paljon, paljon tietoa omasta olostaan ja vaivoistaan. Lääkärien koulutukseen pitäisi lisätä "kuullun ymmärtämistä" ja empatiaa! Sitä puuttuu niin monilta terveydenhoidon ammattilaisilta.
Kiitos kommentistasi NK. Meillä on hyvin samanlainen tilanne, kun sinullakin on vaihdevuodet. Lääkäreille tosiaan pitäisi opettaa kuullun ymmärtämistä, empatiaa ja ihmissuhdetaitoja. Minä en ole saanut minkäänlaista empatiaa. Lääkäri vain sanoo, että tämä on nykyisin tapa hoitaa paniikkihäiriötä (siis omatoimikeinot). Tai sitten lääkäri käskee mennä psykoterapiaan. Todella käskee, ei esitä neuvoa.
VastaaPoistaTotta, valitettavasti! Empatiaa ei heru lääkäreiltä. Ei voi olla oikein, että potilas suuttuu lääkärikäynnillä (olen tehnyt niin, vaikka olen ujo ja tosi rauhallinen) tai itkee kotimatkalla pahaa oloaan ja nöyryytystään (tämäkin on koettu).
VastaaPoistaEmpatiaa ja ihmissuhdetaitoja, herkkiä tuntosarvia potilaan kohtaamisessa ja tietynlaista lempeyttä. Näitä jää aina kaipaamaan- ja vain tosi harvoin saa.
Kiitos kommentistasi NK. Olen minäkin itkeä tirauttanut kotimatkalla, kohtaamisen, videovisit-neuvottelun tai puhelinajan jälkeen jälkeen. Empatiaa nimen omaan
VastaaPoista